Mainos

Korkealentoista?

  • 5 494
  • 58

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Teatterilta, oopperoilta, baleteilta, sinfoniaorkestereilta sun muilta kylmästi vaan kaikki tuet pois, sanon minä. Mitä arvoa on taiteella, joka ei kiinnosta ihmisiä edes sitä vähää että kattaisi omat menonsa? Samaten nämä apuraharunorunkkarit ja "kirjailijat", jotka lillittävät verovaroin viinejään: tukiaiset pois vaan. Jos tahtoo istua kapakoissa puhumassa viisaita, niin raksalle ensin päiväksi vaan että tietää mitä elämä on. Voisi löytyä jotain mistä kirjoittaa samalla.

Toki myös viihdekulttuurille samat säännöt.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Toki myös viihdekulttuurille samat säännöt.

Myös urheilulta pitäisi ottaa kaikki julkinen tuki pois. Verovaroin on turha ylläpitää urheilupaikkoja tai tarjota ohjausta.

Ehkä ei sittenkään. Ihmiset kaipaavat erilaisia asioita ja tarvitsevat erilaisia virikkeitä. Jos esimerkiksi television ohjelmistotarjonta perustuisi enemmistön valtaan, niin kokolailla ohueksi se muuttuisi. Ei sitä kukaan aikuinen ihminen lopulta jaksaisi katsella. Tarkoitan nyt sen tyyppistä tarjontaa kuin Lost, House, 4D-dokumentit ja niin edespäin. Katseleehan niitä silloin tällöin, mutta ei pelkästään. Myös hyvä ajattelutyötä vaativa romaani on toisinaan paikoillaan. Ainoastaan kioskokirjallisuutta tai sarjakuvia lukemalla jää paljosta paitsi.

Korkeakulttuurilla sinänsä ei ole minusta sen suurempaa arvoa kuin muullakaan kulttuurilla tai urheilulla, mutta usein sitä vieroksuvat eivät myöskään ole siihen edes kunnolla tutustuneet. Esimerkiksi kirjojen ymmärtäminen voi vaatia jonkin verran opiskelua.

Korkeakultturin halveksunta liittyy minusta yleisemmin teinistyvään kulttuuriimme, jossa nuoruutta palvotaan, aikuistuminen on hidasta, seksi on korostetussa asemassa ja yleisestikin hetkelliset hedonistiset nautinnot ovat voimakkaasti esillä. Korkeakulttuurin kuluttaminen ei tällaiseen asennoitumiseen yleisesti sovi, koska se vaatii keskittymistä ja ehkä myös opiskelua.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Myös urheilulta pitäisi ottaa kaikki julkinen tuki pois. Verovaroin on turha ylläpitää urheilupaikkoja tai tarjota ohjausta.
Tämähän se on se ikuinen dilemma, vaikkakin ironisesti heitetty, luulen.

Olen järkeillyt asian näin, että liikkuva ihminen on terveempi ihminen ja täten yhteiskunnalle kannattavampi, tuottava yksikkö. Se on tieteellisesti todistettu fakta. Siispä liikuntaa on tuettava ja siihen rohkaistava.

Kulttuuri taas... Siitä ei voi päästä tieteelliseen yksimielisyyteen. Yksi lukee Paasilinnaa, toinen Dostojevskia. Yhden korvissa Popeda on hienoa äänitaidetta, toinen diggaa siitä kun Segerstam heiluttaa puikkoa ja orkesteri soi. Joku joskus jossain on määrittänyt "oikean" korkeakulttuurin, ja siitä nyt kynsin hampain kiinni pidetään. Mutta onko Sibelius OIKEASTI parempi säveltäjä kuin vaikkapa Nurmio? Se riippuu; taiteen ja kulttuurin kokeminen on AINA subjektiivista, ja se aiheuttaa kiistoja.

Onko oopperaesitys parempi kuin rock-keikka, jos edellistä seuraa 17 ja jälkimmäistä 700 katsojaa? Tottakai enemmistöä vituttaa kun vähemmistö saa paljon enemmän tukea ja hyvää - katsokaa vaikka pakkoruotsiketjua. Sama homma siellä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kulttuuri taas... Siitä ei voi päästä tieteelliseen yksimielisyyteen. Yksi lukee Paasilinnaa, toinen Dostojevskia. Yhden korvissa Popeda on hienoa äänitaidetta, toinen diggaa siitä kun Segerstam heiluttaa puikkoa ja orkesteri soi. Joku joskus jossain on määrittänyt "oikean" korkeakulttuurin, ja siitä nyt kynsin hampain kiinni pidetään. Mutta onko Sibelius OIKEASTI parempi säveltäjä kuin vaikkapa Nurmio? Se riippuu; taiteen ja kulttuurin kokeminen on AINA subjektiivista, ja se aiheuttaa kiistoja.

Minusta kyllä tästä näkökulmasta kaikki inhimillinen kokemus on subjektiivista. Minulle viime vuoden ylivoimaisesti merkittävin suomalainen urheiluteko oli Simo Eerikäisen Suomen mestaruus todellisen finaalisarjojen via dolorosan jälkeen. Tunne on aito, enkä ymmärrä miten se voitaisiin osoittaa objektiivisesti vääräksi. Itse suhtaudun moderniin taiteeseen hyvin välinpitämättömästi: se näyttää minusta lähinnä jonkinlaiselta sijoittamisen muodolta, siinä kuin kulta tai osakkeet eikä se, enää, sano mielestäni mitään olennaista mistään. Toisaalta kaunokirjallisuus on sitten minusta merkittävin keksintö mitä ihmiskunta on historiassaan tehnyt. Ja lienee sinänsä totta että jos vaikka Dostojevski olisi yhtä suosittu kuin mitä Idols nyt niin maailma saattaisi olla parempi paikka (aivan kuten jos enemmistö ihmisistä harrastaisi vakavissaan kuntoilua). Siinä mielessä on myös olennaista, että tuetaan julkisin varoin (järkevissä mitoissa) myös korkeakulttuuria, koska ihmisluonto eittämättömässä typeryydessään ei osaa sitä tarpeeksi arvostaa (aivan kuten se ei osaa arvostaa tarpeeksi fyysistä kuntoakaan).
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Minusta kyllä tästä näkökulmasta kaikki inhimillinen kokemus on subjektiivista.
Nimenomaan on. Siksipä toisten kokemuksia aikaansaavien kulttuurin muotojen tukeminen toisten kustannuksella on snobbailevaa elitismiä. Voisin lyödä vaikka vetoa, että mikäli 95% suomalaisista yht'äkkiä hylkäisi Idolsit, Salkkarit ja Aku Ankan rynnäten joukolla balettia vahtaamaan, julistaisi tietty turhantärkeiden joukko ennen paheksumansa viihteellisen kulttuurin tärkeäksi ja arvokkaaksi kansakuntamme kivijalaksi. "Ei ne mitään tajua, massat, kyttäävät jotain koikkelehtivia anorektikkoja ja kuuntelevat viulunvingutusta ja ämmäin kiljuntaa."


mjr kirjoitti:
korkeakulttuuria, koska ihmisluonto eittämättömässä typeryydessään ei osaa sitä tarpeeksi arvostaa
Ei nyt viitsitä nousta jalustalle, eihän?

Kyllä se arvostus on ansaittava. Ellei joku nykytaiteen monumentti, aaria tai runoteos arvostusta saa, vika voi olla siinä ettei se onnistu koskettamaan ihmistä. Miksi sitä sitten pitäisi arvostaa? Koska joku heikinheimo on päättänyt että täytyy?
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kyllä se arvostus on ansaittava. Ellei joku nykytaiteen monumentti, aaria tai runoteos arvostusta saa, vika voi olla siinä ettei se onnistu koskettamaan ihmistä. Miksi sitä sitten pitäisi arvostaa? Koska joku heikinheimo on päättänyt että täytyy?

No, vaikuttaisi sinänsä ei-kiistanalaiselta todeta, että enemmistö on usein väärässä ja että suosio ei välttämättä mittaa laatua. Onko siis snobistista ja itsensä - ja loisteliaan makunsa - nostamista jalustalle todeta tämä? Vai oletko sitä mieltä että tosiaankin kansansuosio on ainoa mahdollinen taiteen, tai minkä tahansa inhimillisen aktiviteetin, kriteeri? (Eikä tämä tarkoita sitä, etteivätkö Dostojevski tai Shakespeare tai Joyce koskettaisi suuria joukkoja ihmisiä vaan sitä että Sinkut autiosaarella koskettavat vielä paljon suurempia massoja.)
 

scholl

Jäsen
Korkeakulttuurilla sinänsä ei ole minusta sen suurempaa arvoa kuin muullakaan kulttuurilla tai urheilulla, mutta usein sitä vieroksuvat eivät myöskään ole siihen edes kunnolla tutustuneet.

Heh heiltähän voisi ottaa ihmisoikeudet pois. Jos ei rahkeet riitä niin mitä käyttöä sellaisilla on. Ainakin äänioikeus sekä lisääntymisoikeus pois.

Miksi muuten korkeakulttuuri ja muu kulttuuri pitää erottaa? En usko, että joku on nyt erikseen sen korkeakulttuurisempaa kuin muukaan. Tosin on toki paljon paskaa, mitä pitkätukkahinttarit kutsuvat kulttuuriksi, vaikkei se sitä olekaan, joten sen takia hämärtyy kokonaisuus.
 

scholl

Jäsen
Vai oletko sitä mieltä että tosiaankin kansansuosio on ainoa mahdollinen taiteen, tai minkä tahansa inhimillisen aktiviteetin, kriteeri?

Kansa on tyhmää. Ei sen varaan voi laskea. Se, että jos suosiota tulee niin se on vain lisäbonus. Tosin ei suosiottomuuskaan ole itsetarkoitus. Eli eiköhän se ole tärkeintä tehdä ns. hyviä juttuja ja jos kansa tykkää niin hyvä, mutta jos vain eliitti tykkää niin vielä parempi.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
No, vaikuttaisi sinänsä ei-kiistanalaiselta todeta, että enemmistö on usein väärässä ja että suosio ei välttämättä mittaa laatua. Onko siis snobistista ja itsensä - ja loisteliaan makunsa - nostamista jalustalle todeta tämä? Vai oletko sitä mieltä että tosiaankin kansansuosio on ainoa mahdollinen taiteen, tai minkä tahansa inhimillisen aktiviteetin, kriteeri?
En suinkaan ole sitä mieltä. Kansa on usein väärässä, mutta aika usein sivistystä tihkuvat kriitikotkin ovat. Loppujen lopuksi aika on se kriteeri, joka mittaa taiteen ja kulttuurin lopullisen arvon. Uskallan väittää, että ilman rahallista tekohengitystä iso osa korkeakulttuurista olisi jo kuollut pois. Niin tulee kuolemaan suurin osa nykyisestäkin taiteesta. Muutaman sadan vuoden päästä nähdään, vieläkö hevi-Ari muistetaan (veikkaan ei); vieläkö Led Zeppelin (veikkaan kyllä).

Ja selvennykseksi: en lähtökohtaisesti vastusta ns. korkeakulttuuria. Dostojevskit on luettu siinä missä Chandleritkin. Kunhan vain hieman kyseenalaistan eliitin maun erehtymättömyyttä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ja selvennykseksi: en lähtökohtaisesti vastusta ns. korkeakulttuuria. Dostojevskit on luettu siinä missä Chandleritkin. Kunhan vain hieman kyseenalaistan eliitin maun erehtymättömyyttä.

No, siinä mielessä olemme epäilemättä siis itse asiassa aika samoilla linjoilla - itseäni ei vähemmän voisi kiinnostaa mitä mahdollinen "eliitti" jostakin ajattelee ja vielä vähemmän se, että pitäisi ajatella tietyllä tavalla sen takia, että pääsisi johonkin "eliittiin". Epäilemättä korkeakulttuurin liepeillä tälläistä ajattelua on niinkuin kai minkä tahansa inhimillisen aktiviteetin ympärillä. Mutta tämä on minusta yhtä irrelevanttia kuin jonkin asian arvon mittaaminen sen kansansuosiolla. Tietysti sitä arvostaa Shakespearea tekstin itsensä takia, tai on arvostamatta, ei sen takia, minkä leiman siitä arvostamisesta saa tai sen takia poikkeaako vai eikö poikkea joukosta sillä arvostamisellaan. Tätä edellyttää vakava suhtautuminen mihinkä tahansa asiaan: jos vilkuilee olkapäänsä yli muiden reaktioita, ei voi olla vakavissaan kyseisen asian suhteen.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Tätä edellyttää vakava suhtautuminen mihinkä tahansa asiaan: jos vilkuilee olkapäänsä yli muiden reaktioita, ei voi olla vakavissaan kyseisen asian suhteen.
Jostain olen saanut sellaisen mielikuvan, että julkisuudesta tutut ihmiset oopperoissa ja sinfoniakonserteissa käydessään varmistavat että julkisuudessa kerrotaan (mieluiten kuvien kanssa) heidän siellä käyneen. Voi toki myös olla vain kyynisyyttäni.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Jostain olen saanut sellaisen mielikuvan, että julkisuudesta tutut ihmiset oopperoissa ja sinfoniakonserteissa käydessään varmistavat että julkisuudessa kerrotaan (mieluiten kuvien kanssa) heidän siellä käyneen. Voi toki myös olla vain kyynisyyttäni.

Pääkaupunkiseudun väestä en tiedä, mutta Savonlinnan oopperajuhlilla näyttää käyvän väkeä kaikista yhteiskuntaluokista duunareista ministereihin. Tiedän sen siitä, että tunnen näitä ihmisiä, tavallisia palkannauttijoita.

Ja koska he vuosi toisensa perään palaavat, vaikka liput ovat kovasti kalliita, niin arvelen, ettei kysymys kaiketikaan ole oman pyrstön nostamisesta vaan yksinkertaisesti nautinnosta. Tuskinpa pienen kylän koulun keittäjä tuntee erityistä tarvetta briljeerata oopperassa käynnillä.

Minä olen käynyt oopperassa kymmeniä ja jääkiekko-otteluissa satoja kertoja. Oopperassa olen itkenyt "nautinnosta" useamman kerran, mutta jääkiekko-ottelussa en koskaan. Tällä en tarkoita arvottaa erilaisia elämyksiä, vaan korostaa sitä, että kysymys on todellakin elämyksistä eikä ainakaan kaikissa tapauksissa sosiaalisesta kukkoilusta.

Jako korkea- ja populaarikulttuuriin on sinänsä ihan turha, joskin kyllähän se helpottaa asioihin viittaamista.
 

Kaspo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jako korkea- ja populaarikulttuuriin on sinänsä ihan turha

Tässä olen Hemingwayn kanssa samoilla linjoilla. Sinänsähän tässä viestiketjussa on ymmärretty suomenkielen sana "korkeakulttuuri" käsittääkseni väärin - sehän ei liity taiteen muotoon tai "laatuun", vaan kuvaa enemmänkin kehitystä joka johtaa ihmisen lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja sitä kautta taiteen ja muun kulttuurin harjoittamiseen käytetyn ajan kasvamiseen. Korkeakulttuuri sisältää esim kirjoitustaidon, keskittyneen asutuksen sekä järjestäytyneen hallinnon. Esimerkkejä ovat vaikkapa muinainen Egypti, Olmeekkien kulttuuri tai vaikkapa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.

Sitten itse asiaan. Tässä ketjussa moni ansioitunut viesti on pyrkinyt jollain tavoilla jaottelemaan kulttuuria, esim "korkeakulttuuriin" ja populaarikulttuuriin. Itselläni tällainen ajattelu muodostuu ongelmaksi, sillä en tiedä onko ns. klassiselle sävel- sana- maalaus- tai näyttämötaiteelle mitään yleispätevää tai osuvaa nimeä. Mielestäni eri taiteenlajien tai taiteenlajeja edustavien taiteilijoiden töiden vertailussa ei ole myöskään järkeä, sillä ne usein on tarkoitettu koskettamaan ihmistä eri tavoilla ja toisaalta "täyden" nautinnon tai oivalluksen kokemiseen vaativat erilaisiin asioihin perehtymistä. En tarkoita, etteikö kuka tahansa voisi nauttia vaikkapa Tsaikovskin teoksista, mutta olen varma että viulisti kokee kuuntelun eri tavoin kuin henkilö jolla ei ole mitään musisointikokemusta (kuten esimerkiksi sivuunkirjoittanut moukka :D).

Myöskin väite, että joku taide olisi taiteellisempaa kuin toinen on mielestäni varsin kyseenalainen. Taiteen "hyvyyshän" riippuu kokijasta ja hänen taidekäsityksistään. On varmaankin totta, että Mozart käytti keskimäärin moninkertaisen ajan teoksiensa suunnitteluun ja laatimiseen kuin vaikkapa Joey Ramone, mutta toisaalta molemmat sopivat varmasti johonkin tunnetilaan.

Itselleni ei ole mitään merkitystä miksi kuuntelemani/katselemani/kokemani/lukemani taide lasketaan. Mielestäni teokset jotka viehättävät estetiikallaan tai sen puutteellaan ovat hyvää taidetta, eikä esimerkiksi kriitikkojen mielipide paina kuluttumaispäätöstä tehdessäni. Esimerkiksi musiikkilehtien levyarvosteluja en lue, sillä tunnistan itse musiikin josta pidän, ja törmätessäni mielenkiintoiselta kuulostavaan tuotokseen pyrin kuulemaan sitä jotain kautta ja sen jälkeen kenties hankkimaan käsiini kyseistä materiaalia. Erilaisten taidelehtien tehtävänä olisi mielestäni paremminkin esitellä tapahtumia, artisteja, seurattavia julkaisuväyliä jne arvostelun sijaan. Tämä nimenomaan vaihtelevien taidekäsitysten takia.

Taiteenlajien tai lajien sisäisten tyylien vertailu osoittaa omasta mielestäni lähinnä asiaan perehtymättömyyttä. En väitä tuntevani läpikotaisin jokaista taidesuuntausta, mutta toisaalta en ole myöskään leimaamassa tyylejä "huonommiksi" tai "paremmiksi" sillä muotoseikat eivät ole minulle tärkeitä, sisältö sen sijaan on.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Korkeakulttuurilla sinänsä ei ole minusta sen suurempaa arvoa kuin muullakaan kulttuurilla tai urheilulla, mutta usein sitä vieroksuvat eivät myöskään ole siihen edes kunnolla tutustuneet. Esimerkiksi kirjojen ymmärtäminen voi vaatia jonkin verran opiskelua.

Tällainen keskittymättömyys muutenkin on mielestäni nykyajan yksi pahimmista, ellei pahin, vitsaus. Ei olla valmiita kaikessa rauhassa paneutumaan asioihin ja mahdollisesti jopa opiskelemaan asioita mahdollisen taide-elämyksen toivossa. Kyllähän varmaan jokainen saa nopeammin ja vaivattomammin kicksit Kissin Heaven´s on fire- biisistä kuin Ateneumista tai teatterist, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että minut puolipakolla raahattiin näihin ja moneen muuhunkin paikkaan silloin kun olisin mieluiten luukuttanut ko. kipaletta yksin huoneessani. Totta kai nykyäänkin osa ihmisistä lähtee siihen haasteeseen, että alkaa käydä aluksi ehkä hieman nihkeällä mielellä erilaisissa kulttuuririennoissa ja sitten saa elämäänsä sisältöä näistä, mutta uskoakseni yhä useampi jää kotisohvalle hämmästelemään päivän ei-aina-niin-tasokasta tarjontaa. Samoin kirjallisuuden suhteen yhä vähemmän taitaa löytyä jengiä, jotka ovat kahlanneet klassikot läpi. Eikä tietenkään ole pakko, mutta kyllä minusta esimerkiksi joku Karamazovin veljekset kertoo paljon oleellisia asioita ihmisestä ja ihmisluonnosta, ainakin minulle.
 

Kerouac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Snaksterilta erinomainen kirjoitus, samoin kuin Hemingwaylta tuolla aiemmin.

Tuo ainainen kiire ja keskimättömyyden puute lienee tosiaan nykyihmisen pahimpia vitsauksia. Olen - ihan oikeasti - joskus kuullut argumentin, että miksi ihmeessä sama teos pitäisi lukea kirjana, jos sen voi nähdä leffana, leffasta kun selviää nopeammin.

Ajankäytöllisesti väite on varmasti totta ja sinällään faktinen. Mutta... Miksi pitäisi olla niin kiire aina? Eikö voi käyttää vähän enemmän aikaa ja sitä kautta todennäköisesti myös nauttia vähän enemmän?

Ja jos pohditaan sitä, tulisko ns "eliittikulttuurin" (termi tässä vaiheessa on aika kiistanalainen...) olla valtiovaroin tuettua vai ei. Niin - mielestäni, kyllä, toki. Suomen kokoisessa maassa ei vaan yksinkertaisesti riitä ostava massa elättämään marginaalsia taidemuotoja harjoittavia. Kirjoitapa runokirja. Yritä elää sillä. Ei se niin käy.

Toki, jos haluamme, että kaikki kirjailijamme kirjoittavat jatkossa Ilkka Remes tai Reijo Mäki (tai Arno Kotro, uuh) tyyppistä tavaraa, niin voimme siirtyä malliin jossa taitelijoita ei tueta miltään taholta. Mutta jokainen ymmärtää, että siinä vaiheessa kirjakaupat ovat pian täynnä Dan Brownia, Michael Crichtonia, Stephen Kingiä ja heidän suomalaisia kopioitaan.

Ongelma vain on se, että minulle ainakin suomalaisuus ja isänmaallisuus on ennenkaikkea suomalaista kulttuuria. Maa jolla ei ole omaa, omaleimaista kulttuuriaan ei ole täysin itsenäinenkään koskaan.

[size="-2"]Tarkastelipas tämä postaus asiaa pienestä näkökulmasta. Mutta, minkäs teet, kun asia niin kovin lähellä sydäntä on[/size]
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Suomen kokoisessa maassa ei vaan yksinkertaisesti riitä ostava massa elättämään marginaalsia taidemuotoja harjoittavia. Kirjoitapa runokirja. Yritä elää sillä. Ei se niin käy.
Jospa nämä runoilijat kävisivät vaikka oikeissa töissä. Siihen menee 8 tuntia vuorokaudessa. Nukkumiseen budjetoidaan toiset 8. Jäljelle jää vielä kahdeksan, joista ainakin neljä on ns. luppoaikaa. Eikö se riitä eksistentialistisen maailmantuskan kokemiselle? Keskimäärin runokirjassa on 70 sivua; yhdellä sivulla 12 riviä tekstiä, niilläkin 2-3 sanaa per rivi. Kauanko niitä kirjoittaa?
 

Kerouac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Jospa nämä runoilijat kävisivät vaikka oikeissa töissä. Siihen menee 8 tuntia vuorokaudessa. Nukkumiseen budjetoidaan toiset 8. Jäljelle jää vielä kahdeksan, joista ainakin neljä on ns. luppoaikaa. Eikö se riitä eksistentialistisen maailmantuskan kokemiselle? Keskimäärin runokirjassa on 70 sivua; yhdellä sivulla 12 riviä tekstiä, niilläkin 2-3 sanaa per rivi. Kauanko niitä kirjoittaa?

Joo, tuo on ihan oikeasti hyvä pointti sinällään.

Mutta toisaalta: Toivotko ammattituomareita SM-liigaan? Ammattilaisen ja amatöörin paneutuminen osaaamisensa on kuitenkin aina vähän eri juttu.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mutta toisaalta: Toivotko ammattituomareita SM-liigaan? Ammattilaisen ja amatöörin paneutuminen osaaamisensa on kuitenkin aina vähän eri juttu.
Se on ihan sama, jos homma vaan toimii. Jos luen runokirjan ja pidän siitä, on minulle aivan samantekevää onko se ammattirunoilijan kirjoittama vai jonkun postimiehen.
 

Shayne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihreäpaitainen mies & Petun pelistragedia
Jospa nämä runoilijat kävisivät vaikka oikeissa töissä. Siihen menee 8 tuntia vuorokaudessa. Nukkumiseen budjetoidaan toiset 8. Jäljelle jää vielä kahdeksan, joista ainakin neljä on ns. luppoaikaa. Eikö se riitä eksistentialistisen maailmantuskan kokemiselle? Keskimäärin runokirjassa on 70 sivua; yhdellä sivulla 12 riviä tekstiä, niilläkin 2-3 sanaa per rivi. Kauanko niitä kirjoittaa?
Enpä enää enempää samaa mieltä voisi olla.

Aion perustaa niin erilaisen taidemuodon, jota ei kukaan ymmärrä. Vaadin avustuksia, tai ainakin syrjäännyn yhteiskunnasta. Ryyppään. Oh, do blow me. Mulla ei ole pitkää tukkaa, fjällrävenin reppua, siimakäsivarsia eikä pahaa omatuntoa kun ostan entrecoteta tiskiltä. Fuck me.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Perkele, taidanpa kirjoittaa runon. Paremman kuin nuo kotrot elinaikanaan pystyvät. Nyt, kännissä. Viidessä minuutissa.



Vaimoni nukkuu
Kauniisti, eihän hän muutoin osaakaan,
ja tytöistä pienin pyörii unissaan taas
Hampaita

Elämäni kuin seiväs
se polynesialainen miehuuskoe
kärjestään teroitettu joka survaistaan perseestä sisään
ja niskasta pois
Katsotaan kuka kestää, kuka elää

Tietoverkon silmäpakona
seikkailen tässä, viisastelen, viisastun,
kaadan kiduksiin lohtua,
unta ja hopeaa

saamaton, turhantärkeä

Helvettikö vie
ei taivas ainakaan tavoittele
Vapaana agenttina heilun välillä
Tuonelan ja korkean veden
kaada minulle aamiainen

Luona lihaa liikuttavien
koneiden
en ole onnellinen
 

Blue J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Tuossa äskeisessä runossa oli Bukowskin ja Yrjänän välimaaston ja silkan paskan hajua.

Runous, joku Taber tai Kotro sitä rahan vuoksi tekee. Kukaan muu sillä ei elä. Enimmäkseen sitä harrastavia asia kiinnostaa. Syystä tai toisesta. Vähän niinkun jääkiekko tämmöistä tampiota.

Eräs suosikeistani on Rimbaud, eikä vähiten sen vuoksi että mies lopetti koko homman noin parikymppisenä ja lähti Afrikkaan asekauppiaaksi.

Nimim. entinen runoilija.

Ja todetaan vielä se, että runon kirjoittaminen ei ole ihan helppo juttu, jos tosissaan yrittää. On syynsä siihen, että täällä kirjoittavista moni ei ole runojaan saanut julki(mää olen).
 

Blue J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Ja todetaan vielä se, että runon kirjoittaminen ei ole ihan helppo juttu, jos tosissaan yrittää. On syynsä siihen, että täällä kirjoittavista moni ei ole runojaan saanut julki(mää olen).

No niin, tuohon vielä todettakoon se, että olen päissäni kuin sika, enkä siis uskokaan että kukaan täällä haluaa runojaan julkaistakaan, mutta jos haluaa, niin onnea vaan. Mutta taiteen tekeminen ei ole mielestäni mikään "normityön lisä". Maailma olisi harmaasävyjä täynnä, jos kaikki menisi tämän keskustelupalstan mukaan.

En tiedä, onko kirjallisella kulttuurilla edes varaa laskea sen varaan, että taiteilijat olisivat päivätöissä. Näkeehän sen jo tämänkin sikäli kohtuutasoisen palstan teksteistä.
 

Kerouac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Eräs suosikeistani on Rimbaud, eikä vähiten sen vuoksi että mies lopetti koko homman noin parikymppisenä ja lähti Afrikkaan asekauppiaaksi.

Muuten hienoon postaukseesi haluan tämän verran puuttua: Tunnethan toveri Arthurin vaiheet myös ennen Afrikkaa? Kaveri oli 16 ja meni jonnekin helvetin Ranskan akatemiaan kertomaan, että "te ette ymmärrä runoudesta mitään". Ja sama mies piinasi maineikasta runolijaa (muistaakseni Paul Verlaine?), että eihän tuo naisen kanssa asuminen mitään kunnon boheemitoimntaa ole. Ja aika absintinhuuruinen oli tuo tie senkin jälkeen . Tuota voisi jo kutsua taiteiljaelämäksi, eritotenkin jos muistaa Rimbaud'n mietteen siitä, että hän tekee kaikkensa "elääkseen kuin sika".

Ja sittenhän "kapakoiden kuningas" lähti tosiaan Afrikkaan myymään aseita. Mutta, harvapa meistä on saanut vastaavaa tuontoa aikaiseksi - varsinkaan noin nuorena.

Blue J kirjoitti:
Nimim. entinen runoilija.

Ja todetaan vielä se, että runon kirjoittaminen ei ole ihan helppo juttu, jos tosissaan yrittää. On syynsä siihen, että täällä kirjoittavista moni ei ole runojaan saanut julki(mää olen).

Miksi ihmeessä entinen? Ei kai se palo sammu? Mäkin olen (julkaissut), mutta varmaan pienemmässä mittakaavassa kuin sä. Ja runon (hyvän sellaisen) kirjoittaminen on taatusti aivan kaikkea muuta paitsi helppoa.
 

scholl

Jäsen
fjällrävenin reppua.

Oletko selvittänyt mitä Fjällräven kånken jengi tekee. Onneksi itse en joudu olemaan rekrytointitehtävissä. Viha niitä ja Eastwaymulkkuja kohtaan on siis yksityistä. Toki on toive olemassa, etteivät saa ikinä mitään duunia, mutta Suomessa ei ole järjestelmää, mikä takaisi mitään. Sisäänottovasurit päästää useimpiin firmoihin ko. reppujätkiä ja myöskin viherhinttarireppuja. Halleluujaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös