Yksi iso kysymys on myös onko USA:lla mahdollisuutta edes tehdä "onnistunutta" ennaltaehkäisevää iskua P-Koreaan?
Nojatuolikenraalina mun kaava olisi seuraava:
1) Varmistaa laaja kansainvälinen tuki, pääpaino Kiinalla. Joko Kiina mukaan sotatoimiin, tai ainakin porkkanan avulla saatu tuki. Porkkanaksi esimerkiksi oikeus tiettyihin satamiin ja maan pohjoisiin osiin. Kun Kina on mukana, Venäjä on aika yhdentekevä pelaaja.
2) Ydintutkimuslaitokset ja muut ydinasepelotteeseen liittyvät kohteet "täysin paskaksi". Osaltaan tarkoituksena varmistaa ydinaseiden pysyminen käytetyn arsenaalin ulkopuolella ja tavallaan "paitsiossa" osana sodankäyntiä, mutta myös "takuuna" ettei PK:n materiaali päädy pimeille markkinoille. Samalla saadaan selkeä valtuutus sodalle, kun "the main thing" neutralisoidaan heti alkuun, eikä jälkikäteen tarvitse etsiä mitään jota saattaisi löytyä.
3) Täydellisen ilmaherruuden vakiinnuttaminen. Jo toisen kohdan osalta pitäisi ilmaherruuden olla hallussa, mutta vielä varmistaa viimeisetkin tekijät. PK:n koneisto suurilta osin melko pitkälti vanhaa kalustoa, ja maalta ilmaan tapahtuva torjunta tuskin on maailman eliittiä.
4) Rajan tuntumassa olevien tykistöjen tuhoaminen. Suuri osa noista pystyy moukaroimaan Soulin metropolialuetta, mutta itse lasken sodan kannalta merkittävämmäksi aiemmin mainitut kohteet. Tuntuvan tykistökeskityksen neutralointi ei tuota iloa, jos kiinalaiset vyöryvät yli rajan tai ydinlataus napsahtaa ydinkeskustaan. Ilmaherruuden turvin valtosan pitäisi olla verrattain nopea tuhota.
5) Kimmon pistäminen kylmäksi. Tässä kohdin en edes haaveile mistään Saddamin tyylisestä ainakaan näennäisesti rehellisestä oikeudenkäynnistä, vaan kylmän viileästi tarpeeksi paukkuvaa päälle. Kun "kaikki on menetetty" ja Kimmo pistetty kylmän viileästi gramman paloina matojen ruoaksi, pitäisi puolustustahdon viimeistään kadota. Kun vaarallisimmat iskumahdollisuudet on tuhottu ja kolmannen polven Kimmo on kylmänä, aika paljon saa tapahtua, että enää suurta vastarintaa ilmenee. Tuo ei ole mikään Irak, minne juche-aatteeseen hurahtaneita itsemurhapommittajia vyöryisi jokaiselta mantereelta.
6) PK:n väestön "uudelleenkoulutus". En tiedä mitä termiä tuohon käyttäisi, mutta tässä kohdin punnitaan inhimillisyys ja munat. Tuolla on jotain ehkä ja mahdollisesti 25 miljoonan ihmisen verran populaa, ja yksittäisillä salakuljetetuilla leffoilla tai sarjamaratoneilla ei väkeä muuteta kerrasta Etelä-Korean klooneiksi.*
*
Korea's hidden problem: Suicidal defectors - BBC News Ihan jäätävä määrä Pohjois-Koreasta loikanneita on tehnyt itsemurhan loikkaamisen jälkeen, ja tahti on vain kiihtynyt. Yksittäisiä arvailuja tuonkin linkin takana, mutta mielestäni se kuvastaa hyvin tilannetta: pohjoiskorealaisten sopeutuminen ei ole aivan yksioikoista edes Etelä-Koreaan, jossa kuitenkin kieli on lähtökohtaisesti (vaikkakin vuosikymmenten saatossa paljon luetun perusteella muuttunut) sama, geenit ovat samoja ja ties mitä. Jos puolesta suvusta on kuollut leireillä, teloituksissa tai nälänhädissä, yksi illuusio on aika varmasti murentunut. Mutta sen jälkeen koko maailmankuvan mureneminen, huomattavasti kilpailullisempi yhteiskunta ja "toisen luokan kansalaisen status" varmasti vaikuttavat. Jokainen voi miettiä mitä tapahtuisi, kun käytännössä kaikki opetettu ja opittu muuttuisivat täydellisiksi valheiksi, eikä uusi todellisuus vasta unelmia.
Karu fakta on se, että Pohjois-Korean kanssa ei helppoa ratkaisua tule. Jos Trumpin johdolla Yhdysvallat ei pistä peliä poikki ja Kiinan tuella "vihellä pilliin", uhka vain kasvaa ja seuraava steppi on mahdollisesti vielä pahempi. Jos "pilliin puhalletaan", vauriot niin ihmisuhreina kuin taloudellisena haittana mitataan jäätävissä lukemissa. Ja jos nykyinen hallinto murenee ilman sotaa tavalla tai toisella, käsissä on silti äärimmäisen suuri ja vaikea humanitäärinen kriisi.
Pohjois-Korean tilanteessa voi joko hävitä tai hävitä paljon, mutta voittajana tuosta ei pitkällä aikavälillä nouse kukaan. Ymmärrän tyystin sen, että esimerkiksi 1977 ei tilannetta "neutralisoitu". Uhkakuvat olivat liian kovat, ja todennäköisesti silloisesta vinkkelistä katsoen maksettu hinta olisi ollut aivan liian kova. Sama vaikka 1987, silloinkin olisi maksettu liikaa hintaa. Sama tarina jatkuu vuosikymmen vuosikymmeneltä. Pohjois-Korean "neutralisointi" ei ole mikään pieni juttu sekä inhimillisiltä että taloudellisilta vaikutuksiltaan, politiikkaa en edes uskalla miettiä. Toisaalta jos asiaa miettii lääketieteellisesti, jossain vaiheessa amputaatio on vain paras vaihtoehto. Jos Pohjois-Korean annetaan vieläkin huseerata, todennäköisesti tilanne vain muuttuu vaarallisemmaksi. Toisaalta, nykytilanteessa pelin viheltäminen poikki olisi aika helvetin kova ja kallis päätös.
Rehellisesti sanoen, jos mä olisin Trumpin saappaissa, niin mä en tietäisi mitä tehdä. Vaihtoehtona olisi "ignoorata" häirikkö, ja pistää nimi historian kirjoihin muualla. Toisaalta Neville Chamberlainin edeltäjä ei ihan suurin nimi historiassa ole, ja Chamberlainin tapa "välttää sota" osoittautui joksikin aivan muuksi...