Onnela oli yksi tärkeimmistä jätkistä siinä joukkueessa.
Oli, mutta painotus kohdassa "siinä joukkueessa". Onnelahan pelasi ihan hurjia minuuttimääriä, varmaan parhaimmillaan päälle puoli tuntia per matsi ja oli Suomi-sarjassa varmastikin todellinen johtaja.
Mutta ainakin noissa karsintamatseissa näkyi selvä puute. Oli vastassa sitten FPS:n, KooVeen tai LeKin liukkaat hyökkääjät, niin Onnelaa ja muitakin titaanipakkeja vietiin välillä pahemman kerran. Siis lähinnä nopeissa yks-ykkösissä ja vastaiskuissa, joita jonkin verran tuli, kun Titaanit oli hallitsevana osapuolena.
Eikä tuo oikeastaan mikään ihme olekaan. Esimerkiksi joku Haapalainen on aina ollut vähän kankea liikkeissään, Onnelallakin se on ymmärrettävää kun tietää kuinka paljon jätkällä on rautaa polvissaan. Perusviisikkopuolustamisessa molemmat pärjäävät kyllä hyvän pelinluvun ja sijoittumisensa ansiosta, mutta nopeutta ei kummallakaan riitä huipputasolle nykysäännöin.
Onnelan mahdollisuudet liigatasolle kariutuivat loukkaantumisiin. Haapalaisesta odotukset ei ehkä koskaan niin korkealla olleetkaan. Mestiksen kärkipäähän tähtäävässä joukkueessa molemmat olisivat suunnilleen kolmoskentän pelaajia. Kaksikosta Haapalaisen kelpuuttaisin omana kasvattina ja paremmalla terveyshistorialla jengiin ilomielin, Onnelasta en olisi edes niin varma. Mutta eipä tartte sitäkään spekuloida. Sitä paitsi Tamminen on jo siihen rooliin oikeastaan hankittu.
Tamminen korvaa ihan saletisti Gärdströmin, itse nostaisin ennemmin vertailukohdaksi Honkasen. Mitä olen Tammisesta kuullut, en tosin paljoa, niin pelaa miehekkäästi ja on varsin käyttökelpoinen alivoimalla - siis silloin kun ei ole itse jäähyllä...
Mites muuten jos ehdottaa koko kolmikon Anttila-Liukkonen-Huuhka comebackia? Saako sillä jo kullatun nihkeän rypäleen?
No oikeasti, Huuhkan näkisi mielellään vielä kaukalossa. Anttilaksi sitten tuo nuorempi ja yksi Liukkonen löytyykin jo omasta takaa. Helppoa kuin heinänteko.
