Kävin eilen vakoilemassa KooKoon kamppailun Tikkurilassa. Tässä muutamia puolueettomia kommentteja suosikkinne esityksestä ja yksilöistä. Aattelin kirjoittella Jukureiden osioon samanlaisen.
Ensimmäiseksi: KooKoon avauspeli ei toiminut koko pelissä. Ensimmäisessä erässä hyökkääjät eivät oikein tarjonneet paikkaa ja siitä eteenpäin, vaikka tarjosivat, puolustajat eivät avanneet. Kun KooKoo tuli Jukureiden alueelle, se tuli laidalta kuskaamalla tai muutaman kerran lyömällä kiekon päätyyn. Kontrolloituja avauksia en juurikaan nähnyt, keskikaistalle en ensimmäistäkään.
Yllä oleva lienee suurin vaikutus siihen, että yksilötkään eivät erityisesti nousseet esiin, koska joukkue ei toiminut optimaalisella tavalla.
Lou Dickenson väläytteli nopeuttaan ja kiekollisia taitoja. Sentteriksi hankittu Dickenson pelasi kuin laituri. Avaustilanteissa hän hakeutui aina laitaan ja Liukkonen haki sentterin linjoja pitkin. Dickenson ei myöskään polkenut omiin vastahyökkäystilanteissa, vaan jäi roikkumaan ylös laidalleen. Pelasi siis niin kuin Liukkonen on totuttu näkemään. Tismalleen samanlainen tilanne kuin Conny Strömbergin sentteriys viime kaudella. Väitti olevansa, pelasi ihan erilailla.
Ramsay teki paljon duunia, mutta ei erottunut. Liukkonen ja Dickenson keräsivät katseet tuossa ketjussa.
Puolustajat olivat silminnähden hitaita. Makway ja Tuomi olivat eniten ongelmissa, sitten Heiskanen. Tarkiainen ja Lindström pysyivät parhaiten Jukureiden kyydissä. Kanadalaiset tyytyivät usein peittämään kaksinkamppailuissa Jukuri-pelaajaa. Silti he antoivat tämän kääntyä rauhassa kulmissa ja laitojen läheisyydessä ja tällä ei ollut ongelmia pelata kiekkoa ketjukavereille.
Poutanen oli yritteliäs varsinkiin avauserässä, samoin Halava. Miettinen pelasi ok:sti. Flinck aloitti vahvasti, oli toisen erän pimennossa ja sitten kolmannessa loi aivan yksin KooKoon toisen osuman, vaikka Lindström kuolettavan iskun laukoikin.
Härmä ei voinut osumille mitään. Ei toki juuri venynytkään.
Ensimmäiseksi: KooKoon avauspeli ei toiminut koko pelissä. Ensimmäisessä erässä hyökkääjät eivät oikein tarjonneet paikkaa ja siitä eteenpäin, vaikka tarjosivat, puolustajat eivät avanneet. Kun KooKoo tuli Jukureiden alueelle, se tuli laidalta kuskaamalla tai muutaman kerran lyömällä kiekon päätyyn. Kontrolloituja avauksia en juurikaan nähnyt, keskikaistalle en ensimmäistäkään.
Yllä oleva lienee suurin vaikutus siihen, että yksilötkään eivät erityisesti nousseet esiin, koska joukkue ei toiminut optimaalisella tavalla.
Lou Dickenson väläytteli nopeuttaan ja kiekollisia taitoja. Sentteriksi hankittu Dickenson pelasi kuin laituri. Avaustilanteissa hän hakeutui aina laitaan ja Liukkonen haki sentterin linjoja pitkin. Dickenson ei myöskään polkenut omiin vastahyökkäystilanteissa, vaan jäi roikkumaan ylös laidalleen. Pelasi siis niin kuin Liukkonen on totuttu näkemään. Tismalleen samanlainen tilanne kuin Conny Strömbergin sentteriys viime kaudella. Väitti olevansa, pelasi ihan erilailla.
Ramsay teki paljon duunia, mutta ei erottunut. Liukkonen ja Dickenson keräsivät katseet tuossa ketjussa.
Puolustajat olivat silminnähden hitaita. Makway ja Tuomi olivat eniten ongelmissa, sitten Heiskanen. Tarkiainen ja Lindström pysyivät parhaiten Jukureiden kyydissä. Kanadalaiset tyytyivät usein peittämään kaksinkamppailuissa Jukuri-pelaajaa. Silti he antoivat tämän kääntyä rauhassa kulmissa ja laitojen läheisyydessä ja tällä ei ollut ongelmia pelata kiekkoa ketjukavereille.
Poutanen oli yritteliäs varsinkiin avauserässä, samoin Halava. Miettinen pelasi ok:sti. Flinck aloitti vahvasti, oli toisen erän pimennossa ja sitten kolmannessa loi aivan yksin KooKoon toisen osuman, vaikka Lindström kuolettavan iskun laukoikin.
Härmä ei voinut osumille mitään. Ei toki juuri venynytkään.