Nimimerkin @Kiekkokatsoja toivomuksesta avaan ketjun käsitteelle "koti". Tämä lienee samalla ensimmäinen kerta, kun avaan ketjun Kierrätyskeskukseen. Aihe on hyvä, joten luodaan sille oma tuokionsa.
Meillä kaikilla täällä palstalla on koti. Se paikka, jossa tunnet olevasi vapaa ja oikeutettu olemaan täysin oma itsesi, millä tahansa tavalla. Me kaikki vartumme kotona ja kun aikoinaan kasvamme ulos sieltä, lennämme uuteen kotiin, josta tulee oma valtakuntasi. Ja joskus käy niin, että luot kodistasi kodin uusille pienille elämänaluille, eläimelle, ystävälle tai kenelle tahansa. Koti saattaa myös vaihtua usein, mahdollisesti jopa vuosittain. Mikään ei ole ikuista, ei edes oma pieni valtakunta maan päällä.
Minulla oli aikoinaan koti Helsingissä, kun synnyin siellä. En kuitenkaan osaa tuntea sitä syvällisellä tavalla kodiksi, koska olin kaksivuotiaana jo toisaalla. Porissa minulla on ollut neljä kotia, joista kaksi pitkäaikaisia omakotitaloja. Tunnen molempiin syvää vetoa. Nykyisessä kodissa olen asunut lähes yhdeksän vuoden ajan. Varsinaisten asuinpaikkojen ulkopuolisista paikoista mummula oli minulle kuin koti. Rakastuin siihen jo ensisilmäyksellä pienenä naperona, ja kävin siellä kokemassa lukemattoman määrän lukemattomia muistoja yli 10 vuoden ajan. Valitettavasti tämä koti on mennyttä. Se myytiin pois helmikuussa 2018, sillä mummi ja hänen miesystävänsä kokivat siellä olemisen päässeen lopetukseensa. Minulle tuo oli perheestäni ylivoimaisesti musertavin isku, koska kukaan muu ei ollut kokenut sitä paikkaa kodiksi. Muille se oli menetetty mummula: minulle taas menetetty koti.
Seuraavan viiden vuoden aikana on edessä hyvin todennäköisesti muutto omilleen. Silloin meikäläinen omaa ensimmäistä kertaa oman kodin, ja minä olen sen herra, joka määrittelee sen sisäasun, elämänrytmin ja kaiken olennaisen. Osa kaveripiiristäni on jo muuttanut omilleen, kaikki tämän vuoden aikana. En tiedä miten he ovat kokeneet omilleen muuttamisen, mutta minulle se tulee olemaan iso askel eteenpäin. Hyvä, kiinnostava ja tärkeä askel. Se on otettava jossakin kohtaa, ja minulle se käy mainiosti.
Teillä kaikilla on omat tarinanne kodin tai kotien suhteen. Elämä ei olisi elämää ilman kotia. Siellä voi asua, siellä voi olla kaiken kuningas ja se on paikka, jonne voi aina palata takaisin, niin pieneltä keskustassa piipahdukselta kuin kuukauden ulkomaanmatkalta.
Sana kodista ja sen merkityksestä on vapaa. Tässä ketjunavauksen lopetus. Antaa mennä.
Meillä kaikilla täällä palstalla on koti. Se paikka, jossa tunnet olevasi vapaa ja oikeutettu olemaan täysin oma itsesi, millä tahansa tavalla. Me kaikki vartumme kotona ja kun aikoinaan kasvamme ulos sieltä, lennämme uuteen kotiin, josta tulee oma valtakuntasi. Ja joskus käy niin, että luot kodistasi kodin uusille pienille elämänaluille, eläimelle, ystävälle tai kenelle tahansa. Koti saattaa myös vaihtua usein, mahdollisesti jopa vuosittain. Mikään ei ole ikuista, ei edes oma pieni valtakunta maan päällä.
Minulla oli aikoinaan koti Helsingissä, kun synnyin siellä. En kuitenkaan osaa tuntea sitä syvällisellä tavalla kodiksi, koska olin kaksivuotiaana jo toisaalla. Porissa minulla on ollut neljä kotia, joista kaksi pitkäaikaisia omakotitaloja. Tunnen molempiin syvää vetoa. Nykyisessä kodissa olen asunut lähes yhdeksän vuoden ajan. Varsinaisten asuinpaikkojen ulkopuolisista paikoista mummula oli minulle kuin koti. Rakastuin siihen jo ensisilmäyksellä pienenä naperona, ja kävin siellä kokemassa lukemattoman määrän lukemattomia muistoja yli 10 vuoden ajan. Valitettavasti tämä koti on mennyttä. Se myytiin pois helmikuussa 2018, sillä mummi ja hänen miesystävänsä kokivat siellä olemisen päässeen lopetukseensa. Minulle tuo oli perheestäni ylivoimaisesti musertavin isku, koska kukaan muu ei ollut kokenut sitä paikkaa kodiksi. Muille se oli menetetty mummula: minulle taas menetetty koti.
Seuraavan viiden vuoden aikana on edessä hyvin todennäköisesti muutto omilleen. Silloin meikäläinen omaa ensimmäistä kertaa oman kodin, ja minä olen sen herra, joka määrittelee sen sisäasun, elämänrytmin ja kaiken olennaisen. Osa kaveripiiristäni on jo muuttanut omilleen, kaikki tämän vuoden aikana. En tiedä miten he ovat kokeneet omilleen muuttamisen, mutta minulle se tulee olemaan iso askel eteenpäin. Hyvä, kiinnostava ja tärkeä askel. Se on otettava jossakin kohtaa, ja minulle se käy mainiosti.
Teillä kaikilla on omat tarinanne kodin tai kotien suhteen. Elämä ei olisi elämää ilman kotia. Siellä voi asua, siellä voi olla kaiken kuningas ja se on paikka, jonne voi aina palata takaisin, niin pieneltä keskustassa piipahdukselta kuin kuukauden ulkomaanmatkalta.
Sana kodista ja sen merkityksestä on vapaa. Tässä ketjunavauksen lopetus. Antaa mennä.