Viime kaudella oltiin yhdeksäs, koska viime kaudella vielä joitakin muitakin joukkueita Ässien ja Sportin leirissä ja kiekollisuuteen uskovat kehittyvät joka kausi eteenpäin, koska uuden pelitapaidean ollessa kyseessä sen mahdollisuuksista on vasta pieni osa ulosmitattu tuloksentekemisen suhteen ja tästä eteenpäin joka ikinen päivä träppi on entistä huonompi idea suhteessa muihin.
Muukalaislegioona tai pelaajien sitoutuminen tai sitoutumattomuus? Ässillä on nyt käsissä myös sellainen ongelma, että träppi pelitavan osaajat ovat jo lopettaneet uransa ammattilaistasolla. Sportilla on vielä pari Riskaa, mutta aika harvassa on ne, joilla trap on se luonnollinen tapa pelata. Jos otetaan esimerkki kiekkoperhe Hirvosesta, poika Roni ei ole ikinäpäivänä pelannut träppiä ennen Ässiä ja hänen pitää nyt sekä oppia träp ja sitten ennen kaikkea hylätä paljon sitä mitä valmentajat ennen Ässiä on häneen ladanneet. Toisekseen Roni ei enää ikinä Ässien jälkeen tule pelaamaan träppiä, eli mitä syytä hänellä on hylätä vaivalla oppimansa mille on käyttöä tulevaisuuden kausilla? Vastaus, ei yhtään syytä ja ainoa järkevä johtopäätös on lähteä pois Selinin tiimistä. Sitten isä Timo, träpaikakauden kasvatti, joka vaivatta istuisi taktiikkamielessä Ässien systeemiin ja luultavasti vielä sen verran vetreässä kunnossa, että ensi kaudella paikkaa poislähdössä olevan poika Hirvosen, koska träpissä vaaditaan ennen kaikkea pelinluku, lehmänhermoja ja korkeaa kipukynnystä kiekkojen blokkaamiseen, ei ole niin väliä onko jalka enää ihan nuoruusvuosien tikissä.
Ässät herättää tällä hetkellä mielenkiintoa lähinnä Mäkisen veljesten, Tommi Laakson tai vastaavien keskuudessa, jotka tietävät, että ainoa mahdollisuus liigapelaajan uraan aukeaa Ässissä, jos vain illasta toiseen suorittaa ja syö kiekkoa ohjeiden mukaan.