Chicago Black Hawksissa (sic!) keväällä 1937 viisi peliä pelannut Al Suomi täyttää tiistaina sata vuotta. Suomi on ollut jo muutaman vuoden vanhin elossa olevan ex-NHL-pelaaja. Tämän kunniaksi yritin tuolla siviilielämän puolella saada mieheltä haastattelun. Ei onnistunut juuri nyt, mutta asia on edelleen vireillä.
Kirjoitin kuitenkin miehen urasta artikkelin Ilkkaan ja Pohjalaiseen. Se julkaistiin tänään maanantaina (hop hop kirjastoon siis).
Niille, jotka eivät Suomesta mitään tiedä, tässä muutama fakta. Suomen vanhemmat muuttivat Minnesotaan hieman ennen Alin syntymää, joko vuonna 1909 tai 1910. Al Suomi varttui Evelethissä, jossa nykyisin on USA:n jääkiekon Hall of Fame. Suomen kanssa samaa koulua kävi Frank Brimsek, joka on ehkä kaikkien aikojen paras amerikkalainen NHL-pelaaja.
Eveleth oli jo tuolloin pienestä koostaan huolimatta kiekkokeskus, mutta Al pelaili vain huvikseen, kunnes chicagolainen kykyjenetsijä tarjosi Alille ja parille muulle pojalle mahdollisuutta tulla Chicagoon ammattilaisiksi. Koska lama-ajan Amerikassa työt olivat vähissä, Suomi päätti lähteä Minnesotasta. Al oli kolmesta matkaan lähteneestä pojasta ainoa, joka pääsi ammattilaiseksi. Ura alkoi makeistehtaan sponsoroimassa alemman tason ammattilaisjoukkueessa.
NHL-tasoa Suomi ei ollut, mutta hänellä oli onnea. Black Hawksin omistaja majuri McLaughlin halusi koota mahdollisimman amerikkalaisen joukkueen, ja kun pudotuspelipaikka karkasi 1937, viisi kokematonta amerikkalaispelaaja nostettiin kokoonpanoon. Kokeilu oli onneton ja Suomi
erityisesti median hampaissa. Tämän jälkeen Suomi jatkoi vielä pari kautta alemmilla tasoilla.
Kiekkouran jälkeen hän perusti rautakaupan, jota hoiti perheensä kanssa yli 90-vuotiaaksi. Olen pitänyt yhteyttä minnesotalaisen toimittaja Brian Millerin kanssa. Hän haastatteli Suomea viimeksi pari vuotta sitten. Suomi on terävä, mutta huonokuuloinen. Hän asuu suur-Chicagon alueella, mutta muuttaa edelleen kesäisin Evelethiin.
Yhteydenottoni Milleriin oli hauska: hän kertoi heti olevansa sataprosenttisesti suomalaistaustainen, vaikka on jo neljättä sukupolvea amerikkalainen! Hänen sukunsa on Mylläri isän puolelta ja Kunnari äidin puolelta. Jopa ex-vaimo on suomalaistaustainen.
Suomen lisäksi olen pienenä harrastuksena ottanut yhteyttä silloin tällöin myös muihin suomalaistaustaisiin kiekkoihmisiin.
Vuoden tulokkaan ja pudotuspelien pistepörssin voittajana Pentti Lundin tapasin ihan livenä ja olen toisessa ketjussa hänestä kirjoitellutkin. Hän oli hauskaa seuraa, ja ura oli suurenmoinen.
Philadelphia Flyersin presidentin Peter Luukon olen myös haastatellut. Hänelläkin oli muistoja suomalaisesta kulttuurista. Myös Sami Kapanen ja Ilkka Sinisalo kertoivat, että Luukko otti suomalaisuuden usein esiin.
Randy Carlylen suomalaisia sukulaisia olen haastatellut, mutta heillä ei ollut kontaktia ainakaan tuolloin Randyyn, vaan vain sukuun. Ehkä Randya tässä voisi seuraavaksi metsästää?
Kiekkotarinoiden lisäksi olen muitakin suomalaistarinoita kaivanut esiin. Onnistunein oli Titanicista selvinneen rouva Hedwig Turkulan tarinan selvittäminen. Häneltä jäi jälkeen laaja suku, jonka jäsenet olivat innokkaita tietämään taustoistaan ja pidin jonkin aikaa heihin yhteyttä muutenkin kuin työasioissa. Yleisesti ottaen amerikkalaiset tuntuvat suhtautuvan näihin yhteydenottopyyntöihin todella hienosti. Esimerkiksi paikalliset kunnat vastailevat kysymyksiin joskus yllättävän nopeasti. Sen sijaan paljon hankalampia ihmisiä on täällä Suomessa.
Onko kukaan muu pitänyt yhteyksiä Pohjois-Amerikan siirtolaiskiekoilijohin? Voi olla, että tuota vanhempaa settiä ei kukaan muu ole pitänyt kiinnostavana, mutta kai täällä on ainakin Chris Prongerin ja Teemu Kivihalmeen sukulaisia?
Suomesta, Lundista, Albert Pudaksesta jne. kiinnostuneiden kannattaa lukea uudehko kirja siirtolaiskiekkoilijoista: Järvinen, Kauhala, Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat. Siellä on suomeksi paljon tekstiä esimerkiksi 40- ja 50-luvun NHL-kausista. Englanniksihan sitä on netti väärällään, mutta kaikki eivät tietenkään osaa englantia tarpeeksi hyvin. Lisäksi on hupaisia varhaisia suomalaisia juttuja NHL-kiekosta samoilta ajoilta. Myös alemman tason jääkiekosta on hyvää settiä. Kirjassa on kömpelyyksiä, mutta suosittelen kuitenkin.
Kirjoitin kuitenkin miehen urasta artikkelin Ilkkaan ja Pohjalaiseen. Se julkaistiin tänään maanantaina (hop hop kirjastoon siis).
Niille, jotka eivät Suomesta mitään tiedä, tässä muutama fakta. Suomen vanhemmat muuttivat Minnesotaan hieman ennen Alin syntymää, joko vuonna 1909 tai 1910. Al Suomi varttui Evelethissä, jossa nykyisin on USA:n jääkiekon Hall of Fame. Suomen kanssa samaa koulua kävi Frank Brimsek, joka on ehkä kaikkien aikojen paras amerikkalainen NHL-pelaaja.
Eveleth oli jo tuolloin pienestä koostaan huolimatta kiekkokeskus, mutta Al pelaili vain huvikseen, kunnes chicagolainen kykyjenetsijä tarjosi Alille ja parille muulle pojalle mahdollisuutta tulla Chicagoon ammattilaisiksi. Koska lama-ajan Amerikassa työt olivat vähissä, Suomi päätti lähteä Minnesotasta. Al oli kolmesta matkaan lähteneestä pojasta ainoa, joka pääsi ammattilaiseksi. Ura alkoi makeistehtaan sponsoroimassa alemman tason ammattilaisjoukkueessa.
NHL-tasoa Suomi ei ollut, mutta hänellä oli onnea. Black Hawksin omistaja majuri McLaughlin halusi koota mahdollisimman amerikkalaisen joukkueen, ja kun pudotuspelipaikka karkasi 1937, viisi kokematonta amerikkalaispelaaja nostettiin kokoonpanoon. Kokeilu oli onneton ja Suomi
erityisesti median hampaissa. Tämän jälkeen Suomi jatkoi vielä pari kautta alemmilla tasoilla.
Kiekkouran jälkeen hän perusti rautakaupan, jota hoiti perheensä kanssa yli 90-vuotiaaksi. Olen pitänyt yhteyttä minnesotalaisen toimittaja Brian Millerin kanssa. Hän haastatteli Suomea viimeksi pari vuotta sitten. Suomi on terävä, mutta huonokuuloinen. Hän asuu suur-Chicagon alueella, mutta muuttaa edelleen kesäisin Evelethiin.
Yhteydenottoni Milleriin oli hauska: hän kertoi heti olevansa sataprosenttisesti suomalaistaustainen, vaikka on jo neljättä sukupolvea amerikkalainen! Hänen sukunsa on Mylläri isän puolelta ja Kunnari äidin puolelta. Jopa ex-vaimo on suomalaistaustainen.
Suomen lisäksi olen pienenä harrastuksena ottanut yhteyttä silloin tällöin myös muihin suomalaistaustaisiin kiekkoihmisiin.
Vuoden tulokkaan ja pudotuspelien pistepörssin voittajana Pentti Lundin tapasin ihan livenä ja olen toisessa ketjussa hänestä kirjoitellutkin. Hän oli hauskaa seuraa, ja ura oli suurenmoinen.
Philadelphia Flyersin presidentin Peter Luukon olen myös haastatellut. Hänelläkin oli muistoja suomalaisesta kulttuurista. Myös Sami Kapanen ja Ilkka Sinisalo kertoivat, että Luukko otti suomalaisuuden usein esiin.
Randy Carlylen suomalaisia sukulaisia olen haastatellut, mutta heillä ei ollut kontaktia ainakaan tuolloin Randyyn, vaan vain sukuun. Ehkä Randya tässä voisi seuraavaksi metsästää?
Kiekkotarinoiden lisäksi olen muitakin suomalaistarinoita kaivanut esiin. Onnistunein oli Titanicista selvinneen rouva Hedwig Turkulan tarinan selvittäminen. Häneltä jäi jälkeen laaja suku, jonka jäsenet olivat innokkaita tietämään taustoistaan ja pidin jonkin aikaa heihin yhteyttä muutenkin kuin työasioissa. Yleisesti ottaen amerikkalaiset tuntuvat suhtautuvan näihin yhteydenottopyyntöihin todella hienosti. Esimerkiksi paikalliset kunnat vastailevat kysymyksiin joskus yllättävän nopeasti. Sen sijaan paljon hankalampia ihmisiä on täällä Suomessa.
Onko kukaan muu pitänyt yhteyksiä Pohjois-Amerikan siirtolaiskiekoilijohin? Voi olla, että tuota vanhempaa settiä ei kukaan muu ole pitänyt kiinnostavana, mutta kai täällä on ainakin Chris Prongerin ja Teemu Kivihalmeen sukulaisia?
Suomesta, Lundista, Albert Pudaksesta jne. kiinnostuneiden kannattaa lukea uudehko kirja siirtolaiskiekkoilijoista: Järvinen, Kauhala, Chapman: Atlantin takana. Pentti Lund ja muut siirtolaiskiekkoilijat. Siellä on suomeksi paljon tekstiä esimerkiksi 40- ja 50-luvun NHL-kausista. Englanniksihan sitä on netti väärällään, mutta kaikki eivät tietenkään osaa englantia tarpeeksi hyvin. Lisäksi on hupaisia varhaisia suomalaisia juttuja NHL-kiekosta samoilta ajoilta. Myös alemman tason jääkiekosta on hyvää settiä. Kirjassa on kömpelyyksiä, mutta suosittelen kuitenkin.