Korkeatasoisen urheilujournalismin rajat

[Miguel]

Julkisen sanan neuvosto antoi Urheilulehdelle tuomion loukkaavasta kirjoittelusta: http://www.marmai.fi/doc.te?f_id=1083535

Sihvosen asennetta tällaiseen julkisuuteen en lähde arvailemaan, mutta päätoimittaja Rönkä lienee tyytyväinen Urheilulehden saamasta näkyvyydestä. Skandaalit myyvät aina.

Tässä ketjussa haluaisin kuitenkin keskustella urheilujournalismin rajoista yleisemmälläkin tasolla eikä pelkästään Urheilulehden osalta. Toki esimerkiksi viihdetoimittajiin verrattuna urheilutoimittajien härskien keinojen arsenaali on aika kevyt, mutta se ei tarkoita sitä, ettei urheilutoimittajien toimia pitäisi tarkkailla. Sihvonen itsekin on harrastanut tuomiopalstallaan tällaista vahtikoirahenkeä. Esimerkiksi IS Veikkaajan Marko Lempinen sai taannoin kuulla kunniansa pelaajalähteiden jatkuvasta käytöstä huhujen ja pikkuskandaalien lietsonnassa.

Sihvonen sai kokeilla kauan kepillä jäätä ennen kuin kukaan uskalsi tehdä tutkintapyyntöä. Nyt on olemassa ennakkotapaus, joka pitää Sihvosen (ja muutkin toimittajat) hieman varpaillaan, ja kynnys uudelle tutkintapyynnölle on pienempi. Ehkä myös toimittajien tiedonhankintatapoja aletaan tarkkailla hieman kärkkäämmin. Enpä silti usko, että JSN lähtee kovin heppoisin perustein tuomioita lätkimään, vaikka jonkinlainen rajanpiirto on nyt alkanut. Toimittajien tehtävä on toimittaa, mutta joskus on myyntivaltista huolimatta hyvätapaista nostaa itsesensuuria nykyistä korkeammalle ja harkita kahdesti luottamuksellisten tietojen vuotamista eteenpäin.

 

[Mats Bedö]

Jaakiekon ja urheilujournalismin ero:

Jaakiekossa ei keskinkertaisuus parjaa. Urheilujournalismissa nakojaan parjaa.

Mikaanhan ei ole helpompaa, kun loukata toista ihmista. Vaikeammaksi sen tekee se, etta tekisi sen fiksusti. Tallakaan kertaa Sihvonen ei ole onnistunut tehtavassaan. Linja siis pysyy.

 

[Gags]

Minähän en mistään journalistiikasta mitään tiedä enkä ymmärrä, joten minun on paha ottaa kantaa tähän asiaan journalistiikan näkövinkkelistä. Periaatteellisesti olen sitä mitä, että asioista pitää puhua asioiden oikeilla nimillä. Sikamaisesti ja törkeästi käyttäyvästä valmentajasta pitää tuoda myös tämä aspekti esille, tuomittua raiskaajaa tulee kutsua raiskaajaksi, eikä tuomionsa sovittaneeksi messiaaksi.

Tässä nimenomaisessa Petteri Sihvosta koskevassa keississä minua ärsyttää ja häiritsee enemmänkin se, että Sihvonen itse tituleeraa itseään kiekkoanalyytikoksi ja väittää tautologisesti lähestyvän kirjoittamiaan aiheita aina analyyttisesti pelin kautta. Näin väittäessään Petteri Sihvonen valehtelee lukijoilleen, koska ainakaan minä en löytänyt mitään kiekkoanalyysia tuosta kyseessäolevasta Jortikan haukkumisesta.

Näitä hairahduksiaan ja rimanalituksiaan P.Sihvonen puolustelee ja selittää yleensä tarkoitushakuisella keskustelun herättämisellä. My ass. Ehdotankin ja haastan Petteri Sihvosen tähän ketjuun kommentoimaan ja myöntämään esim. tuon Jortikka jutun olleen paha rimanalitus ja mielellään lupaamaan jatkossa pysyvän kiekkoanalyysissa, jossa olet pätevä, kriittinen ja rohkea.

Miten on, Petteri?

 

[Snaipperi #16]

Jaakiekon ja urheilujournalismin ero:

Jaakiekossa ei keskinkertaisuus parjaa. Urheilujournalismissa nakojaan parjaa.

Mikaanhan ei ole helpompaa, kun loukata toista ihmista. Vaikeammaksi sen tekee se, etta tekisi sen fiksusti. Tallakaan kertaa Sihvonen ei ole onnistunut tehtavassaan. Linja siis pysyy.

Sihvonenhan ei juuri ole samanlainen tasapaksu keskinkertaisuus kuin muut urheilutoimittajat. Juuri joku IS:n idiootti väitti Salmelaisen olevan 50 maalin mies NHL:ssä jne. Sihvonen on juuri henkilö joka pureutuu asioihin monista näkökulmista ja omaa omia mielipiteitä. Onko Sihvonen keskinkertaisuus jos täälläkin on OMA TOPIC kyseiselle henkilölle, miksei ole myös jokaisesta muusta jääkiekkotoimittajasta. Suomi on ainut maa jossa ei arvosteta kommentaattoreita ja analyytikkoja. "Mitä roskaa se selittää, jotain omiasa höpisee, pelataa ny vaa peliä ja kiakkoo maalille, mennääs ny ensin vielä grillikojussa käymään ja sitte peli käyntii"

 

[Blackie]

Sihvosella on ilman muuta tilauksensa, sillä Suomessa kriittinen keskustelu urheilusta on aika lailla lapsen kengissä, jos verrataan vaikka naapurimaahamme Ruotsiin. Kummolan tiukille pistäminen on yksi vuoden teoista.

Mutta tuo kyseinen kirjoitus Jortikasta oli vielä ala-arvoisempi kun iltapäivälehtien kirjoittelut. Lehden sijasta Sihvosen olisi voinut kirjoittaa sen ennemmin vaikka päiväkirjaan.

 

[fiftyeight]

- - -
Mutta tuo kyseinen kirjoitus Jortikasta oli vielä ala-arvoisempi kun iltapäivälehtien kirjoittelut. Lehden sijasta Sihvosen olisi voinut kirjoittaa sen ennemmin vaikka päiväkirjaan.

Mitä ilmeisimmin P.Sihvosella oli oma lehmä ojassa ko. asiaan liittyen. Ja uskon, että Sihvonen kirjoitti sen myös päiväkirjaansa; siihen päiväkirjaan josta sitten vuosikymmenten jälkeen voimme saada selvyyden 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomen jääkiekkoilun alamäen syihin ja syntyihin.

Se siitä kun ymmärsin, että rohkea ketjun avaaja haluaisi keskustella laaja-alaisemmin urheilujournalistiikasta. Siitähän mie en tiiä mittään. Eli oliko tarkoitus keskustella jääkiekon ympärillä olevasta vai yleensä urheilusta ja siihen liittyvästä journalismista?

Yleisemmällä tasolla minnuu ketuttaa nykyinen tyyli kirjoittaa urheilusta yleensä. Olen lukenut Hesaria jostain 60-luvun puolesta välistä alkaen ja olen ollut tyytyväinen, että 70-luvulla HS toi esiin NHL-kiekkoa, hiukan mutta parempi vähän kuin ei mitään. Nyt minua harmittaa HS:n urheiluosiossa mm. osaamattomuus muissa kuin pesäpallossa ja kuviokellunnassa. Hesari on jäänyt auttamattomasti jälkeen tämän päivän kohdalla sekä jääkiekossa että jalkapallossa. Urheilutoimituksen päällikön kolumnit ovat surkuhupaisaa luettavaa. Toinen juttu mikä pännii Hesarissa on myös kirjoitus- ja varsinkin numeraalien taivutusvirheet. Oikein hävettää välillä toimittajien puolesta kun 23. on 23:as.

 

[lihaani]

Arvostan Sihvosen kiekkotietämystä. Minäkin vanha jäärä hänen videoistaan ymmärsin täysin lyhytsyöttöpelin ja kenttätasapainon idean.

Mutta jos analyytikko puuttuu toisen ulkonäköön kutsumalla häntä vaikka "siansilmäksi" on jo hävinnyt pelin. Silmilleen kukaan ei voi mitään. Johtamiselle ja peluutukselle voi, jos haluaa. Mutta mitä vittua silmien ulkonäkö peluuttamiseen kuuluu?

 

[Snaipperi #16]

No aika monesti se on mennyt niin että Sihvonen on heittänyt kovan faktan pöytään ja vastapuoli ei ole osannut vastata muuta kuin menemällä henk.kohtaisuuksiin. Esimerkiksi tuossa Jääkiekkoliiton tilaisuudessa, Kummola meni aivan jäihin ja heitti sitten tuota roskajuttuansa.

 

[Pressiboxi]

"Pakoputkipojat kaappiin"

Julkisen sanan neuvosto antoi Urheilulehdelle tuomion loukkaavasta kirjoittelusta: http://www.marmai.fi/doc.te?f_id=1083535

Paskat UL:stä, Aluesanomat donkkaa tykimmin! "Pakoputkipojat kaappiin" on ilman muuta lähes täydellinen otsake mille tahansa lehtijutulle.

 

[Miguel]

Se siitä kun ymmärsin, että rohkea ketjun avaaja haluaisi keskustella laaja-alaisemmin urheilujournalistiikasta. Siitähän mie en tiiä mittään. Eli oliko tarkoitus keskustella jääkiekon ympärillä olevasta vai yleensä urheilusta ja siihen liittyvästä journalismista?

Aika vapaasti. Ja se, että kirjoittajalla ei ole syvempää tietämystä (urheilu)journalistiikasta, ei ole este tähän keskusteluun osallistumiselle, koska terveeseen maalaisjärkeen perustetut mielipiteet ovat usein yhtä hyviä tai jopa parempia kuin silkkaan teoriaan nojaavat. Huonosti sovellettuna hyvä pelikirja ei tuota menestystä, ja vastaavasti raakilemainen teoria voi hyvällä ilmaisu- ja sovellustavalla muuttua toimivaksi. No, tästäkin joku urheilutoimittaja saattaa olla eri mieltä.

Nyt minua harmittaa HS:n urheiluosiossa mm. osaamattomuus muissa kuin pesäpallossa ja kuviokellunnassa. Hesari on jäänyt auttamattomasti jälkeen tämän päivän kohdalla sekä jääkiekossa että jalkapallossa. Urheilutoimituksen päällikön kolumnit ovat surkuhupaisaa luettavaa.

Hesarin urheiluosuus on saanut hyvää ainesta Martin Palmin NHL-juttujen myötä. Muuten taso ei tosiaan ole erityisen kehuttava. Pusan syksyinen "tryout"-juttu herätti ihan ansaitusti tulikivenkatkuista keskustelua, ja viimeviikkoinen kirjoitus Jani Sievisestä oli toinen melkoinen limbo. "Pyri Jani eduskuntaan, on sinne vähemmilläkin näytöillä menty!" Ja sitten ihmetellään, kuinka urheilijat turhaan tahraavat maineensa uransa jälkeen julkisuudessa...

Yleisemmällä tasolla minnuu ketuttaa nykyinen tyyli kirjoittaa urheilusta yleensä.

Voisitko hieman tarkentaa? Aikojen myötä toimittajien tietolähteet ovat parantuneet huikeasti, mikä on avannut mahdollisuuksia useammille näkökulmille. Lähdekritiikin harjoittaminen on helpompaa, tosin laiskasti työnsä hoitavat ammattilaiset eivät aina sitä jaksa tehdä.

Ongelmat ovat tietysti myös työvoiman rakenteen syytä. Kunnon julkaisuista työpaikkoja ei vapaudu turhan usein, ja jos tulokkaan erikoisosaaminen pyörii saman aiheen ympärillä kuin vanhojen työntekijöiden, nuori ja innokas jääkiekkoekspertti joutuu vastaamaan lentopallosta. Tai vastaavasti jos valtakunnan nokkelin lentopallotoimittaja suorittaa vasta kolmatta vuotta yliopisto-opintojaan silloin kun paikka on auki, hän saattaa menettää elämänsä tilaisuuden.

Urheilutoimittaminen on myös monilta osin valitettavan standardoitua toimintaa, mutta onneksi nykyään vaihtoehtoisia julkaisuja löytää etsimällä kohtalaisen hyvin. Amatööripohjalta syntyy paljon hyvää jälkeä, eikä tekstin rakenne ole kaavoittunutta. Puoliammattimaisen toiminnan pyörittäminen vain vaatii vahvan suunnitelman ja organisaation. Esimerkiksi Risto Pakarisen Hockey-lehden kohtalo on murheellinen osoitus siitä, että erikoisjulkaisulla on helkkarin kova haaste saada homma toimimaan taloudellisesti.

--
Loppuun heitän vielä yhden ketjunavauksen jälkeen mieleen tulleen lisäkysymyksen pohdittavaksi. Onko se lukijoiden palvelemista, että pelaaja-agentti vuotaa säännöllisesti siirtohuhuja hovitoimittajilleen ja tämä kirjoittaa ne lehteen? Huhuissa on usein perä ja moni lukija saa herkullista pureskeltavaa, mutta tietovuodon motiivinahan on tavallisesti pelaajan neuvotteluaseman parantaminen. Ei kovin korkeamoraalista toimintaa.

 

[Ghost]

Jos urheilujournalismi on tilassa, jossa keskustelua ei herätetä asioilla, vaan tavoilla esittää niitä, on tilanne heikko. Vähän vastaava tilanne olisi se, jos yläasteen opiskelumateriaalia valittaessa keskusteltaisiin kirjoissa käytettävässä fontista, eikä kirjojen asiasisällöistä.

Urheilujournalismin kehittyminen vaatisi entistä enemmän muutamaan lajiin keskittyneitä toimittajia. Sanomalehdissä tämä vain on kovin vaikeaa, sillä pelkkien freelance-toimittajien varaan on mahdotonta rakentaa arjen rutiineja. Ihannetilanteessahan Suomeen saataisiin päivittäin ilmestyvä urheiluun keskittyvä lehti, jossa voitaisiin puida tuoreeltaan edellisen päivän tapahtumia. Tämä vaan vaatii sellaisia resursseja, että niitä ei Suomesta lyödy, ellei Sanoma ole valmis tekemään runsaasti persnettoa.

Sanomalehtien epäilen menevän jatkossa entistä enemmän haastattelujournalismin varaan. Uutisointinopeudessa sanomalehdet eivät voita sähköistä mediaa, pelien analysoinnin kannalta deadlinet saattavat tulla liian nopeasti vastaan, koska urheilutapahtumat painottuvat iltaan, eikä tapahtumaan kovin usein ole heittää useampaa toimittajaa. Haastattelut tarjoavat mahdollisuuden ainakin sellaiseen materiaaliin, jota muilla ei ole tarjota. Se on valttia myös urheilujournalismissa.

Sekavia ajatuksia yön pimeinä tunteina. Toivottavasti joku käsitti jotain.

 

[Mats Bedö]

Onko Sihvonen keskinkertaisuus jos täälläkin on OMA TOPIC kyseiselle henkilölle, miksei ole myös jokaisesta muusta jääkiekkotoimittajasta.

Suomi on ainut maa jossa ei arvosteta kommentaattoreita ja analyytikkoja.

Sihvonen jakaa mielipiteita ja hyva niin. En lahde tahan juupas eipas leikkiin sen kummemmin nytkaan mukaan, kunhan tyydyn kommentoimaan noita kahta lausettasi:

- Oli tuolla oma topic sellasillekin kun 2-divari Savo-Karjala ja Mita peset ekana suihkussa eli tuosta ei voi vetaa mitaan johtopaatoksia.

- Johtuu niiden erittain huonosta tasosta, niin Euroopan kuin maailmankin skenessa. Joka kerta kun Suomeen tulen ja luen tai kuulen urheilutoimittajan tuotoksia, niin oikeen kylmat vareet menee. Paasaantoisesti siis taytta skeidaa seka ala-arvoista tekstin tuottamista. Aika harvoin katson Urheiluruutuakaan juuri tuosta syysta.

Hirvein kokemus mika jai talta kesalta mieleen oli, kun satuin nakemaan YLEn MM-fudis -studion ennen jotain pelia. Siella istui Bubi, Jallu ja oliko Muurinen. Tunnelma oli kun "Panit sitten meidan Mansikkia?!" -kuulustelussa: "Niin, eh... tuota, kyllahan... eikos kuitenkin, eh... vaan onhan... eh... jaa... mitenkas... eika nyt, eh... jne" Ja tollasille ne maksaa siita rahaa, huh huh!

Sihvoseen puolestani olen kyllastynyt hanen amatoorimaisen ja lahinna lapsentasoisen piikittelyn takia. Siita en kuitenkaan lahde tassa(kaan) keskustelussa kiistelemaan, silla tiedan silla olevan myos kannattajia. Eli antaa olla.

 

[Gags]

Iltalehti ainakin selkeästi puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, raiskaus ja ampuminen, mitä tulee tähän Tibbetts-tapaukseen:

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200612155497340_jk.shtml

En kyllä epäile hetkeäkään etteikö osa mediasta tässäkin keississä valitse ns. hyssyttely- ja päänsilityslinjan.

 

[fiftyeight]

- - -
En kyllä epäile hetkeäkään etteikö osa mediasta tässäkin keississä valitse ns. hyssyttely- ja päänsilityslinjan.

Hesari valitsi hyssyttelylinjan lyhyessä uutisessaan. Tai sitten, mikä on todennäköisempää, eivät edes koskaan ole kuulleetkaan ko. pelaajasta puhumattakaan siitä että olisivat ottaneet selvää.

Tarkennuksena aiempaani, olen pettynyt siihen tyyliin perinteisissä sanomalehdissä että liian usein ne jutut kirjoitetaan alkuperäisen tietotoimiston välittämänä tekstinä ihan suoraan, ilman mitään omaa kommenttia tai lisäystä. Tottakai se on toimittajille helpompaa ja kuvaa hyvin valtalehtien toimittajien moraalia. Tekevät juuri sen mikä on pakko eikä yhtään enempää. Varmin keino saada toimittajat paikalle vaikka Perä-Hikiän Hiihtoseuran vuosikokoukseen onkin mainita kutsussa "viini- ja ruokatarjoilu".

Em. ei tietenkään tarkoita että kaikki toimittajat olisivat samanlaisia, mutta 90% on. Mikäli joku nuorempi toimittaja aluksi on innokas tekemään taustatyötä ja ilmaisemaan asioita omalla tavallaan, näiden valtalehtien vanha kaarti äkkiä tasapäistää ja vaientaa heidät. Sillä jos sellainen tyyli olisikin yhtäkkiä mielenkiintoista, he joutuisivat oikeasti töihin.

 

[tuuski]

Iltalehti ainakin selkeästi puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, raiskaus ja ampuminen, mitä tulee tähän Tibbetts-tapaukseen:

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200612155497340_jk.shtml

Gags tuli tänne jatkamaan provokiertuettaan, kun HPK-osiossa kohtasi ylitsepääsemättömän esteen, tuomion. Iltalehdeltä normaalia kovempi rimanalitus. Harvoin he ovat pystyneet tuomitsemaan ketään raiskaajaksi, ilman että oikeudessa näin olisi todettu.

 

[Gags]

Gags tuli tänne jatkamaan provokiertuettaan, kun HPK-osiossa kohtasi ylitsepääsemättömän esteen, tuomion.

Päinvastoin, hyvin harva siellä on osoittanut sivistynyttä ajattelua ja tuominnut Tibbettsin vapaa-ajanharrastukset. Enemmänkin siellä tapaa sairaalloista ja vastenmielistä näiden harrastusten ihannointia ja puolustelemista.

 

[Alamummo]

Nyt minua harmittaa HS:n urheiluosiossa mm. osaamattomuus muissa kuin pesäpallossa ja kuviokellunnassa.

Tarkennus: HS ei todellakaan osaa kirjoittaa pesäpallosta yhtään mitään. Jutut (silloin kun niitä ylipäätään on) ovat niin surkeaa kuraa kuin vain voi olla

Päinvastoin, hyvin harva siellä on osoittanut sivistynyttä ajattelua ja tuominnut Tibbettsin vapaa-ajanharrastukset. Enemmänkin siellä tapaa sairaalloista ja vastenmielistä näiden harrastusten ihannointia ja puolustelemista.

Ihan kuten aikoinaan narriketjussa puolusteltiin ja vähäteltiin VandenBusschen pahoinpitelyjä.

 

[Miguel]

Jos urheilujournalismi on tilassa, jossa keskustelua ei herätetä asioilla, vaan tavoilla esittää niitä, on tilanne heikko. Vähän vastaava tilanne olisi se, jos yläasteen opiskelumateriaalia valittaessa keskusteltaisiin kirjoissa käytettävässä fontista, eikä kirjojen asiasisällöistä.

Valmis artikkeli on kuitenkin yksittäisen toimittajan persoonallinen tuotos, jonka synnyttämisen motiiveja toimittaja itsekään ei aina osaa pukea sanoiksi. Pointtisi on tietysti aivan oikea, mutta journalismin toimintakehyksestä on huomattavasti helpompi rakentaa keskustelua kuin itse sisällöstä, joka kaikkine vivahteineen on niin älyttömän monen tekijän summa. Ja nämä tekijät liittyvät enemmän tai vähemmän viittaamiisi journalismin esittämisen tapoihin. Juttuaiheiden ja -tyyppien kehittelystä voi tietysti käydä keskustelua, mutta tähän päivään mennessä on jo niin monet kirjoitukset kirjoitettu, että uusien keksiminen on hyvin haasteellista. Ja urheilujutun sisällön "oikean tyypin" määritteleminen on tietysti mahdotonta, eikä edes mielekästä yrittää.