Näin jyrkkää jakoa...
...ei voi tehdä, mielestäni. Eiköhän yksi peruste kotimaisen tai ulkolaisen musiikin valinnalle ole se, MILLAISESTA musiikista pitää, eikä vain periaatteesta kuunnella ulkolaista tai kotimaista? Jos on iskelmän ystävä, tulee todennäköisesti valinneeksi kotimaista, jo senkin vuoksi, että kotimaisia artisteja näkee myös lavoilla. Meikäläinen kantrin ystävänä päätyy ulkolaiseen sen vuoksi, että todellinen kantrimaa löytyy muualta kuin täältä "pohjoisesta ulottuuvuudesta". Valintani ei kuitenkaan perustu ajatukseen: "ulkolaista sen olla pitää!". Uskon, että popin tai iskelmän suurkuluttajana löytäisin mielekkäitä kotimaisia vaihtoehtoja, mutta meikäläiset kantritekeleet ovat valitettavasti tekeleitä. Kantrissa sanoituksilla on merkittävä rooli, sillä se on useinmiten eräänlaista tarinankerrontaa - tässä mielessä pidän englantia lyyrisestikin omaa äidinkieltäni mielekkäämpänä. Suomalainen musiikki ei kuitenkaan keskimäärin häviä ulkolaisille, sillä taitavia muusikoita, säveltäjiä ja studioammattilaisia monien musiikinlajien osalta löytyy meiltä siinä, missä muiltakin. Markkinamme ovat vain niin pienet, että myynnissä tekijämme eivät pääse samoihin lukemiin kuin esimerkiksi amerikkalaiset. Mutta ei se määrä, vaan se laatu...