Niin, mitäpä sitä vanhaa hyväksihavaittua runkoa paljoa muuttelemaan. Pieniä yllätyksiä ja toivebiisejäkin tällä hetkellä kahden levyn kokonaisuuteen toki mukaan mahtuu, mutta suurimmaksi osaksi mennään tutun kaavan mukaan.
Ensimmäinen ja hieman ilopitoisempi levy lähtee luonnollisesti liikkeelle Sakari Kuosmasen Finlandialla ja etenee siitä sitten Frederikin, Leevi & the Leavingsin, Kaken, Kirkan, Matti Nykäsen, Sepi Kumpulaisen kautta Dannyn Pommittajiin. Toki monta muutakin kisahelmeä levyltä löytyy.
Toista kokonaisuutta sopiikin sitten kuvailla vaikkapa sanalla rankempi. Tälläkin kertaa liikkeelle ampaistaan tietenkin Sakari Kuosmasen Finlandialla, mutta sen jälkeen ollaankin hieman, öh sanoisinko eri linjalla. Jos ei oteta huomioon nimim. Evanuelin (varmin konsti saada suosikkinsa kisalevylle, oli kertoa että vihaa jotakin artistia yli kaiken) suosikkiartisti Paula Koivuniemen iloista rallatusta Mä kuutelen Tomppaa, niin tässä mennään taitelija Hynysen, Iron Maidenin, Sonata Arctican, Nightwishin ja Viikatteen viitoittamalla kujalla. Emme kuitenkaan toisaalta ole unohtaneet Irwiniä, Kolmatta Naista, Eppu Normaalia tai sen paremmin Dingoakaan.
Kokonaisuudessaan nämä tällä hetkellä kasassa olevat kaksi levykkeellistä musiikkia sisältävät varsin laadukkaan kirjon koti- ja ulkomaisia äänirytmejä. Tosin kaikki helmet eivät vielä näille levyille mahtuneet ja siksipä olemmekin harkinneet kolmatta otosta, josta sitten löytyisi ne loput ja mahdollisesti unohtuneet kruununjalokivet.
Toisin sanoen, vieläkin kannattaa kertoa mitä ei missään nimessä tahtoisi kuulla.