Jos koettaisi itsekin asetella pelaajia eri kategorioihin ensimmäisen kolmanneksen osalta. Tietyiltä osin aika hankalaa eritellä pelaajien, esim. nyt vaikka neloskentän osalta, onnistumisia, kun joukkueen peli kokonaisuutena on ollut kuitenkin varsin onnistunutta.
A Pelaaja on ylittänyt selkeästi häneen kohdistetut odotukset. Huippupelaaja on täyttänyt tai ylittänyt häneen kohdistetut korkeat odotukset.
B Pelaaja on pelannut hyvällä tasolla ja täyttänyt suurelta osin hänelle asetetut odotukset.
C Pelaaja on pelannut kohtuullisella tasolla illasta toiseen ilman suuria kohokohtia ja parantamisen aihetta löytyy.
D Pelaaja ei ole vastannut häneen kohdistettuja odotuksia kuin korkeintaan hetkittäin.
A:
Strömberg
Caito
Mingoia
Seppälä
Bonsaksen
Suuronen
Strömberg täyttää kuukauden päästä 32 vuotta ja pelaa parhaillaan uransa parasta kautta. Pidin ihan välimallin miehenä, kun Lappeenrannasta (tai no Tanskasta, mutta kuitenkin) tuli, mutta osoittanut, että pystyy hyvään sentteripeliin isolla vastuulla nykyliigassa.
Caito ei ollutkaan pelkkä ylivoimapyssy vaan Liigaan ihan laadukas all-around-pakki, vaikka pisteitäkin on hiljaisemman alun jälkeen ihan mukavasti. Mingoia vaikuttaa myös voittavalta arvalta ja tuntuu tekevän vain oikeita ratkaisuja kaksinkamppailuissa. Toivottavasti päävamma ei pidä enää poissa kaukalosta maajoukkue tauon jälkeen.
Seppälä ajoittain suorastaan liitää jäällä ja alkukauden otteet on taatusti huomattu Sumulaakson ulkopuolellakin. Bonsaksenin jatkosoppari syletti pahasti aikanaan, mutta nyt kaukalossa on nähty ihan eri ukko kuin viime kauden leipääntynyt palkkasoturi. Kiekkosoturi Suuronen on ollut erinomaisen neloskentän kulmakiviä ja jättää aina kaiken kaukaloon määritellen uudestaan logolle pelaamisen.
B:
Haataja
Kähkönen
Haukeland
Halonen
Gallo
Pelli
Jokinen
Sotaratsu Haataja on edelleen vetreä kaukalossa ja erityisesti ylivoimalla todella vaarallinen ase. Kähkösen merkitys joukkueen henkiselle puolelle lienee valtava ja kentälläkin homma toimii, vaikka vähän takamatkalta kauteen lähdettiinkin.
Haukeland ja Halonen ovat muodostaneet hyvän, Kouvolan mittakaavassa jopa erinomaisen, maalivahtikaksikon. Kumman vain voi heittää huoletta häkille. Gallo on ollut juuri sellainen yleisönsytyttäjä mitä luvattiin ja vielä hieman lisää tehoja, niin A-kori kutsuu. Pelli on ensimmäistä kertaa rosterissa selkeästi omien avujensa, ei kotipoika-aspektin takia ja harmillista, jos loukkaantuminen nyt katkaisee nousukiidon.
Jokisesta en oikein osannut odottaa mitään eli siihen nähden aktiivinen pelaaminen nelosessa on ollut mieluisa yllätys.
C:
Manninen
Plazer
Karlsson
Koivisto
Oden
Berger
Ojantakanen
Manninen oli omissa alkukauden kylvetyksissä ihan horror-kamaa, mutta nostanut profiiliaan ja tällä menolla nousee B-koriin kauden aikana. Plazer on ollut jonkinmoinen pettymys, erityisesti kiekollisesti, vaikka aloittaa sentään osaakin. Karlsson jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi, eli ihan ookoon ja njääh-välillä. Koivisto tikkaa menemään pirteästi, mutta maalirautojen väliin saisi osua noista paikoista useammin. Odenilla on toisen vuoden kirous tuloksenteon osalta puristanut ja pahasti, vaikka putki kulkeekin. Berger tuo mukavan fyysisen elementin kaukaloon, mutta toisaalta tuntuu, että joka hetki voi tunne loiskahtaa yli. Ojantakanen pelaa pienillä minuuteilla myös "ihan ok"-peliä, ajoittain saisi vähän väläytellä kiekollisestikin.
D:
Friberg
Valtola
Bucek
Rautanen
Fribergistä on vähän vaikea sanoa, kun ei ole paljon pelannut ja Valtola se vasta X-files-kamaa onkin. Mestiksessä otteet ovat kuulemma olleet a-luokkaa, mutta Liigassa on paha arvioida, kun ei pääse kentälle. Isot odotukset oli kauteen lähtiessä, mutta luottoa ei nyt vain syystä tai toisesta tunnu tulevan.
Bucek oli hutikuti. Pehmeä ja tahmeahko luistelija, vaikka taitoa varmasti olikin. Nyt kävi näin. Rautaselle puolestaan tapahtui jotain kesän aikana, koska ihan eri jamppa on kaukalossa kuin viimekautinen varma ja jämpti yleispakki. Vaihdettiinko kesällä Tampereella Jere Rouhiaiseen?