Tuo on kyllä merkillinen ilmiö urheilussa yleensäkin, että Suomella oli eilen matsi täysin näpeissä jonnekin sinne 3. neljänneksen puoleen väliin asti ja Kreikka oli ollut pelkkänä lattiamoppina siihen asti. Sitten aivan yht´äkkiä Kreikka saa otteesta kiinni. Kaikki ne heitot jotka äsken meni ohi, rupeaa menemään sisään hämmästyttävän kovalla prosentilla. Kreikan pelaajat näyttää noin kuvaannollisesti 10 senttiä pidemmiltä, vahvemmilta, ketterämmiltä ja nopeammilta. Suomi taas passivoitui ja rupesi ottamaan koko ajan huonoja ja jotenkin pakotetuilta näyttäneitä ratkaisuja.
Mutta sitten kuitenkin jossain siinä vikan neljänneksen alussa Suomi pääsi taas peliin mukaan. Käänteeseen riitti oikeastaan vain yksi suoritus, eli se Rannikon nopea kääntö puolustuspään levypallon jälkeen, josta lähti nopeasti juoksemaan hyökkäykseen ja Kreikan pelaaja rikkoi häntä epäurheilijamaisen rikkeen arvoisesti. Rannikko pisti kaikki ne 3 vapaaheittoa sisään ja tekikö Suomi vielä siitä pallonhallinnastakin korin? Joka tapauksessa sen jälkeen Suomi rupesi taas tekemään parempia ratkaisuja kummassakin päässä kenttää ja Kreikka putosi kyydistä.
Koripallo vaikuttaisi olevan vielä luonteeltaan sellainen peli, että tämä itseluottamuksen ja "henkimaailman asioiden" merkitys näkyy vielä jotenkin minusta selvemmin, kuin ehkä monissa muissa pallopeleissä. Jossain fudiksessa pääsee yksittäinen pelaaja ehkä helpommin "pakoon peliä", koska kenttä on niin paljon suurempi, mutta koriksessa ei sitten niin mitenkään. Huono suoritus ja löysä pelaaminen näkyy välittömästi tulostaululla. Vaikkakaan toisaalta taas yksittäisen korin merkitys ei ole niin suuri, kuin mitä yksittäinen maali jalkapallossa.
