MIKSI??
Jääkiekon Mestiksen 4. välieräottelussa tapahtui 47. peliminuutin jälkeen jotain, jota ei aina ymmärrä.
Sitä kauden aikana näkee n. 40 KooKoon peliä ja rahaa siihen ”hupiin” menee puolen vuoden aikana aivan helvetisti. Käy treenimatseis ihmettelemässä puolityhjässä hallissa mimmonen joukkue tänä vuonna onkaan kasassa, juoksee jossain Lempäälän ja Mikkelin ladoissa palelemassa ja kummastelemassa Mestiksen elintasokuiluja. Kautta hehkutetaan alusta alkaen kautena, jona suomalainen kiekkoyleisö näkee kun piskuinen joukkue Kymijoen rantamailta näyttää SM-Liigan joukkeelle närhen munat.
Hommataan taustalle ukkoa jos jonkinmoista ja yrityksille myydään jo eioota klubi-ravintoloista. Hommataan kanadalainen äijä try-outille ja sen aikana hoksataan että toihan voisi olla aikamoinen talentti kiekkomaailmassa ja niin soppari sille kouraan kovaan ääneen. Hämeenlinnasta tuodaan pari suomalaista junnua, joista tehdään kauden aikana huippupakkeja meidän junnuja kehittävän loistavan valmentajan johdolla.
No, junnuista ei koskaan tullu mitään ja vähin äänin heidät heivattiin mäkeen. Tämän jälkeen tämä aivan huippukoutsi keksi että tehdään Olli Julkusesta puolustaja. Parin tehopisteen jälkeen koutsi ihmetteli miksei keksinyt tätä jo viime vuonna (oli silloin KooKoon ykköspyssyjä). Koutsi taisi unohtaa vaan että puolustajan on osattava PUOLUSTAA. Ei siihen hommaan tällä tasolla sniperista pakkia noin vain kouluteta.
Harjoitukset ja pelitapa ovat aivan uskomattomia valmentajan keksintöjä. Pelitapana on kiekollinen peli, pidetään kiekkoa niin vastustaja ei voi tehdä maaleja. Peliväline on vallan väline. Ilman kiekkoa paineistetaan vastustajaa ja karvataan kunnolla. Ikävää vain ettei mikään joukkue jaksa keskittyä 60-minuuttia tuollaiseen. Ihmisiä jääkiekossakin valmennetaan. Niinpä tämä kaljupäinen velho keksikin että reenataan ihan perkeleesti että jaksetaan, unohti siinäkin että kropan mennessa jumiin niin menee pääkin. Itse ainakin oletin että koutsikin olisi edellisestä keväästä jotakin oppinut.
Talous tietenkin saneelee jääkiekossa ehtonsa, reeniputken mentyä vituiksi alkoi tulemaan tappioita. Sitähän perinteen mukaisesti tämä Kouvostoliiton urheiluyleisö ei perinteisestikään kestä. Ei pitänyt tulla yllätyksenä kenellekkään. Eli kansaa ei käynyt katsomoissa siihen malliin että olisi voinut tammikuussa siirtorajan umpeutumisen aikana hommata vielä pari täsmähankintaa. Tuli vain valmentajan tuttu d-junnuista, hidas mies Vantaalta.
Loppukaudesta peli sotkeentui ja tappioita tuli, no ihan sama, runkosarjan kakkospaikalta on helpompi pelata kun tulee sitten takaa-ajana. Ikävää vain että se pelinopeus tuppaa jäämää päälle, yhdistettynä äärettömin paineisiin. Oululainen farmiseura meni puolivaloin nurin ja kansa odotti koska pelataan. Seuraavaksi vaasalainen seura ja turpiin heti kun ihmeteltiin, että eikös se kaadukaan kun jäi meistä sen 20 pojoo, vaikka oli seuraavana taulukossa. Kakkosmatsis sit kaatuu, niitten yllätys meni jo, mut mokomat mättivät häkkejä ihan samaan malliin. Nyt sitten huomattiin että tämä ennakkohehkutettu Super-Kanukkikaan ei olekaan joukkuepelaaja. Eikä oo muutaman vuoden sisään ihan ensimmäinen pelaaja mikä saa kenkää KooKoosta kesken play-offs -matsien. Tässähän vissii pitää muuttaa asennetta kotipeliin, nonii 21 sekkaa ja 1-0. Lätkitää 4-0. Vierais pelataan pari erää ja todetaan että eiköhän se oo siinä, otetaa kolmas erä voimia säästellen ja varmistellen...
Niin miksi, eiköhän sitä tossa tullu syitä.