Ei tässä nyt tietäisi miten päin olisi, kun KooKoon Mestis-historia on todella lähellä loppuaan. Se voi jopa loppua puolivälieräsarjassa SaPKoa vastaan, niin vaikea vastus Jasin porukka on ollut, mutta eiköhän me vielä tästä jatkoon taistella itsemme. Maalivahtipeli on ikävä kyllä nyt sillä tasolla, että ei voi oikein puhua mistään mestaruuksista.
Omalta osaltani ei vaan yksinkertaisesti tämäkään hirveämmin harmita, jotenkin koko tämän kauden ajan on ollut sellainen fiilis, että tässä ollaan jonkinlaisessa latausruudussa vain odottelemassa sitä, että sen vehreämmän puolen portit aukeavat. Mestiksessä on tällä hetkellä liian vähän joukkueita ja liian paljon pelejä, joka on saannut ainakin minut täysin puuroutumaan koko sarjan tilanteeseen ja sen seuroihin. Missään joukkueessa ei tunnu olevan minkäänlaisia persoonia ja on todella vaikea lähteä seuraamaan matsia jotain seuraa vastaan, jota ei oikeastaan edes tunne.
Toista se oli taannoin kuin jotain Sport-peliä ennen oikein tunsi sen jännityksen vatsassa ja tunsi oikeaa inhoa jotain Mattiloita, Riskoja ja Westerbackkeja kohtaan, mutta nyt on ollut vaikeampi syttyä jostain Jukureiden Laakkosista ja kumppaneista. Ainut matsi jossa oli itsellä huikea lataus jo ennen matsia oli harjoituspeli SaiPaa vastaan, jonne vielä saapuikin n. 2500 ihmistä seuraamaan todellista Kaakkois-Suomen derbyä. Kyllä se voitto kantoikin pitkään ja tunsin suurta vihaa ja rakkautta tuota Lepran pikkuveljeämme kohtaan.
Kohta se on ohi ja sitten alkaa kaikkien aikojen mielenkiintoisin pre-seasonkin omalta osaltaan.