In Flames lähtee skandinaviaa rundaamaan pienemmille areenoille keväällä ja löytää muunmuassa Jyväskylän Lutakon! Huikeaa, miten jäähallitason bändi lähtee muutamia satoja vetävälle pienelle klubille.
Tänä vuonna bändillä taisi olla jäähallikeikka Triviumin ja parin muun bändin kanssa, mutta se oli melkeinpä poikkeus säännöstä, sillä normaalisti ei In Flames ole ollut jäähallitason pääesiintyjäbändi. Festarien ulkopuolella bändi on yleensä soittanut jäähalleissa jonkun isomman bändin/bändien lämppärinä ja kiertänyt sitten omillaan nimenomaan keskisuurissa klubeissa.
Lutakkoonhan mahtuu n. 530 katsojaa, joten ei se mikään ihan pieni paikka ole. Se on isompi kuin Turun käytännössä ainoa nykyinen keskisuuri klubi eli Klubi, jonka live-tilaan mahtuu n. 450 ihmistä. Ja varmasti on parempi keikkatunnelma täpötäydessä Lutakossa kuin mitä se olisi vaikkapa Jyväskylän jäähallissa (tai vastaavassa), jossa ei kuitenkaan halli täynnä olisi. Ihan vertailun vuoksi: Volbeat teki taannoin jäähallikiertueen Suomessa, ja ainakin Turussa oli kolkkoa ja autiota. Ei sen puoleen, että olisin pätkääkään mistään Volbeatista välittänytkään, sillä olin katsomassa nimenomaan Entombedia, joka esiintyi samalla kertaa. Yli 11 000 ihmisen hallissa noin parintuhannen yleisö (ja Entombedin kohdalla muutaman sadan yleisö) oli keikkatunnelman kannalta ongelmallinen.
Se kyllä hieman ihmetyttää, että miten In Flamesille riittää niin paljon keikkoja Suomessa. Bändihän on täällä ollut viime vuosina todella usein, jopa monta kertaa vuodessa. Toki bändin muusikoiden itsensä kannalta hienoa, että elannon saa soittamalla ja voi kiertää naapurimaassa koska tahansa, mutta välillä tuntuu, että Suomessa kiertävät vuoron perään In Flames ja Volbeat.
Toki jos esim. näillä kahdella keikkajärjestäjät saavat takuuvarmat voitot joka kerta, niin totta kai se kannattaa tuoda samoja bändejä yhä uudestaan, se on luonnollisesti selvä asia. Henkilökohtaisesti In Flames ei vain ole pitkään aikaan kiinnostanut livenä eikä levyillä. Bändin uran alkutaival oli kyllä hyvä, mutta The Jester Racen ja Whoraclen jälkeen bändi olisi voinut pistää jo pillit pussiin 14 vuotta sitten. Makuasioita tietysti nämäkin - ja kuten sanottua, on aina hienoa jos muusikko saa elantonsa keikkailusta vaikka soittaisi mitä kevytlevitepomputtelua tahansa.
In Flamesien sijaan toivoisin, että vähän harvemmin (tai ei koskaan käyneet) bändit tekisivät sen pakollisen yksittäisen Hesan keikkansa sijasta samalla kertaa pienimuotoisen Suomen rundin akselilla Turku-Tampere-Oulu-Jyväskylä. Kyllä kelpaisi esim. Agalloch tai Arcturus tänne kulttuuripääkaupunkiinkin, ja eiköhän yleisöä riittäisi sen yhden klubillisen verran.
Helsinkiin asti en enää lähde erikseen yksittäiselle keikalle oikein minkään bändin takia, ellei kuolemansa salaperäisesti feikannut (tai Toisen Tulemisen merkeissä saapuva) death metalin messias Chuck Schuldiner tee resurrection/reunion-comebackia Deathin kanssa kiertueella, jossa soitetaan Leprosy alusta loppuun. En lähde (enkä ole lähtenyt) viime vuosina Turusta pois keikoille edes ilmaiseksi, sillä matkustuskulut sekä matkustamiseen kuluva aika ja vaiva saavat jäämään kotiin kuuntelemaan levyjä. Tuska- ja Sauna-festarit ovat olleet ainoat poikkeukset tähän, kaupunkifestarit ovatkin vähän eri juttu kuin pistokeikat.
