Koulut loppuu!

[Nikoa]

Jee, oppivelvollisuus päättynyt. Nyt sitten tekisi mieli vetää 2v välivuodet tähän väliin, kun lukiohelvetti koittaa syksyllä. Toki mahdollista on perua vielä paikka ja lähteä kauppikseenkin, kun ei kauheasti kiinnosta tuo lukioon lähteminen. Keskiarvo oli 8.1 ja tokarista ei löytynyt yhtäkään 6. Yksi 10 oli, liikunta. Kesäloma ei vielä tunnu kauheasti lomalta kun lähes joka päivä on Juhannukseen asti harkkoja. Sitten alkaa 3vk omatoiminen jakso jolloin on paremmin aikaa tehdä muutakin ja sovitella paremmin aikatauluja kun ei ole väliksi missä välissä harjoitukset tekee. Silloin voi sanoa oikeastaan kunnolla loman alkaneen

 

[SÄLLI 85]

Huh huh.

Olipa kyllä melkonen vuosi. Syksyllä ei oikeen inspannu käydä ja kurssit oli vähän niin ja näin. Keväällä sain vauhdin päälle. Oli se pakkoki, kun muuten olis valtio napannu opintotuet pois ja se ei olis ollu kivaa. Nyt katkes kolmen päivän ryyppyputki ja voi että kukaan ei varmaan uskokaan, kun on paikat kipeenä joka puolelta, mutta nyt se on sitten siinä mitä vuosi on odotettu: Kesäloma. Hyviä lomia kaikille, mutta parasta lomaa mulle :)

 

[Svante]

Viestin lähetti Annuli
Stipendiä ei jaetakaan pelkästään todistuksen perusteella, vaan otetaan huomioon käyttätyminen muiden kanssa ja verrataan omaan aikaisempaan suoritukseen. Tämä on mielestäni varsin oiva tapa, mutta ei varmaankaan kovin helppoa toteutettavaksi suuremmissa kouluissa.

Olet oikeassa. Onneksi koulua ei käydä stipendien takia.
Kuitenkin olen "omista kouluistani" saanut käsityksen ettei tuo mainitsemasi kokonaisuus merkkaa juuri mitään.
Liian usein olen vuosien aikana saanut käsityksen, että opettajat ovat pyrkineet tekemään opetuksen itselleen helpoksi (lue: mennään siitä mistä aita on matalin).

Eräs esimerkki oli kun ala-asteen 4:nnen luokan maantietokokeessa (vain ympäristöoppi??) kysyttiin mikä on Reykjavikin lentokentän nimi. Yess! Neljäsluokkalaisen tuleekin tietää juuri tuon ääärettömän tärkeän asian.

 

[lintu]

Viestin lähetti Svante

Eräs esimerkki oli kun ala-asteen 4:nnen luokan maantietokokeessa (vain ympäristöoppi??) kysyttiin mikä on Reykjavikin lentokentän nimi. Yess! Neljäsluokkalaisen tuleekin tietää juuri tuon ääärettömän tärkeän asian.

Tuo kuvastaa enemmän kuin hyvin nykyisiä oppimiskriteerejä. Koulussa opitaan niin paljon skeidaa että huh. Toki noin 60% opetuksesta on hyödyllistä, valitettavasti vain ne loput 40% ovat juuri tuonkaltaista faktaa.

 

[Miguel]

Viestin lähetti Dan O'Connell
Ootko joku tietokone vai?

Kaukana siitä. Sanotaan, että töitä on tehty jonkin verran. Mutta olisi niitä enemmänkin voinut tehdä. Monissa aineissa nimittäin ysi irtoaa melkein rutiinisuorituksella, ilman älyttömiä pänttäämisiä. Kymppeihinkin olisi potentiaalia, mutta se vaatisi jo niin paljon lukemista, että se homma saa jäädä muille.

Meidän ryhmässämme (=luokalla) on varmaan puolenkymmentä minua paremman keskiarvon omaavaa. Esimerkiksi eräällä kaverillani, joka on oikea matematiikan ihmelapsi, on pitkästä matikasta yksi kasi ja loput kymppejä sekä fysiikasta ja kemiasta pelkkiä kymppejä ties kuin monen kurssin jälkeen, eikä hän edes saanut stipendiä ryhmän parhaasta keskiarvosta, vaikka kaikki muutkin aineet on hyvin hallussa! Siinä on sinulle tietokoneita.

Ehkä kommentoin koulukeskustelua laajemmin myöhemmin, nyt ei ole riittävästi aikaa.

Viestin lähetti LaCew

No juhlimisetkin tuli juhlittua, taisi muuten Miguelkin piipahtaa Karirannassa ;).

Eipä käy kieltäminen. Tunnetko minut vai onko tuo vain oletus?

 

[LaCew]

Eipä käy kieltäminen. Tunnetko minut vai onko tuo vain oletus?

No enpä voi sanoa tuntevani, mutta nyt voin aika varmasti sanoa, että tiedän ulkonäöltä. Ehkä sitä tulevaisuudessa uskaltautuu jokusen sanan vaihtamaan, jos törmäillään.

 

[Satellite]

Pistetään vielä ne viimeisen jakson numerot vielä tähän:

englannin 3. kurssi 6
- Ollut sama kahessa ekassa kurssissa. Tämä on mun selkeästi heikoin aine. Ja vaikka olenkin kehittynyt, niin kutonen on silti huono numero.

Pitkän matematiikan 4. kurssi 8
Kokeessa mokasin pikkuvirheillä kympin. Oisin saanut niistä mokista 5 pistettä, mutta kun ei...Siis ne oli ne pakolliset pikkuvirheet. Muutenkin mulle ei nykyään oo hirveesti väliä mitä tulee matikasta koska keskiarvotavoite (10) ei täyty edellisen kurssin vitosen takia (tarinaa vitutusketjussa).

Fysiikan 3. kurssi 8
Kuten matikan kokeessa, pikkuvirhe ratkaisi etten saanut kokeesta 8½ ja sitä kautta ysin todistukseen.

Kemian 1. kurssi 8
Surkea opettaja -> opiskelu jäi _vähälle_ (pistareista 1/8p ja 2/19p). Kokeesta tuli hikinen kasi. En tiedä, opettaja vain hävitti mun oppimishalut.

Historian 2. kurssi 8
Lievä pettymys. Ajattelin että kokeesta vois tulla se ysi, mutta tulikin vain 7½. Noh, kaikkea ei voi saada (tällä kertaa kaikki jäi saamatta).

Uskonnon 2. kurssi 8
Peruskasi, tunnilla kuuntelin toisella korvalla, ja lukeminen jäi viimeiselle päivälle.

Liikunnan 1. kurssi 8
Huonosti sujunut lihaskuntotesti ja aika huono uintitaito tiputti kasiin, oisi ehkä voinut tulla jopa ysi.

Äidinkielen 3. kurssi 8
Aineista tuli 67p ja 77p, mutta kielioppikoe (9) ja hyvin sujuneet muut työt taisivat nostaa kasiin.

Tylsä todistus kun kaikki numerot yhtä lukuunottamatta on kaseja.

 

[Rok]

Viestin lähetti Satellite
Kemian 1. kurssi 8
Surkea opettaja -> opiskelu jäi _vähälle_ (pistareista 1/8p ja 2/19p). Kokeesta tuli hikinen kasi. En tiedä, opettaja vain hävitti mun oppimishalut.

Kuulostaa hyvin tutulta. Meikäläisen kemiankurssien arvosanat etenivät hienoisessa laskusuhdanteessa: 10, 9, 7, 5 ja abikurssista puhdas nelonen. Aivan helevetin kuiva ja oppikirjamainen opettaja tappoi kiinnostukseni kemiaa kohtaan totaalisesti. Niinpä lopetin parin ekan kurssin jälkeen työnteon ja aloin jauhaa paskaa kaverien kanssa. Näin jälkikäteen vain vituttaa se, että en tajunnut jättää kemian opiskelua silloin kun huomasin, että se ei ole minun juttuni, vaan junnasin väkisin loppuun asti. Nuo voimavarat olisi voinut suunnata PALJON paremminkin. Eihän tuo meikäläisen konttaus lopussa ollut tietenkään täysin opettajan vika, mutta erittäin suuri vaikutus hänellä motivaationi tippumiseen oli. Onneksi sitten abikurssin arvosana ei kuitenkaan voinut huonontaa kemian kokonaisarvosanaa, joten päättötorkkaan sain kasin.

Muutenkin innostus opiskeluun vähän laski lukion edetessä. Yläasteen päättötodistuksessa keskiarvoni oli 9.2 ja ensimmäisen lukiovuodenkin jälkeen vielä yhdeksikön pinnassa. Sen jälkeen se laski pikku hiljaa ja päätyi lopulta 8.4:ään. Rahkeita olisi ollut parempaankin, mutta täytyy olla ihan tyytyväinen kuitenkin - laiska kun olen.

Nyt lukion jälkeen pääsykokeisiin lukiessani olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut tehdä töitä. Onhan se kuitenkin täysin eri asia, kun lukeminen ei ole pakkopullaa eikä kukaan ole pakottamassa. Kunhan nyt vain saisi tuon opiskelupaikan, niin kaikki olisi hyvin...

Ja jos tähän viestin loppuun haluaisi jonkin pointin lisätä, niin se voisi olla vaikka, että kannattaa lukiossa miettiä, mikä oikeasti kiinnostaa eikä vain tehdä kaikkea "ohjelmoituna". Itse lukioon mennessäni pidin itsestäänselvyytenä sitä, että luen pitkät matikat, fysiikat ja kemiat, mutta nopeasti kuitenkin huomasin, että voimavarat olisi voinut suunnata muuallekin. Jos jokin asia ei kiinnosta, on turha lyödä päätä seinään. Miettikää siis myös muita vaihtoehtoja valintoja tehdessänne.

 

[Smoerrebroed]

Näin "myöhässä" täytyy kyllä sen verran kommentoida, että oli kyllä todellinen helpotus, että tuo koulu loppui. Etenkin toukokuun alkuviikot olivat yhtä rääkkiä, kun oli kaikenlaisia kokeita ja sitten vielä päälle valtakunnallisia kokeita ja ihmeellistä häslinkiä muutenkin. Oli myös kaikenlaisia lopputöitäkin joita oli pakko tehdä aamuyöhön asti, että sai ne valmiiksi. Ei tässä muuta, mutta mietityttää vaan, että mitenkähän sitä sitten jatko-opiskelupaikassa jaksaa. No joo. Eipä tässä jaksaisi yhtään vielä ajatella koulua ja eikä kannatakaan. On sentään kesäloma. Huh, mutta kyllä siinä kestikin. Eipä sitä jaksanut "nuoremmille" hirveästi muistuttaa jäljellä olevista aamuista ;)

Ja parhaintahan oli tietysti se, että lähtiessäni iloisena pois koulusta, (kerrankin) unohdin sinne tavaraa, joka oli sitten pakko hakea poiskin (aivan muuna päivänä vieläpä, kun ei tuo koulu ole/ollut edes tuossa parin kilometrin päässä kotoani). Eli opetus tästä on varmaankin, että älä lähde pois koulusta iloisena... ;)

 

[Cosmo]

Jeah, koulut loppuu. Viimeinen kirivuosi tuottikin oivan tuloksen; 84 OV:ta ja kiitettävä inssityö. Ja tyylillä tottakai.

Tuntuu se niin hyvältä tuo lause kirjoittaa ja samalla vähän bragailla tässä, mutta suon sen nyt itselleni. Sen sijaan ketjun avaaminen aiheesta olisi ollut pröystäilyä! Ja sehän ei sivistyneisiin tapoihini kuulu.

 

[Gellner]

Viestin lähetti Annuli
Stipendiä ei jaetakaan pelkästään todistuksen perusteella, vaan otetaan huomioon käyttätyminen muiden kanssa ja verrataan omaan aikaisempaan suoritukseen. Tämä on mielestäni varsin oiva tapa, mutta ei varmaankaan kovin helppoa toteutettavaksi suuremmissa kouluissa.

Minun koulussa, omalla luokallani, stipendi jaettiin aina luokan parhaimmalle oppilaalle, siis sille jolla oli paras keskiarvo. Olihan se vähän tylsää kun sama tyttö sai joka ikinen vuosi stipendin, ja vielä monta stipendiä samana vuonna. Muutaman kerran joistain tietyistä aineista stipendi jaettiin useammalle kuin yhdelle ja silloin minäkin sellaisen sain, ruotsista :) Harmi vaan ettei ollut rahastipendi, vaan joku tylsä kirja jota en ole vieläkään avannut.

 

[Svante]

Viestin lähetti Gellner
Minun koulussa, omalla luokallani, stipendi jaettiin aina luokan parhaimmalle oppilaalle, siis sille jolla oli paras keskiarvo. Olihan se vähän tylsää kun sama tyttö sai joka ikinen vuosi stipendin, ja vielä monta stipendiä samana vuonna. .

Vastaa juuri ajatuksiani, josta tuolla yllä kirjoitin.
Helpoin tapa on antaa sille, jolla on parhaat arvosanat. Ei tarvitse miettiä muita mahdollisia kriteerejä. Helppoa!!

Otetaan toinen kouluissa esiintyvä ongelma eli opetus.
Nykyään tuntuu, että tärkeintä ei ole se, että kaikki oppilaat oppisivat vaan se, että ehditään lukea määrärtty määrä kirjoja tai kappaleita. Kun se on tehty on opettajan homma pulkassa.
Ei väliä ovatko oppilaat oppineet kunhan sovitut aiheet on käsitelty. Erilaiset lukihäiriöiset oppilaat varsinkaan eivät saa riittävästi opetusta ja jäävät muitten jalkoihin ja näinollen koko koulunkäynnin motivaatio on vakavasti uhattu.
Näissä tilanteissa herää kysymys onko koulu oppilata varten vai opettajia varten??

 

[Kolmas Johannes]

Ihan hyvät fiiliksethän tässä on, sillä sain lukion päättötodistuksen keskiarvoksi 9,6. Nyt enää ihmettelen, miten moinen on mahdollista. Yläasteen lopussa keskiarvoni oli 9,5, mutta tämä selittyy sillä, että mukana oli sellaisia aineita kuin kuvataide, liikunta, kotitalous ja tekninen työ. Kaksi ensimmäistä toki olivat lukionkin todistuksessa. Mutta joka tapauksessa täytyy olla tyytyväinen, vaikka en tuosta todistuksesta välittömästi juuri mitään hyödy. Toisaalta fiilikset ovat vähän huonommat siinä suhteessa, että pääsykokeet ovat vielä edessä, ja armeija alkaa heinäkuussa. Mutta näillä mennään.

 

[Chip]

Viestin lähetti Gellner
Minun koulussa, omalla luokallani, stipendi jaettiin aina luokan parhaimmalle oppilaalle, siis sille jolla oli paras keskiarvo. Olihan se vähän tylsää kun sama tyttö sai joka ikinen vuosi stipendin, ja vielä monta stipendiä samana vuonna. Muutaman kerran joistain tietyistä aineista stipendi jaettiin useammalle kuin yhdelle ja silloin minäkin sellaisen sain, ruotsista :) Harmi vaan ettei ollut rahastipendi, vaan joku tylsä kirja jota en ole vieläkään avannut.

Minun vanhalla yläasteellani stipendit jaettiin oppilaalle, jolla oli luokkansa paras keskiarvo (joo, minä sen sain muutaman kerran) sekä myös oppilaalle, joka oli lukuvuoden/-kauden aikana oli nostanut keskiarvoaan eniten. Tietyissä aineissa (kuvataide, musiikki, liikunta) menestyneille oppilaille jaettiin myös stipendejä.

Stipendien kuuluu olla kannustuksena menestyksestä opinnoissa. Erilaiset taito- ja taideaineista jaettavat stipendit myös kannustavat jatkamaan tuota harrastusta myöhemminkin. Tietenkin keskiverto-oppilas jää vähemmälle kun ei hän välttämättä pysty edes korottamaan keskiarvoaan niin paljon, että saisi tuon aiemmin mainitun stipendin skarppaamisestaan.

Lukiossa ärsytti suuresti, kun esimerkiksi ruotsin "stipendit" (Månen vet inte -kirja) menivät lähes aina yhden ja saman ruotsinopettajan oppilaille ja jos et sattunut kyseisen opettajan luokalla tai suosiossa olemaan, et voinut koskaan saada stipendiäkään. Ei sillä, että minä olisin tuota kirjaa halunnut, mutta monia ruotsin kielessä hyviä oppilaita tuo systeemi sorsi. Minun kouluissani on yleensä katsottu, että yhdelle oppilaalle ei kasautuisi kovinkaan montaa stipendiä. Jos joku sattuu olemaan erinomainen oppilas useammassa aineessa, hän saattoi saada maksimissaan kaksi rahalahjaa ja loput menivät sitten muille.

Kaikkein huvittavinta oli kun ylioppilasjuhlassa sain kirjapalkinnon parhaasta pitkän saksan arvosanasta. Tuo palkinto oli Weimarin kaupungin matkaopas saksaksi, on melkein ollut käyttöäkin tuolle kirjalle. Jos taas olisin saanut pitkästä matematiikasta ja esimerkiksi reaalista fysiikalla ällät, olisin saanut 1000 euron stipendin, mutta kun kyse oli vain saksan kielestä...

 

[girlzilla]

Meidän koulussa palkittiin aina jokaiselta luokka-asteelta sellainen "positiivisuusstipendi", eli stipendi oppilaalle joka on osoittanu positiivisuutta ja iloista mieltä luokkatoveriensa keskuudessa, oppitunneilla ja noin yleisesti.

Sain tuon stipendin yläasteaikanani kaksi kertaa ;)

 

[Svante]

Viestin lähetti Chip

Kaikkein huvittavinta oli kun ylioppilasjuhlassa sain kirjapalkinnon parhaasta pitkän saksan arvosanasta. Tuo palkinto oli Weimarin kaupungin matkaopas saksaksi, on melkein ollut käyttöäkin tuolle kirjalle. Jos taas olisin saanut pitkästä matematiikasta ja esimerkiksi reaalista fysiikalla ällät, olisin saanut 1000 euron stipendin, mutta kun kyse oli vain saksan kielestä...

Juuri näin! Fysiikasta kunnon stipendi mutta kielistä hikiset matkaoppaat. Melkein kuin tuo mainitsemani Reykjavikin lentokentän nimi.... Vau! Kyllä pistää yrittämään.

 

[Chip]

Viestin lähetti Svante
Juuri näin! Fysiikasta kunnon stipendi mutta kielistä hikiset matkaoppaat. Melkein kuin tuo mainitsemani Reykjavikin lentokentän nimi.... Vau! Kyllä pistää yrittämään.

Luonnontieteistä sai meidän lukiossamme sen vuoksi noita huikeita stipendejä, että siellä on joku vanha matematiikanopettaja perustanut joskus muinoin jonkun säätiön josta noita 300-1200 euron lahjoja sitten aina jaellaan matematiikassa ja fysiikassa ansioituneille. Jos sattui menestymään esimerkiksi biologiassa, niin lakkiaisissa sait sitten palkkioksi jonkinlaisen luontokuvakirjan. Rehellisesti sanottuna ainakin minä ottaisin mieluummin rahaa kuin tuon Saksan suurlähettilään lahjoittaman Weimarin kaupungin matkaoppaan. Tekniikan alalla on tietenkin rikkaimmat sponsorit, mutta eipä nuo kielten ja muiden aineiden kirjastipendit kovinkaan suuresti kannusta opiskelemaan.

 

[raksipoi]

Joo mullakin jäi nyt ala-aste taakse ja ens vuonna ököksi ;o)...Toikkari oli ihan hyvä 9.1 neljä kymppiä ja lisäks käyttäytyminen kymppi siit on hyvä jatkaa ylä-asteelle

 

[Miguel]

Käsittääkseni meidän koulussa stipendit jaetaan ohjausryhmien parhaille suoraan keskiarvon perusteella. Systeemin porsaanreikä on, että ryhmien tasossa voi olla suuria eroja, jolloin kovatasoisten ryhmien toiseksi ja kolmanneksi parhaat ovat hieman väärin kohdeltuja. Mutta noiden stipendien lisäksi jaetaan ties millaisia kannustuspalkintoja eri asioista, joten aina kannattaa yrittää kovaa, enkä näe systeemiämme huonona. Itse en ole koskaan stipendiä saanut, vaikka lähellä sekin on ollut, mutta opiskeluuni se ei ole uskoakseni vaikuttanut.

Ja pitkää matikkaa ei todellakaan kannata opiskella hälläväliä-asenteella. Kasin keskiarvoni tuosta aineesta on ollut työn ja tuskien takana.

Viestin lähetti LaCew
No enpä voi sanoa tuntevani, mutta nyt voin aika varmasti sanoa, että tiedän ulkonäöltä. Ehkä sitä tulevaisuudessa uskaltautuu jokusen sanan vaihtamaan, jos törmäillään.

Juuri lauantaina sain taas yllättäen todeta muutamaan kertaan "ahaa, tuokin tuntee minut nimeltä" jonkun puolituntemattoman morjestaessa. Hollolasta tunnen vain muutamia koulusta tuttuja kavereita, joten ihmettelen, miten maineeni [hymiö] on sinutkin saavuttanut, tai miten tiedät henkilöllisyyteni. En tarkoita sitä, että sen pitäisi olla jokin suuri salaisuus.

Totta kai kanssani voi tulla sanoja vaihtamaan, ellei joku suunnattoman tärkeä tekeminen näytä olevan kesken. Olinhan lauantainakin sen verran hilpeällä tuulella, että juttu olisi varmaan luistanut kenen tahansa kanssa. ;)

 

[Poison]

Ainakin sillä ala-asteella, jolla minä olin, jaettiin joka luokalle kaksi stipendiä - toinen tytölle, toinen pojalle. Yläasteella stipendit annettiin melko pitkälti keskiarvon perusteella, mutta myös muita stipendejä jaettiin. Itse sain ala-asteen stipendini lisäksi yläasteelta kolme stipendiä. Ensimmäinen tuli kohtuullisen koulumenestyksen lisäksi mm. positiivisesta asenteesta ja 'vaikeuksien kautta voittoon' -meiningistä, toinen ilmaisutaidosta ja kolmas, uskomatonta mutta totta, historiasta ja yhteiskuntaopista.

Stipendit ovat mielestäni hyvä asia, etenkin silloin, kun niitä jaetaan myös muille kuin luokan parhaan keskiarvon omaavalle henkilölle. Toki myös luokan parhaan on hyvä saada tunnustusta aherruksestaan, mutta esim. sellaiselle henkilölle, joka on juuri parantanut jonkin verran koulumenestystään, voi stipendi toimia erittäin suurena kannustimena numeroiden kohottamisessa.

 

[ms.qvist]

Silloin kun minä, joskus kauan sitten, oppivelvollisuuteni suoritin, jaettiin ala-asteella stipendit pääsääntöisesti luokan parhaalle oppilaalle ts. sille jolla oli paras ka. Muistaakseni kertaalleen jaettiin stipendi oppilaalle joka oli nostanut lukuvuoden aikana eniten keskiarvoaan - silloin stipendi jäi yhden kymmenyksen päähän. Se olisikin ollut ainoa stipendi koko kouluaikanani.

Harvemmin meidän koulussa jaettiin mitään erityisstipendejä taideaineissa tai käsitöissä menestyneille, yleensä vain noteerattiin matemaattisesti lahjakkaat sekä parhaimman keskiarvon omaavat oppilaat.

Hyvin (huonosti) tässä on pärjätty ilman niitä stipendejäkin!

Onnea kaikille menestyneille ja vähemmän menestyneille oppilaille.

vlad#16.

 

[hörkkö]

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Omalta osaltani koulu käynnistyy tänään. Joillakin se käynnistyi eilen, ja joillakin se käynnistyy vasta viikon päästä, tai joskus muulloin..

Mutta se mitä itsessäni ihmettelen, on se, että minua ei VITUTA kouluun meno, ainakaan nyt vielä. Olen jotenkin pystynyt neutralisoimaan ajatuksen koulun penkillä istumisesta. Tai sitten olen tulossa vanhaksi, ja osaan alistua kohtalooni.....Tutkimattomat ovat herran tiet.

Nooh, en viitsinyt uutta ketjua tälle avata, joten iskekää tänne fiiliksiänne koulun alkamisesta.

Täältä kouluun

 

[Miguel]

Eilen vielä vitutti, mutta kun siellä on nyt kerran käynyt, niin ajattelee vain "tästä se tuttu rumba alkaa". Abi-vuoden lukujärjestykseni on vielä helpompi kuin muistelin ja tässä syksyllä on vain yksi yo-koe, englanti. Eli ei mitään hätää.

Kevättalvella se todellinen stressi sitten vasta alkaakin, kun on viisi yo-koetta tehtävänä.

 

[Poison]

Minullakin alkoi tänään koulu... Fiilis on tällä hetkellä ihmeen positiivinen ja vielä toistaiseksi tuntuu, että saattaisin jopa jaksaa noudattaa päätöstäni opiskelun aloittamisesta.

Tänä kesänä onnistuin muuten paremmin kuin koskaan sulkemaan ajatukset koulun alkamisesta pois. En yksinkertaisesti vain ajatellut koulua, kieltäydyin tekemästä sitä. Vasta eilen annoin periksi sen verran, että kaupungissa ollessani suostuin ostamaan itselleni uuden lyijytäytekynän. Huomenissa saan sitten sydän verta vuotaen kantaa lisää euroja kirjakauppaan kirjojen oston merkeissä. Tänään olisi vielä syytä tehdä vuoden lukujärjestykset edes suurin piirtein valmiiksi ja suunnitella, mitä kursseja käyn missäkin vaiheessa. Tällä hetkellä kun tilanne vaikuttaa siltä, että jos en ala kiireen vilkkaa pähkäilemään ja järjestelemään kurssejani, saisin olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Saksan ja psykan tunnit menevät päällekäin, samoin bilsan ja venäjän...

Olen ehkä jopa pienellä innolla tarttumassa jälleen koulukirjoihin. Ehkäpä se johtuu siitäkin, että tässä jaksossa vältyn mm. matematiikalta. Ykkösjakson aineet tuntuvat aika 'omilta', kyllä näistä selvitään.... Tai noh, kysykääpä vaikka tuossa perjantaina uudestaan. Minulla tämä homma menee nimittäin aina näin, aluksi en haluaisi millään kouluun, sitten olen ehkä kaksi päivää innolla opiskelemassa ja sen jälkeen alan kiukuttelemaan herätyskellolle, välttämään läksyjä ja odottamaan seuraavaa lomaa.