Ei ole tappeleminen jees, mutta minulle on aika sama jos suosikkijengini pelaajat ryhtyvät vapaa-aikanaan tummentamaan lihaa. Periaatteessa liittyy minuun yhtä paljon kuin Paavo Peruskaatajan perjantaiset turpakäräjät grillijonossa, erona toki se, että Peruskaataja saa puolestani rähinöissään heittää vaikka henkensä, Jeren ja kumppaneiden sen sijaan tulisi olla iskukunnossa jo treenikauden alkuun mennessä.
Väistämätöntä huvittuneisuutta Linnanmäkeäkin enemmän aiheuttavat kuitenkin nämä muiden joukkueiden fanit, jotka toisella puolen Suomea sanojensa mukaan kusevat ilosta kintuillensa tällaisen tapahtuman johdosta. Vaikea astua tällaisen ihmisen ilmeisen kuivaan elämään edes koemielessä. Hyvä että on kivaa, itse voin kertoa, että ei paljon omaan kusemistoimintaani vaikuttaisi vaikka koko SaiPa:n tai Ässien joukkue laittaisi sikäläisiä yökerhoja remonttikuntoon. Eipä niistä toki valtakunnallisissa välineissä pahemmin puhutakaan, olemattoman kiinnostuksen vuoksi.
Vaikken itselleni voi rivifanina ottaa IFK:n toiminnasta mitään kunniaa, tuntuu se silti ihan hyvältä, että oma suosikkini pelillisistä puutteistaan huolimatta on todistetusti maamme ykkönen yleisessä kiinnostavuudessa. Varmaan vittumaista kannattaa täysin mautonta sakkia. Monelta näiltä maakuntakusijoilta pysyisi puntit varmaan rutikuivana, vaikka omassa jengissä sattuisi mitä, mutta annas olla kun IFK:ssa alkaa tapahtumaan. Kyllä sitten on monella muna pystyssä ja viestiä puskee Jatkoaikaan.
Onhan sekin kieltämättä huvittavaa, että Jere täräyttää kännipäissään oman seuran junnua päähän. Toivottavasti tämä huono-onninen nousee vielä joskus liigapeleihin saakka, näin hänestä tulisi yksi harvoista liigapelaajista, joka on saanut Jere Karalahdelta turpaansa.