Kaiken takana on tasainen peluutus ja nami-nami-Alatalo
Eli omaa "varjokolumnia" pukkaa. Anteeksi tekstin rönsyily, mutta eiköhän se luettavaa ole.
Tasaisen peluutuksen osuutta JYPin menestyksessä ei voi vähätellä tippaakaan, kuten kolumnissa aivan oikein mainittiin. SaiPan (+Ilves?) kohdalla nyt ja JYPin kohdalla aiempina vuosina on havaittu, että nimimiesten kuormittaminen ei kannata - kunto ei voi millään kestää viikosta toiseen kolme kertaa viikossa SM-liigan vauhtia. Mielestäni tasaisella peluutuksella (ja loukkaantumisaallon välttämisellä) pitkät tappioputket pysy(i)vät loitolla.
Vaikka tasainen peluutus saattoikin näkyä kauden alussa muutamina pistemenetyksinä, maksaa silloin nuorille pelaajille annettu vastuu itseään korkojen kera takaisin nuorten kaverien kehittymisenä - sekä tietysti joukkueen parempana pelihuumorina, kun Alatalon "kaikki pelaa"-systeemi (tarkoittaa niin joukkuetta kuin pelaajiakin) ei pidä pihlmaneja ja kumppaneita penkillä.
Pelihuumorin osuutta usein vähätellään, kun joukkueen hyvää virettä analysoidaan. Totuutta etsitään usein yksittäisistä pelaajista tai henkilöistä, mutta kyllä motivaatio ja pelihuumori ovat ne "prinsiipit", millä paidanselkämyksen nimet ja lompakon paksuus menettävät merkityksensä.
Nami-nami-Alatalo, muu valmennusporukka sekä tietysti joukkueen pelaajat itse ovat luoneet joukkueeseen hyvän hengen, sillä HPK/Kärpät-murskatappiot eivät suistaneet JYPiä tappioputkeen, kuten kyynisimmät odottivat (minä myös, myönnetään). Alkukauden virheistä on otettu opiksi - ainakin tulosten perusteella. Lisäksi ulkomaalaisvahvistukset pelaavat joukkueen eteen, eivätkä mieti tulevan kevään sopimuskuvioita pelin aikana. Etenkin Perrinistä on saatu (vihdoin) sekä kunnon ykkössentteri, että peruskanadalainen tsemppari, joka hyvällä esimerkillään kannustaa muitakin yrittämään kaikkensa (muistatteko sen Tappara-pelin AV-maalin...)
Nega-Mikan valmennustyyli sopii ehkä maajoukkueeseen, kun parkkiintuneita sarjajyriä pannaan ojennukseen, mutta nuorille kavereille pelkän negatiivisen palautteen antaminen ei kehitä pelaajan tärkeintä ominaisuutta - korvien väliä.
Alatalo ja Salo ovat taikoneet esimerkiksi Jarkko Immosesta ja Petri Virolaisesta uusia ulottuvuuksia esiin - mielestäni Jarkko Immosen sivuuttaminen maajoukkuekokeiluista on _pieni_ vääryys. Myös Angel Nikolovkin on huomannut, ettei hänen tarvitse kantaa koko joukkueen pelintekovastuuta niskassaan.
Tälläkään kaudella piste/ottelu-rytmi ei riitä play-offseihin, kiitos Ilveksen laman. JYPin tahti tuskin kestää näin kovana (loppukausi ilman tappioita, mikä ennustus...), sillä TPS, Tappara ja HIFK noussevat vielä kotietua tavoittelemaan, mutta jos muut joukkueet pysyvät takana, JYP olisi kahdeksas - mikä tuntuisi riittävän hyvältä nykytilanteesta huolimatta. En edes yritä arvata mitä valmentajakaksikko ja muu valmennusporukka on JYPille tehnyt, mutta lisää tällaista, kiitos. Jos tahti jatkuu edes piste/ottelu-rytmillä, ei Vuoden Valmentajasta liene epäselvyyttä.
Keski-Suomeen joulu tuli tänä vuonna aikaisin...