Honka sitten vei mestaruuden ja vaikka ottelut ajoittain olivatkin tiukkoja, ei joukkueitten keskinäisestä paremmuudesta ole juurikaan epäselvyyttä.
Lahden joukkuepeli riitti finaaliin asti, mutta Honka oli vain liian ylivoimainen vastus Lahdelle. Jos finaalipari olisi ollut Honka-Kataja tai Honka-Lappeen Ranta, niin mestariksi olisi saatettu kruunata joku muu joukkue, mutta Lahdella ei riittänyt paukkuja pitää 7 kovaa pelaajaa ja samalla yrittää itse tehdä riittävästi pisteitä voittoon.
Matinen oli omasta mielestäni finaalien MVP, vaikka Kisner toki teki kovia koreja aina tarpeen vaatiessa ja Monte leijaili koriraudan tuntumassa miten tahtoi. Matisen kolmoset olivat tappavia viimeisessä kahdessa pelissä ja Lahti joutui käyttämään valtavasti energiaa Matisen pitämiseen, mikä sitten vapautti muita pelaajia ratkaisemaan.
Fat Hickey pelasi kelvollisesti ne minuutit, mitkä hän finaaleissa kentällä vietti ja tarjosi taktiikanvaihdon mahdollisuuden Hongalle, jos hyökkäyspeli alkoi tökkimään. Mutta kamoon, mies hyppää ehkä parhaimmillaan 10 cm ilmaan...välillä teki kipeää katsoa miehen löntystelyä, tuli jotenkin mieleen nyky-Shaq, ilman dominointia, nopeutta ja taitoa. Jossain sielun syvissä kopukoissa toki lohduttaa, ettei tarvitse sentään Aki Ulanderia katsoa...takarauta sanoo PÄNGGG!
Ensi kaudella Hickey ei taida mahtua minkään joukkueen rotaatioon, joten divari ja työuraan panostaminen taitaa kutsua.
Koponen pelasi kokonaisuutena finaalit kelvollisesti, kokemattomuus selvästi näkyi ja hieman ihmettelen ettei Koponen käyttänyt kokoylivoimaansa Vuorta vastaan juuri ollenkaan ja ei juurikaan käyttänyt heittoaan.
Jos voidaan varmasti sanoa, että ilman Kisneriä Honka tuskin olisi voittanut, voidaan kyllä myös sanoa että pelkästään Kisnerin kanssa mestaruutta tuskin olisi tullut, eli kyllä KK-duo voiton toi yhdessä ja siitä meriitti Koposellekin.
Cummings tosiaan lenteli välillä omissa korkeuksissaan, kausi meni hieman penkin alle loukkaantumisten takia ja ilmeisesti maksimiponnistuskin on kärsinyt, mutta jos mies pysyy ehjänä seuraavat kaksi kautta, on Tapiolassa aina kiinnostavaa katsottavaa. Finaalisarjassa Cummings teki paljon töitä ja tärkeillä hetkillä nousi massojen yläpuolelle nostaen pallon koriin tai nousten tärkeään levypalloon.
Williams hankittiin tuomaan mestaruus ja mestaruus tuli, All-round pelaaja pelasi vakuuttavasti, mitä nyt askelvirheitä sattui varsin paljon ja välillä mies sortui sooloiluun, hyvin harvoin toki.
Muurinen pelasi Dettmanin sanoin "roskisdyykkarisuvun perinteitten mukaisesti" eli haki palloja ruuhkasta ja teki likaista työtä (ei niinkään sikaillen, mutta pistäen kroppaansa likoon). Odotin sinänsä suurempaa roolia hyökkäyspäässä, mutta eipä ollut oikeastaan tarvetta.
Kisner tosiaan, heitti välillä kolmosia mahdottomista paikoista ja viime pelin loppuhetkillä tappoi hyökkäysajan lähes täydellisesti päättäen kuljetuksensa layuppiin, pujoteltuaan ensin pari kertaa koko Lahti-puolustuksen läpi.
Kokonaisuutena Honka-joukkue oli äärimmäisen tasainen ja syvä, tietyssä mielessä vertaus NBA:n Dallasiin ei ole täysin päätön, Matisen stuntatessa Dirkmeisteria pitkänä valkoisena kaverina, joka osaa myös heittää.
Ja toki vaikka en ole ikinä ollut Blegin matseissa, Tapiolan urheiluhallissa oli n. 3.7 kertaa parempi tunnelma kuin Blegin koko kauden matseissa yhteensä. Porukkaakin varmaan tuplasti. Melkein ohittaa parhaan finaalimuistoni vuoden 2002 finaaleista kun täysi Länäri huusi korvani aikalailla lukkoon, siitä pelistä mieleen jäi Muurisen Jannen vinkki käyttää korvatulppia kentän tasolla :)
Eli vaikka tuomari ei välttämättä ole sokea, kuuro se silti voi olla (tosin Muurinen on paremmasta päästä tuomareita, eikä sinänsä ole ihme että hän yleensä näitä tärkeitä pelejä tuomitseekin)