BitterX kirjoitti:
* Tervo - Myyrä
* Hemingway - For Whom the Bell Tolls
* Orwell - 1984
Kas, mun lista voisi olla aivan saman näköinen. Mutta tänään se näyttää kuitenkin tältä:
Hemingway - Kenelle kellot soivat
Vahvinta Hemigwaytä. Kirjassa ollaan ihmisenä olemisen ytimessä karun lakonisella tavalla sen kummempia selittelemättä tai moralisoimatta.
A. Paasilinna - Jäniksen vuosi
Paasilinna on ollut myös vakavasti otettava kirjailija ja Paasilinnan parhaassa on kaiken hulvattomuuden alla vakavaa pohdiskelua ihmisyydestä ja yhteiskunnasta. Kirjassa arvostellaan "nykymeininkiä" vuosimallia -76 ja kolmenkymmen vuoden jälkeen teema - mm. ihmisen suhde luontoon - on entistä ajankohtaisempi. (Googletin muuten tuon julkaisuvuoden ja korostin näin viisauttani Googlettamalla.)
Höeg - Lumen taju
Tanskalaiskirjailijan (ö on oikeasti mallia o ja / päällekkäin) loistava dekkariksi puettu tutkielma ihmisen yksinäisyydestä elämässä, rakkaudessa ja kuolemassa.
Maailman parhaita kirjoja eivät ole Seppo Jokisen Komisario Koskinen-sarja, mutta ehdottomasti lukemisen arvoisia ne ovat. Parasta kotimaista nykydekkaria ja rehellistä valkoisen keski-ikäisen demarimiehen angstia.