Paikan päällä Kouvolassa tuli ratkaiseva välieräpeli katsottua. Lehkosen pelikirja tuntui tuossa pelissä sulavan täysin ainakin omaan silmääni. Faktahan on se että ilman Lehkosta ei Kouvolalaiset olisi päässet edes tänne asti. Taktisisissa asioissa ja oikean tunnetilan saamisessa mies on ehdotonta eliittiä. Mikä meni pieleen pleijareiden edetessä? Kokemattomuutta? Vääriin asioihin keskittymistä? Epäonnistunutta valmistautumista otteluun? Tuota asiaa ei voi toki kuin spekuloida ja se ei yleensä vie puusta pitkään. Viimeisessä pelissä, yleensä niin mainio pelinavaus, Järvisen ja Erosen johdolla oli täyttä kuraa. Ylivoimassa oli toki selvä perusidea, mutta toteutus ontui täysin. Ajauduttiin kulmiin, missä suhteellisen vahvat pelaajat hävisivät kaksinkamppailuja. Toki vastustajallakin oli tässä osansa. D-Team karvasi hyvin ja tuntui ajavan välillä Kookoon yllättävän epävarmat pakit nopeisiin ratkaisuihin omassa päässä ja sitä kautta pulaan. Johtoasemassa keskialue ja oman maalin edustan D-Team sumputti lähes täydellisesti ja Kookoon laukaukset tai laukausyritykset pääsivät aivan liian harvoin maalille asti ja tätä kautta maalinedustakiekot jäivät pistämättä sisään. Muutenkin laukaukset olivat säännöllisesti liian lepsuja. D-Teamin maalissa epävarmalle Kauliolle Kookoon vahvat maalinedustapelaajat olisivat laadukkaiden laukausten jälkeen varmasti tuottaneet kauhun hetkiä. Viimeisillä minuuteilla Lehkosen reagointi peliin saa pointsit minulta. Aikalisä ja sitä sen jälkeen seurannut maali oli hieno. Tässä korostui myös joukkueen avainhahmojen Liukkosen ja Järvisen merkitys, vaikka varsinkin ensimmäisellä pleijarit olivatkin luvattoman heklot odotuksiin nähden.
Yksi pelaaja täytyy nostaa esiin, Matti Aho. Mies on vahva, voittaa kulmatilanteita ja osaa nähdä koko kentän paremmin kuin yleisesti puhutaan. Muutenkin tämä ketju, Bakerin johdolla, oli ehdottomasti Kookoon terävin. Vainiola tuntui tosin hieman flegmaattiselta muutamassa hyökkäyksessä. Myös Huilla ansaitsee pleijareista kokonaisuutena erityismaininnan. Molempiin päihin vahvaa suorittamista ja yllättäen mies oli joukkueen tasaisin hahmo, joka ei näkemissäni matseissa pettänyt kertaakaan.
