KooKoo matkalla... mutta minne?

[Sumusoturi]

Toista visiittiä maamme korkeimmalla sarjatasolla pelaava KooKoo on perinteisesti mielletty divarijengiksi ja tätä tukemassa on toki maratontaulukko I-divisioonan ja Mestiksen ajoilta. Edellisen liigavisiitin tapahtuessa jo 90-luvun taitteessa, ei monella liigapaikkakunnalla ole hirveästi ollut käsitystä siitä millainen on KooKoo, betonihelvetti Kouvostoliiton hajuton joukkue vailla identiteettiä?

Uusi tuleminen pääsarjaan ei ole ollut helppo, ennen nousua käytiin jo lähellä lopettamista ja monen vuoden taistelu Mestiksen kärkipäässäkin vaikutti kaudesta toiseen päättyvän vain ainaiseen pettymykseen. Tästä saatiin Kouvolaan monien katsojien mieleen surkea kuva seurasta. Sportin nosto Liigaan oli kolaus, mutta tieto mestaruuden tuomasta mahdollisuudesta liiganousuun loivat uskoa. Lopulta mestaruus kevät näytti monille mihin Kouvolassa pystytään joukkueen menestyessä. Uusi aika oli alkamassa, mutta kabinetin kautta tehdyt päätökset tekivät leiman joukkueeseen. Yksi Mestis-jengi heittopussiksi lisää ja kohta konkurssiin?

Uusi taipale on ollut vaikea, päävalmentajat eivät ole saaneet viedä projektejaan loppuun ja Mestis-ajan möröt nousubonuskiistoineen ovat olleet ikäviä iskuja seuran imagolle. KooKoon omaa juniorituotantoakin on arvosteltu kovasti eikä seuralle näin olla nähty tulevaisuudessa kovinkaan hyviä näkymiä. Kuka Kouvolan bunkkeriin haluaisi pelaamaan ja häviämään?

Yksi kausi kuitenkin kaiken muuttaa voi! Kausi 2019-2020 on palauttanut uskon Kouvolassa paremmasta huomisesta. Pöhinä seuran ympärillä on hyvää niin katsomossa kuin mediassakin. KooKoo on kenties viimein ansainnut paikkansa liigakartalla oikeana joukkueena.

Mutta millainen seura on KooKoo kannattajien näkökulmasta? Mikä meidän identiteetti on mitä haluamme luoda seurastamme? Millainen meidän tulevaisuutemme on Liigassa? Miltä näyttää KooKoo vuonna 2030? Miten sinä muuttaisit/kehittäisit seuraa jos olisit asioista päättämässä?

Matkamme on ollut pitkä ja vaihderikas. Olemme matkalla tälläkin hetkellä, mutta minne ja miten?

 

[Kiekkokatsoja]

Pysyvästi, suunnilleen liigan keskitason joukkueeksi. 2020 luvulla vähintään säälipleijareihin, keskimäärin joka toinen kerta.

 

[ez_pound]

Hyvä tavoite olisi olla Euroopan suosituin suomalaisseura 2030. Tällöin talousalueen pienuus ei haittaisi, kun sponsorirahat voi osittain hommata kansainvälisellä näkyvyydellä.

Millä tähän päästäisiin? Ensin tavoitteeksi jokavuotinen osallistuminen CHL:een nykyisenkaltaisella peli-ilmeellä. Pelimatkat hyödynnetään markkinoimalla vierasotteluita sosiaalisessa mediassa pelipaikan lähiseudun yleisölle. Lehtijuttuja, videoita ja muuta hypeä. Liikkuva fanikamakauppa mukaan. Omat sponsorit mukaan reissuille tekemään bisnestä paikallisten kanssa. Seura tekee yhteistyösopimuksia (junnu)joukkueiden kanssa.

Valmennus, pelin analysointi ja urheilulääketiede tulee olla huipputasolla. Tämä maksaa, mutta laadukkaalla tekemisellä voidaan rahastaa myymällä koulutusta ja konsultointia muille seuroille ja huipulle tavoitteleville. Kookoon valmennusryhmäakatemiasta tulee lajin parhaat valmentajat. Näin saadaan hyvät valmentajat junnujoukkueillekin, kun akatemialaiset harjoittelevat niissä ja mahdollisesti muissa yhteistyöseuroissa.

Kymmenen vuotta aikaa rakentaa tämä, saa suorittaa.

 

[nummenkallio]

Olen varmaan mielipiteeni kanssa vähemmistössä, mutta minulle KooKoo on vanha liigaseura. Muistan tuon edellisen liigavisiitin, vaikka olinkin silloin lapsi. Kolme liigakautta ei ole paljon, ja nyt toisella kertaa on oltu pääsarjassa jo pidempään, mutta silloin ennen muinoinkin jo pelattiin niitä joukkueita vastaan, joita vastaan pelataan nyt. Ainakin minulle tässä on ympyrä sulkeutunut. Ja nyt tällä kertaa ei puhuta visiitistä, vaan KooKoo on tullut liigaan jäädäkseen. Kausia tulee lisää ja perinteitä syntyy.

Divariaikoja ei kannata hirveästi muistella, sillä silloin mestispuheet eivät lopu koskaan. Paras tapa häivyttää mestiksen tunkkainen tuoksu on menestys, ja tällä kaudella siihen on mahdollisuus. Jo pelkkä pleijareiden pelaaminen tuo organisaatiolle uskottavuutta, kävi lopulta miten tahansa. Mielestäni KooKoolla on ollut kuitenkin koko ajan kunnianhimoa ja pyrkimystä kasvaa ihan oikeaksi liigaseuraksi, ja nyt se alkaa kantaa hedelmää. Onhan sitä ollut jollain Sportillakin, joka kävi sääleissä jo piipahtamassa, mutta esimerkiksi Jukureilla en ole sellaista hirveästi nähnyt. Siellä on vain osallistuttu liigaan ja viimeistään aina loppukaudesta muisteltu tarunhohtoista mestismenneisyyttä.

KooKoolla on halu kasvaa. Se on todella tärkeää. Mittarina ei saa pitää missään nimessä muita mestistaustaisia seuroja, vaan liigassa pidempään pelanneita keskitason seuroja. Jukurit ja Sport katsovat jo nyt KooKoon perävaloja, ja seuraavaksi niitä saavat katsoa SaiPan kaltaiset seurat. Terävimmän kärjen (Kärpät ja Tappara) takana liiga on todella kilpailtu sarja, mutta hyvällä ja pitkäjänteisellä työllä pienemmätkin voivat menestyä, kuten viime kauden HPK osoitti. Ja toisaalta joku JYP onnistui reilut kymmenen vuotta sitten nousemaan keskinkertaisuudesta pysyvästi kärjen tuntumaan ja paikoitellen ihan ykköseksi asti. Pysyvästä tasonnostosta JYP lienee jopa paras esimerkki.

KooKoon ihan ensimmäinen tavoite on vakiinnuttaa paikkansa liigan keskiryhmässä. Siellä pysyminen ei ole sekään itsestään selvää, kuten esimerkiksi SaiPan horjahtelu osoittaa. Mutta pysyvä tasonnosto voidaan saavuttaa vain pitkäjänteisellä työllä ja rauhallisuudella. Ja kyllä minusta näyttää siltä, että siihen pyritäänkin. Se tuo tasaisuutta ja ennen pitkää vielä menestystäkin.

 

[yaremchuk]

Pysyvästi, suunnilleen liigan keskitason joukkueeksi. 2020 luvulla vähintään säälipleijareihin, keskimäärin joka toinen kerta.

Jotta seuran kiinnostavuus, kasvu ja talous pysyy uskottavalla tasolla, niin en oikein näe muita vaihtoehtoja kun selvitä säälipleijareihin ihan joka kaudella. Jos näin ei käy, jossain on epäonnistuttu ja pahasti, Se hissiliike pleijarit-ei pleijarit ei oo hyvä juttu ollenkaan.

 

[sknul]

Jotta seuran kiinnostavuus, kasvu ja talous pysyy uskottavalla tasolla, niin en oikein näe muita vaihtoehtoja kun selvitä säälipleijareihin ihan joka kaudella. Jos näin ei käy, jossain on epäonnistuttu ja pahasti, Se hissiliike pleijarit-ei pleijarit ei oo hyvä juttu ollenkaan.

Tämä vaatinee hyvän valmennuksen ja voittavan ykkösmaalivahdin. Kuten kuluva kausi on osoittanut. Kasvua vaatii myös sponsori määrät ja somekanava, mikä on seuraajille tärkeä, että seura suoltaa kaikkea mahdollista joukkueesta pihalle. Tuntuu joukkue tutummalle ja etäfaneille ainut mahdollisuus seurata joukkuetta pelien lisäksi. Toivottavasti buumi näkyy myös junioreiden määrissä ja saadaan kasvatettua uusia pelaajia edustuksen käyttöön. Mikä taas pienentää pelaajakustannuksia, että vahvistuksiin saadaan irrotettua entistä enemmän rahaa...

 

[nummenkallio]

Jotta seuran kiinnostavuus, kasvu ja talous pysyy uskottavalla tasolla, niin en oikein näe muita vaihtoehtoja kun selvitä säälipleijareihin ihan joka kaudella. Jos näin ei käy, jossain on epäonnistuttu ja pahasti, Se hissiliike pleijarit-ei pleijarit ei oo hyvä juttu ollenkaan.

Samaa mieltä tästä. Säälipleijarit on jokaisen joukkueen vähimmäistavoite. Ja silti niistä voi lentää ulos vain kahden pelin jälkeen, jolloin tuntuu siltä kuin mitään pleijareita ei olisi pelattukaan. Sääleistä pitäisi siis päästä vielä jatkoonkin.

Tavoitteiden pitää olla tottakai realistisia ja uskottavia, mutta myös riittävän kunnianhimoisia. KooKoolla on edellytykset kasvaa keskitason liigaseuraksi, mikä tarkoittaa sitä, että jonkinlaisia pleijareita pelataan joka vuosi ja taakse jää ainakin sen viisi joukkuetta. Jos näin ei käy, kyseessä on huonosti mennyt kausi.

 

[Kiekkokatsoja]

Jotta seuran kiinnostavuus, kasvu ja talous pysyy uskottavalla tasolla, niin en oikein näe muita vaihtoehtoja kun selvitä säälipleijareihin ihan joka kaudella. Jos näin ei käy, jossain on epäonnistuttu ja pahasti, Se hissiliike pleijarit-ei pleijarit ei oo hyvä juttu ollenkaan.

Vähintään säälipleijareihin 10 kertaa peräkkäin on epätodennäköistä. Harvassa taitaa olla ne joukkueet, jotka ensimmäisen kerran päästyään pelaamaan pudotuspelejä, tekevät he sen myös seuraava 9 kertaa peräkkäin uudelleen.
Realismia pitää olla, vaikkakin joukkueen minimitavoite tuleekin olla vähintään säälipleijari.
5/15 joukkuetta jää joka vuosi viivan alle. Jonainvuonna myös joukkue, josta "odotettiin" pelaavan jopa top-6 joukossa. Ainakin talouden/pelaajamateriaalin perusteella oletettiin niin.

10 vuoden sisällä 5x vähintään säälipleijareihin, oli ennusteeni. 7-8 kertaa olisi erinomainen suoritus.

 

[Sumusoturi]

Vähintään säälipleijareihin 10 kertaa peräkkäin on epätodennäköistä. Harvassa taitaa olla ne joukkueet, jotka ensimmäisen kerran päästyään pelaamaan pudotuspelejä, tekevät he sen myös seuraava 9 kertaa peräkkäin uudelleen.
Realismia pitää olla, vaikkakin joukkueen minimitavoite tuleekin olla vähintään säälipleijari.
5/15 joukkuetta jää joka vuosi viivan alle. Jonainvuonna myös joukkue, josta "odotettiin" pelaavan jopa top-6 joukossa. Ainakin talouden/pelaajamateriaalin perusteella oletettiin niin.

10 vuoden sisällä 5x vähintään säälipleijareihin, oli ennusteeni. 7-8 kertaa olisi erinomainen suoritus.

Harvassa ovat kyllä muutenkin ne joukkueet, jotka olisivat joka kausi pudotuspeleihin selvinneet. Jos katsotaan kymmenen kauden otantaa tällä hetkellä menneisyyteen jokaiselta liiga-joukkueelta (pl. Sport, KooKoo, Jukurit) on siellä tasan kolme joukkuetta, jotka ovat olleet pelaamassa kevään ratkaisupelejä kaikkina kymmenenä kautena (HIFK, Kärpät, JYP). JYP oli jopa kuuden sakissa 11 kautta peräkkäin, mutta tämän putken katkaisi tuo viime kausi kun siellä oltiin pisteen päässä pudota koko pleijareista. Kärpät ja HIFK sen sijaan ovat olleet pudotuspeleissä joka kausi säälipleijareiden alkamisen jälkeen kaudella 2003-2004. Huomioitavaa tuossa suorituksessa on toki suurilla pelaajabudjeteilla operoiminen.

Muiden joukkueiden osalta tulos näyttääkin sitten tältä (Joukkue - sijoitus runkosarjassa - kerrat pudotuspeleissä):

Kärpät 1,1,8,2,1,1,7,7,8,9 = 10/10
JYP 10,4,4,4,5,3,4,1,1 = 10/10
HIFK 6,5,9,1,7,9,8,3,3,4 = 10/10
Lukko 7,9,12,6,3,3,10,9,4,3 = 9/10
Jokerit 7,1,6,6,10,4,3,2,11,2 = 9/10
Tappara 2,3,1,3,2,2,2,12,11,7 = 8/10
KalPa 12,6,3,8,6,14,5,1,5,2 = 8/10
Blues 15,5,6,12,8,9,8,2,2,5 = 8/10
HPK 5,12,5,13,11,10,6,13,7,5 = 6/10
Ässät 15,8,7,12,9,12,4,5,2,13 = 6/10
SaiPa 9,7,15,5,8,4,9,11,12,11 = 6/10
TPS 4,2,2,7,13,13,13,10,13,6 = 6/10
Pelicans 3,10,6,9,12,8,11,2,14,12 = 6/10
Ilves 8,11,10,14,10,11,14,14,10,14 = 4/10
Sport 11,15,14,10,14 = 1/5
KooKoo 13,14,13,11 = 0/4
Jukurit 14,13,11 = 0/3

Huomion arvoista tietysti on liigan laajentuminen 15 joukkueeseen neljä kautta sitten, jolloin pudotuspelien ulkopuolellekin jäi yksi joukkue vähemmän. Voitaneen siis sanoa nimimerkin kiekkokatsojan olevan hyvin jäljillä haarukoidessaan tuota kuinka usein mahdollisesti pudotuspeleissä joukkue nähtäisiin kymmenen seuraavan kauden aikana. Mikäli kilpailuun pudotuspelipaikoista saadaan mukaan myös kunnolla uusimmat tulokkaat, uskoisin tuon 5/10 suorituksen olevan kelvollinen otanta tasaisessa liigassa ilman selviä heittopusseja kymmenen vuoden kuluttua. Toki pitäisi onnistua pysymään kuitenkin joka kausi tuon 10. sijan lähimaastossa koko kauden eli useampia repsahduksia ja tyhjennysmyyntejä ei saisi joutua kokemaan, jotta yleisömäärät ja sitä kautta talous pysyisi kuosissa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Ehkä realistinen lähivuosien tavoite voisi olla KHL:n voitto, sitten pariksi vuodeksi voisi vetäytyä tauolle, joka vain sitten kasvattaisi kiinnostusta suunniteltuun comebackiin.

 

[mustaoranssi]

Ehkä realistinen lähivuosien tavoite voisi olla KHL:n voitto, sitten pariksi vuodeksi voisi vetäytyä tauolle, joka vain sitten kasvattaisi kiinnostusta suunniteltuun comebackiin.

Kyllä Stanley cup pitää ensin hakee ennen kuin levätään.... Vähän alkaa mopedit keulimaan kun nappikausi menossa. Ensi kaudella alkaa taas kausi nollasta pisteestä ja ukkoja vaihtunut todennäköisesti paljon. Ei tästä montaa vuotta ole kun SaiPa oli "kuuma" ja näytti vakauttavan paikkansa aina pleijareissa mutta tällä hetkellä vaikuttaa ettei niitä menestyskausien rahoja saatu hyödynnettyä jatkuvampaan menestykseen. Toki kehitys loppuu tyytyväisyyteen.