1 piste oli kyllä jossakin määrin se mitä korkeintaan ansaittiin ja eiköhän siihen pidä olla tyytyväinen vaikka 3:ssa roikuttiin pitkään kiinni.
Kokonaisuudessaan Ässien pelaaminen vaikutti ekassa erässä hyvältä, mutta Tappara aloitti kyllä todella nihkeästi.
Toisesta erästä alkaen oltiin enemmän tai vähemmän ottavana osapuolena.
Muutama parempi pitkä hyökkäys ja muutama paikka saatiin kahdessa vikassa erässä, mutta muuten oli kyllä selviytymistaistelua.
Pakistossa mielestäni tämän päivän parhaat onnistujat, Matinpalo ja Järvinen pelasivat molemmat miehekkäästi.
Hyökkäyspelissä neloselta muutama hyvä pitkä hyökkäys ja muutenkin ihan hyvää sähinää taas. Muut hyökkäyskoostumukset pelasivat ihan ok, mutta ei mitään mistä pitäisi kehuja antaa.
Söde antoi jälleen mahdollisuuden voittaa.
Ässien tukitoimet ovat liian kaukana, paineen alla joudutaan heittämään pitkiä syöttöjä puolelta toisella ja vastustajan on helppo paineistaa, varsinkin kun oman maalin takaa heitellään laidan kautta pomppuja, joista toiselta puolelta joudutaan ottamaan haltuun selkä kentälle päin.
Samaa ongelmaa on joka kentän alueella, mielestäni tossa on suurin syy miksi kiekkoa ei saada tekemään töitä, ei ole lyhyille syötöille linjoja, keskialueen ylitykset tulee pääasiassa pitkällä poikkikentän syötöllä tai sitten pysty avauksella.
Mielestäni tuo on jossakin määrin kurittomuutta, kun vähän varastellaan sieltä täältä ja toisaalta ei ehkä olla niin yhtenäinen nippu jossa autettaisi kavereita.
Jos seuraa vaikka jotain Kuuselaa, niin huomaa miten nopeasti Kuuselakin pistää kiekkoa liikkeelle, jolloin tilaa tulee ja vastustaja joutuu juoksemaan.
Samaa mantraa voidaan jatkaa, pää pysyy pinnalla kun yksilöt onnistuvat, mutta sillä tiellä ei pitkää kevättä saada.
No täytyy sanoa, että puolustus ja maalivahti peli on kuosissa ja siinä mielessä sille pohjalle on hyvä rakentaa.