Halusin avata keskustelun Tomi Metsäniemen kolumnista "Ammattilaisia kaivataan."
"HPK - Tappara ottelun jälkeen olivat kivet lennelleet, nyrkit heiluneet..."
"Hallista ottelun jälkeen poistuttuani huomasin autoni kyljet olleen raavittu veitsellä tai avaimella, koska autossani oli (vierasjoukkue) suosikkijoukkueeni viiri peruutuspeilissä roikkumassa ja takaikkunassa pari tarraa."
"Sisäänpääsylipuista huolimatta järjestysmiehesten toimesta meitä neuvottiin katsomaan peli jossain muualla, sillä viime kerrallalla joukkueemme fanit olivat käyttäytyneet katsomossa huonosti."
Tässä joitakin korviini kantautuneita hajahuomioita ja kuulumisia.
Metsäniemi puhuu kolumnissaan asiaa. Turvallisuus on aina hyvästä, mutta asialla on varjopuolensa.
Tampere Unitedin peleissä käytyäni viime kesän aikana huomasin turvallisuuden olevan vähintäänkin reilassa. Reila lienee tässä väärä sana, sillä joskus tuntui, että turvamiehiä oli maailman malliin, mutta sillä erotuksella, että maailmalla katsojia on enemmän kuin turvamiehiä. Ratinassa tarkastettiin katsojat tv-sarjoistakin tutulla "kehotaputtelulla" ja lukuisat keltaliiviset suorittivat katselmustaan läpitunkevalla katseellaan. Olo oli ainakin turvallinen, mutta tosin en edes keksinyt vaaraa mikä meitä katsojia uhkasi. Parempi näin.
Helsingissä viitisen vuotta asuneena seurasin Ilveksen otteluita paljon HIFK:n kotiluolassa, Jokerien Hartwallilla ja Bluesin LA-Arenalla. Kokemukseni kohtelusta vierasjoukkueen kannattajana olivat vaihtelevat.
HIFK:n fanien sitoutuminen seuraansa ja tunnelma on vertaansa vailla, mutta taas vieraanvaraisuus on Bluesien suurietu. Jokerien hallissa koin lähinnä välinpitämättömyyttä - päätykatsomoa lukuunottamatta.
Viime keväänä, loppukaudesta, ennen playoffeja, tavoistani poiketen, pistin Ilveksen pelipaidan päälleni ja marssin HIFK:n kotiluolaan ystäväni kanssa. Jos heti viivakoodilipun lukijasta lähtien asenne oli toinen kuin ilman pelipaitaa, niin viimeistään asennevammaisuuteen törmäsin yrittäessäni katsomoon istumaan. Silloin järjestysmies pysäytti minut ja sanoi, että "tämä ei ole teidän katsomonne" vaikka lipussa luki että on. Kysyin, että mitäs tämä tarkoittaa ja järjestysmies sanoi tylysti tietävänsä mitä me täällä haemme. En ollut uskoa korviani ja pyysin toistamaan lauseen. Hän sanoi, että viime pelissä Kärppäfanit olivat mellakoineet ja tämän vuoksi ei ole hyväksi, että menemme katsomoon. Nauroin järjestysmiehelle ja painuin katsomoon väkisin. Mies ei tarttumista enempää asiaan reagoinut eikä tullut meitä hakemaan istuimilta pois, mutta kovisteluna näytti minulle etusormella ja keskisormella omia silmiiään ja suuntasi sitten etusormensa osoittamaan minua tuima ilme kasvoillaan.
En kyennyt hillitsemään enää nauruani vaan nauroin vapautuneesti miehelle ja näytin nauraen agressiota kuvaavia elkeitä ikään kuin tuhoaisin istuimia ja löisin hidastettuna muita katsojia. Järjestysmies pudisteli päätään ja painui takaisin postilleen.
Mitään muuta mellakkaa ei tapahtunut kuin HIFK antoi tutusti Ilvekselle turpaan niin että korvissa soi. Kun sitten peli oli päättynyt, niin osa taputteli osaa ottavan v*ttumaisesti selkään ja kun eräs punapaitainen fani tuli minulle antamaan ohjeita, että "vie terveisiä sinne maalle", niin vastasin asuvani takuulla lähempänä Helsingin rautatieasemaa kuin hän jo ties kuinka monetta vuotta, mutta toki voin viedä terveisiä täältä sivistyksen kehdosta.
Blues pelistä pelipaita päällä oli kokemus vallan erilainen. Kukaan ei katsonut minua pahasti tai palvelu ei muuttunut siitä lainkaan, että minulla oli suosikkiseurani pelipaita päällä. Kun kävin vessassa, niin Bluespaitainen kannattaja kyseli Ilveksen kuulumisiaan ja spekuloi kolmannesta erästä tulevan kova taisto pisteistä, jos vain Caloun heräisi. Hän myös voivotteli Dahlmanin loukkaantumista ensimmäisessä erässä.
Jokerien hallissa monena kertana olleena olo on ollut joka kerta sama. Ilman pelipaitaa tai sen kanssa ja ketään ei kiinnosta. Ei sitä sen koommin huomata eikä siitä myös palvelu huonone eikä pelin jälkeen tarvitse kuunnella "maalais-huutelua" siitä hyvästä, että oma suosikkiseurani on pohjoismaiden suurin sisämaa kaupungista, mutta toki kehä kolmosen ulkopuolella.
En tiedä muiden kokemuksia esimerkiksi Hakametsästä vierasjoukkueen kannattajan silmin, mutta olen erittäin utelias kuulemaan. Sen tiedän, että sielläkin on kohdeltu huonosti vain sen takia, että päällä on ollut vierasjoukkueen pelipaita. Sääli.
Nämä oma tapaukseni perustuvat täysin objektiiviseen näkemykseeni ja yksittäisiin tapauksiin, jotka ovat syöpyneet allekirjoittaneen mieleen. En tarkoita, että HIFK, Blues tai Jokeri-kannattajat olisivat kuvaamani kokemusteni kaltaisia - mutta tapahtumat ovat yksittäisiä tositilanteita.
Joka tapauksessa. En ole sen kannalla, että järjestysmiehet alkavat uhittelemaan enemmän vierasjoukkueen kannattajille. Heidän on pystyttävä olemaan puolueellisia kuin poliisi. He eivät saa missään tapauksessa olla kotijoukkueen kannattajien puolella selkkauksissa tai levittää "joukkuerasismia". Heihin pitää pystyä luottamaan.
Ammattilaisia, kuten Metsäniemi peräänkuulutti. Mutta turha ylireagointi sen suhteen, että jos vierasjoukkueen kannattajat provosoivat kotimaalivahtia ilman kirosanoja, niin turha sellaisesta on moittia. Olipa hyvä ystäni uhattu poistaa järjestysmiesten toimesta katsomosta kun hänellä oli jänisräikkä - muuten lähes tyhjässä Pelicans hallissa. Järjestysmies oli vielä uhannut tunkea sen räikän hänen "sinne" ellei se heti lopu.
Suomessa lienee vaikea vetää turvallisuuden, viihtyvyyden ja tunnelman välille rajoja. Molempien - Katsojien ja järjestysten valvojien toimesta. Ja meillä on valtava matka kirittävänä urheilutapahtumien tunnelmasta verrattuna Ruotsiin, Keski-Eurooppaan tai oikeastaan minne vain. Turvallisuudesta ei silti tarvitse tinkiä. Tunnelma ei tarkoita ilkivaltaa, väkivaltaa ja v*ttuilua. Tunnelmaa voi pitää muutenkin ja katsomossa voi viihtyä.
Toivon värikästä keskustelua ja kokemuksia vierasjoukkueen kannattajina muiden halleista.
Olkaa hyvä, keskustelu on vapaa.
"HPK - Tappara ottelun jälkeen olivat kivet lennelleet, nyrkit heiluneet..."
"Hallista ottelun jälkeen poistuttuani huomasin autoni kyljet olleen raavittu veitsellä tai avaimella, koska autossani oli (vierasjoukkue) suosikkijoukkueeni viiri peruutuspeilissä roikkumassa ja takaikkunassa pari tarraa."
"Sisäänpääsylipuista huolimatta järjestysmiehesten toimesta meitä neuvottiin katsomaan peli jossain muualla, sillä viime kerrallalla joukkueemme fanit olivat käyttäytyneet katsomossa huonosti."
Tässä joitakin korviini kantautuneita hajahuomioita ja kuulumisia.
Metsäniemi puhuu kolumnissaan asiaa. Turvallisuus on aina hyvästä, mutta asialla on varjopuolensa.
Tampere Unitedin peleissä käytyäni viime kesän aikana huomasin turvallisuuden olevan vähintäänkin reilassa. Reila lienee tässä väärä sana, sillä joskus tuntui, että turvamiehiä oli maailman malliin, mutta sillä erotuksella, että maailmalla katsojia on enemmän kuin turvamiehiä. Ratinassa tarkastettiin katsojat tv-sarjoistakin tutulla "kehotaputtelulla" ja lukuisat keltaliiviset suorittivat katselmustaan läpitunkevalla katseellaan. Olo oli ainakin turvallinen, mutta tosin en edes keksinyt vaaraa mikä meitä katsojia uhkasi. Parempi näin.
Helsingissä viitisen vuotta asuneena seurasin Ilveksen otteluita paljon HIFK:n kotiluolassa, Jokerien Hartwallilla ja Bluesin LA-Arenalla. Kokemukseni kohtelusta vierasjoukkueen kannattajana olivat vaihtelevat.
HIFK:n fanien sitoutuminen seuraansa ja tunnelma on vertaansa vailla, mutta taas vieraanvaraisuus on Bluesien suurietu. Jokerien hallissa koin lähinnä välinpitämättömyyttä - päätykatsomoa lukuunottamatta.
Viime keväänä, loppukaudesta, ennen playoffeja, tavoistani poiketen, pistin Ilveksen pelipaidan päälleni ja marssin HIFK:n kotiluolaan ystäväni kanssa. Jos heti viivakoodilipun lukijasta lähtien asenne oli toinen kuin ilman pelipaitaa, niin viimeistään asennevammaisuuteen törmäsin yrittäessäni katsomoon istumaan. Silloin järjestysmies pysäytti minut ja sanoi, että "tämä ei ole teidän katsomonne" vaikka lipussa luki että on. Kysyin, että mitäs tämä tarkoittaa ja järjestysmies sanoi tylysti tietävänsä mitä me täällä haemme. En ollut uskoa korviani ja pyysin toistamaan lauseen. Hän sanoi, että viime pelissä Kärppäfanit olivat mellakoineet ja tämän vuoksi ei ole hyväksi, että menemme katsomoon. Nauroin järjestysmiehelle ja painuin katsomoon väkisin. Mies ei tarttumista enempää asiaan reagoinut eikä tullut meitä hakemaan istuimilta pois, mutta kovisteluna näytti minulle etusormella ja keskisormella omia silmiiään ja suuntasi sitten etusormensa osoittamaan minua tuima ilme kasvoillaan.
En kyennyt hillitsemään enää nauruani vaan nauroin vapautuneesti miehelle ja näytin nauraen agressiota kuvaavia elkeitä ikään kuin tuhoaisin istuimia ja löisin hidastettuna muita katsojia. Järjestysmies pudisteli päätään ja painui takaisin postilleen.
Mitään muuta mellakkaa ei tapahtunut kuin HIFK antoi tutusti Ilvekselle turpaan niin että korvissa soi. Kun sitten peli oli päättynyt, niin osa taputteli osaa ottavan v*ttumaisesti selkään ja kun eräs punapaitainen fani tuli minulle antamaan ohjeita, että "vie terveisiä sinne maalle", niin vastasin asuvani takuulla lähempänä Helsingin rautatieasemaa kuin hän jo ties kuinka monetta vuotta, mutta toki voin viedä terveisiä täältä sivistyksen kehdosta.
Blues pelistä pelipaita päällä oli kokemus vallan erilainen. Kukaan ei katsonut minua pahasti tai palvelu ei muuttunut siitä lainkaan, että minulla oli suosikkiseurani pelipaita päällä. Kun kävin vessassa, niin Bluespaitainen kannattaja kyseli Ilveksen kuulumisiaan ja spekuloi kolmannesta erästä tulevan kova taisto pisteistä, jos vain Caloun heräisi. Hän myös voivotteli Dahlmanin loukkaantumista ensimmäisessä erässä.
Jokerien hallissa monena kertana olleena olo on ollut joka kerta sama. Ilman pelipaitaa tai sen kanssa ja ketään ei kiinnosta. Ei sitä sen koommin huomata eikä siitä myös palvelu huonone eikä pelin jälkeen tarvitse kuunnella "maalais-huutelua" siitä hyvästä, että oma suosikkiseurani on pohjoismaiden suurin sisämaa kaupungista, mutta toki kehä kolmosen ulkopuolella.
En tiedä muiden kokemuksia esimerkiksi Hakametsästä vierasjoukkueen kannattajan silmin, mutta olen erittäin utelias kuulemaan. Sen tiedän, että sielläkin on kohdeltu huonosti vain sen takia, että päällä on ollut vierasjoukkueen pelipaita. Sääli.
Nämä oma tapaukseni perustuvat täysin objektiiviseen näkemykseeni ja yksittäisiin tapauksiin, jotka ovat syöpyneet allekirjoittaneen mieleen. En tarkoita, että HIFK, Blues tai Jokeri-kannattajat olisivat kuvaamani kokemusteni kaltaisia - mutta tapahtumat ovat yksittäisiä tositilanteita.
Joka tapauksessa. En ole sen kannalla, että järjestysmiehet alkavat uhittelemaan enemmän vierasjoukkueen kannattajille. Heidän on pystyttävä olemaan puolueellisia kuin poliisi. He eivät saa missään tapauksessa olla kotijoukkueen kannattajien puolella selkkauksissa tai levittää "joukkuerasismia". Heihin pitää pystyä luottamaan.
Ammattilaisia, kuten Metsäniemi peräänkuulutti. Mutta turha ylireagointi sen suhteen, että jos vierasjoukkueen kannattajat provosoivat kotimaalivahtia ilman kirosanoja, niin turha sellaisesta on moittia. Olipa hyvä ystäni uhattu poistaa järjestysmiesten toimesta katsomosta kun hänellä oli jänisräikkä - muuten lähes tyhjässä Pelicans hallissa. Järjestysmies oli vielä uhannut tunkea sen räikän hänen "sinne" ellei se heti lopu.
Suomessa lienee vaikea vetää turvallisuuden, viihtyvyyden ja tunnelman välille rajoja. Molempien - Katsojien ja järjestysten valvojien toimesta. Ja meillä on valtava matka kirittävänä urheilutapahtumien tunnelmasta verrattuna Ruotsiin, Keski-Eurooppaan tai oikeastaan minne vain. Turvallisuudesta ei silti tarvitse tinkiä. Tunnelma ei tarkoita ilkivaltaa, väkivaltaa ja v*ttuilua. Tunnelmaa voi pitää muutenkin ja katsomossa voi viihtyä.
Toivon värikästä keskustelua ja kokemuksia vierasjoukkueen kannattajina muiden halleista.
Olkaa hyvä, keskustelu on vapaa.