Jo arvokisoihin selviytyminen karsintojen kautta olisi kova juttu jalkapallon kokoisessa lajissa, menee kaikilla mittareilla ohi esimerkiksi jääkiekon olympiakullan. Jalkapallo kun sattuu olemaan "hieman" kilpaillumpi laji kuin kotoinen jääkendomme.
Olympialajien ja myös o-kisojen joukkuelajien keskeinen kriteeri ylipäätään olympiakisojen ohjelmaan pääsemiseksi on lajin riittävän laaja kilpailullinen taso kansainvälisesti. Olympiakisoissa ei juuri ole sellaista lajia, jossa kultamitalin voittaminen johtuisi etupäässä kansainvälisen kilpailun vähyydestä. Lajin kansainvälinen
taso voi olla eri asia, so. jossakin lajissa maiden harvalukuinen kärkijoukko voi dominoida lajin arvokisatapahtumia ainakin tietyssä kehityskaaren vaiheessa. Tosin muutamien perinteisesti kabinettivahvojen KOK:n jäsenmaiden suosimien lajien kohdalla on aikojen saatossa onnistuttu vähän joustamaan näistä periaatteista.
Miesten jalkapallon mm- tai em-lopputurnaukseen yltäminen ensi kertaa olisi Suomelta toki noteerattava saavutus, mutta ei tuolla haasteta vielä Potkosen pronssimitaliakaan. Lopputurnauspaikalla ei ole varsinaisesti voitettu yhtään mitään. Jos futisjoukkue lähtisi alkulohkon jälkeen kotiin kolmen tappion myötä, lukemat sanotaan nyt vaikka 0-1, 1-3 ja 0-5, maaliero 1-9 ja nolla pistettä, niin en lähtisi nostamaan tuollaista menestystä minkään lajin joukkueen tai yksilöurheilijan saavuttaman olympiamitalin edelle. Viis siitä, että karsinnoissa saavutettu pistesaldo riitti lopputurnauspaikkaan, ja siitäkin, että noiden lukemien valossa joku olisi onnistunut tekemään historiallisen lopputurnausmaalin.
