Aivan kaikki kristilliset eivät arvosta Päivin pakonomaista suhtautumista homoliittoihin ja moni toivoo että asiasta päästäisiin vähitellen eteenpäin jotteivät kristilliset leimaantuisi yhden asian puolueeksi.
Ei mikään yllätys, että osa puolueen vaikuttajista näkee Räsäsen homoristiretken puolueelle taakaksi, koska näinhän asia on.
Aivan loogisia nämä KD:n tilaamien ja muiden heitä analysoivien markkinatutkimusten tulokset. Kuten myös linkittämästäsi SK:n artikkelistakin välittyy, niin KD:lla on - kuten on kauan ollut - vahva kiihkokristillinen kannatuspohja, joka nimen omaan korostaa arvokysymyksiä yli yhteiskunnallisten asioiden hoidon. Tässä kaikkein uskonollisimmassa siivessä on tärkeää, että politiikkaa tehdään Raamatun kirjaimellinen sana ja jeesusasiat edellä. Kristillisdemokraatteja äänestetään vahvasti sekä hyvin konservatiivisissa ev.lut.-piireissä, kuten määrätyissä herätysliikkeissä, samoin kuin karismaattisten ”lahkolaisten” kuten helluntailaisten keskuudessa. Nämä porukat edustavat KD:ssa jopa lukumääräänsä äänekkäämpää klikkiä. Heille jyrkkä uskonnollisuus sopii, ja tätä he odottavat myös puolueelta.
KD voi syyttää tai kiittää vain itseään siitä, että he ovat asemoituneet totisemman jeesusväen uskontopuolueeksi. Puolueen kannatusta ajatellen tämä on yhtäältä etu, koska tätä sakkia Suomessa riittää aina sen verran, että suunnilleen nykyinen kannatus plus miinus jotain saavutetaan, jolla myös saa pienen porukan kansanedustajia läpi vaaleista toiseen. Uskontopuolueen leima on tietysti toisaalta haitta, koska tältä pohjalta on hyvin vaikea laajentaakaan kannatuspohjaa. Moni kristilliset arvot enemmän tai vähemmän jakava henkilö, niin äänestäjä kuin politiikassa toimiva, löytää luontevammin poliittisen kotinsa jostakin muualta, ja vaihtoehtoja kyllä riittää.
KD:ssa ymmärretään täysin, ettei heillä ole nykyisellä mallilla mitään jakoa kasvaa puolueeksi, jolla olisi edellytyksiä samantapaiseksi poliittiseksi voimaksi kuin mitä kristillisdemokraattinen-nimeä käyttävillä puolueilla on joissakin muissa maissa. Ei se osalle puolueen vaikuttajista ja kannattajista tärkeää olekaan. Heille tuntuu olevan tärkeää, että KD toimii uskonnon äänitorvena, ja on kenties paremminkin muiden ihmisten asia löytää kristilliset arvot ja KD. Ei niin päin, että KD lähentyisi linjassaan tai edes puoluetta koskevissa mielikuvissa maallisempia teemoja tai virtauksia. Toiveajattelua tämä tietysti on, mutta uskontoväki ei halua tehdä asiassa kompromisseja.
On siinä pragmaattisemmalla KD-väellä kova työ, jos aikovat kääntää puolueensa enemmän yhteiskunnalliseksi toimijaksi vanhoillisten uskontopuolueen sijasta. Tämä ei onnistu konservatiivikristittyjen kanssa, ja heillä on ainakin tähän saakka ollut voimakas ote puolueesta. Tästä asiasta voi kysyä vaikkapa Eija-Riitta Korholalta, eli miksi hyvin valtakunnanpolitiikkaan noussut Korhola jätti KD:n ja siirtyi Kokoomukseen.
