Se oli sitten vaihteeksi kausi tässä. Ei ollut yhtä dramaattinen kauden päätös kuin viime keväänä, kuitenkin aina siinä tiettyä haikeutta on kun joukkue kiittää yleisöä ja poistuu jäältä viimeisen kerran. Ei huvita rääpiä tuosta vikasta matsista, se oli ja se meni. Jos kuitenkin jonkinlaisena terapeuttisena hoitona avaudun ja pistän kauden pakettiin omalta osaltani. Niin valmentajat, pelaajat kuin kannattajatkin ansaitsevat pienen hengähdystauon. Myönnän kuitenkin että omat tuntosarveni
ovat jatkuvasti pystyssä ja odottavat tulevan kauden sopimusjulkaisuja.
Puheenjohtaja Ahola oli tyytyväinen saavutettuun liikevaihtoon, yleisökeskiarvoon sekä yhteistyöhän yhteistyökumppaneiden kanssa. Jälkimmäisen nosti esiin myös Toivola kiittäessään sponsoreita siitä että Willyn hankinta oli mahdollinen. Hyvä jos taloudellisellakin puolella otetaan pieniä askeleita eteenpäin, tiimi toimii ja tulee palautetta.
Pelillisellä puolella otettiin myös lapsenaskel. Ainakin sikäli että vähimmäistavoite toteutui eikä kausi päättynyt runkosarjaan. Toivolan aikaisempiakin kausia leimannut vuoristoratamaisuus oli jälleen nähtävissä. Alkukauden pisteputki sekä erityisesti rankkareilla napatut bonuspisteet toivat pussinpohjalle sen verran hyvää, ettei loppu-alkuvuoden taaperrus koitunut tällä kertaa kohtalokkaaksi. Viime vuonna runkosarjan lopussa selkä seinää vasten-tilanteessa väännettiin pisteitä väkisin, nytkin viimeisen maaottelutauon jälkeinen aika helmikuussa oli meidän kannalta ratkaiseva. Tappioputki katkaistiin ja otettiin pisteitä erityisesti ennakolta paremmiltamme, ennakolta heikoimmille olikin sitten varaa lahjoittaa muutama lahja.
Mihinkään suureen juhlaan ei ole tietenkään aihetta. Runkosarjassa oli parempaankin sijoitukseen eväitä, pelin tason ailahtelu ja epätasaiset otteet saivat kannattajatkin jälleen hulluuden partaalle. Williamsin mukaantulo oli tärkeä piristysruiske syksyllä, mies vain jäi loppukautta kohti aina vaan enemmän ja enemmän yksin. Tehojen puolesta meiltä puuttui ainakin kakkoskenttä, ennakoitu kädettömyys oli nähtävissä paikkojen hukkailuna. Kuten tässä vikassakin pelissä Ilvestä vastaan. Rutinoidut tehoilijat osaavat tehdä tärkeissä matseissa paineenalaisina nopeita ja oikeita ratkaisuja, kun taas raakileet ja kohmelokätiset eivät.
Ja repästäänpäs lopuksi hatusta pelaaja-analyysit menneeltä kaudelta:
Williams nousi yllättäen kultakimpaleeksi. Detroitissa duunarina toiminut Stanley Cup-voittaja pystyi tekemään oivallisia kiekollisia ratkaisuja, omasi komean kudin, luistelu sujui mallikkaasti ja taklauksissa oli voimaa. Eli kaikki pelin osa-alueet oli kuta kuinkin hallussa, asennetta myöden. Vastuuta tuli paljon ja vähän ylikin. Kauden viimeisinä viikkoina oli tehojen puolesta hiljaisempaa mutta mies pelasi silti aina joukkueelle. Jäähyväisten paikka.
Kymmenisen vuotta sitten a-nuorissa tehoillut Tuominen on pelannut viime vuodet enemmän duunariperiaatteella. Ruuti on ollut suht märkää. Pitkän sopimuksen ensimmäinen kausi ei ollut kaksinen kaikkine vaivoineen mutta tällä kaudella rävähti. Mies jaksaa painaa, painia ja tehdä töitä kuin hevonen. Työnteko palkittiin tällä kaudella myös lukuisilla onnistumisina. Alkukauden rankkarionnistumiset ovat jääneet mieleen, samoin useat irtiotot sekä niitä seuranneet komeat maaleihin johtaneet laukaukset. Jokusen yv-maalinkin sohasi maskimiehenä. Pientä hiljaiseloa loppukaudesta tälläkin rintamalla mutta irtosihan se kauden kolmas knalli vielä runkosarjan lopussa. Jatkuuko sama tahti ensi kaudella? Jos, niin missä?
Edellisellä kaudella irti päässyt Tepi Virkkunen oli jälleen mallikkaassa vedossa. Kaveri ei varmastikaan ole lähellekään maailman vahvin nalle mutta kestävyys- sekä irtiotto ominaisuudet ovat rautaa. Jaksaa karvata ja luistella eikä anna periksi. Asennetta löytyy eikä anna taklauksienkaan viedä peli-iloa. Pelinäkemys ja kiekonhallinta ihan asiallisella tasolla. Mielelläni pitäisin meillä, jos mahdollista.
Rakas ongelmalapsemme ja kauden Vakuuttavin eli Mave merkkautti kohtalaiset tehot. Ja omaa kyllä potentiaalia. Taidokas luistelija sekä kiekonkäsittelijä, silloin tällöin mies myös jakelee painavia taklauksia. Häviää vain välillä pahasti kuvasta. Miksi? Voisi kysyä mieheltä itseltään. No, taiteilijoilla on metkunsa. Ehkei ketjukaveritkaan olleet parhaat mahdolliset?
Kakkosen sentteri Uusikartano kyllä ihastuttaa aloittajana sekä puolustusspesialistina. Väläyttelee syöttäjänäkin aika ajoin. Takuuvarma, kokenut ja tärkeä roolinsa täyttäjä, ei kuitenkaan ratkaisujen tekijä tai ihmemies kiekollisena. Sopii sooloilijoiden taustavoimaksi.
Kauas tehot karkasivat meidän ikoniltamme #17. Viime kauden saldo jäi haaveeksi. Pelasi ehkä aiempaa nöyremmin joukkueelle, jaksoi aika ajoin tsempata ja puolustaa, tehopörssissäkin siedettävämmät lukemat (-6). Kahdessa ensimmäisessä ketjussa en näkisi häntä kyllä enää tulevaisuudessa. Kenties rooli puolustavamman kentän tökkijänä olisi vielä tarjolla?
Nivalan Cowboy, The Pasi...alkukaudella teki suurimman osan tehoistaan. Lähinnä siten että seisoi maalinedessä ja antoi kiekkojen pomppia vehkeistä sisään. Komeaa katsottavaa kuin 100 kiloa lihaa kiihdyttää siniseltä vauhtiin ja mäjähtää päätylaudoitukseen. Jyrän alle joutuivat ainakin Haakana, Westcott...ja tuota, Helge sekä Rönnberg playoffseissa. Hävisi keskitalvella kuvasta, nivuset sekä nenä poksuivat paikoiltaan. Ei omaa järjetöntä määrää kikkakolmosia kiekon kanssa, ilmeisesti puuttellinen pelinäkemys aiheuttaa virheitä puolustehtävissäkin. Otti pari kertaa pataansa Helgeltä, mikäli pelaavat ensi kaudella samassa sarjassa, ottanevat uusinnan uusinnan. Loistavana suoraluistelijana oivallinen karvaaja sekä taklaaja, ylivoimassa peloton maskimies, joukkueen raskassarjalainen. Toivottavasti tulevalla kaudella irtoaa vielä pikkasen enemmän patafanien iloksi ja muiden itkuksi. Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Ykkössentteriksi hankittu Classen oli kaiken kaikkiaan pettymys. Jonkinlaista vaivaa miehellä kauden aikana oli mutta siltikin, tehomieheksi tehoton ja kahdensuunnansentteriksi liikaa miinuksia. Kohtalainen luistelija, kädetkin toimivat välillä, aika ajoin vei aloituksia. Kuitenkin epätasaisia otteita ja ainakin liian näkymätön ulkolaisvahvistukseksi. Ei vain natsannut. Muodosti pienen hetken tehoduon Kuuselan kanssa.
Krisse pelasikin parhaimman kautensa patapaidassa. Tehoja irtosi mukavasti, yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Ei täysin kädetön, joskaan ei huippuvaarallinenkaan. Laukauksessa olisi varmasti kehittämistä. Ei omaa mitään superominaisuuksia, pienenä pelaajana liikkuu hyvin. Askel eteenpäin otettuna, onko rahkeissa varaa parempaan?
Muut nuoret K-miehemme eivät suuria harppauksia ottaneet. Edelliskauden ennakkoluulottomasti pelannut Kuparinen otti takapakkia osin loukkaantumisenkin takia. Toissa syksynä iloisesti esiintynyt Kiilholmakaan ei kyennyt ottamaan askelta eteenpäin. Hyvällä asenteella pelatessaan karvaa ja taklaa, mikä Ässäkasvatilta on aina plussaa. Rooli ei vain kasvanut yhtään eikä kiekollinen peli päässyt kehittymään. Täytyisi uskaltaa yrittää kiekon kanssa ja löytää tehokkain, omia vahvuuksia tukeva pelityyli. Ketolasta on paha sanoa mitään. Ei suuria tekoja, joskaan ei paljon peliaikaakaan. Mies on edelleen aika raakile ja tuntuu pikkasen oudolta että miestä roikotetaan jämämiehenä. Vuosi tai pari Mestiksessä voisi tehdä temput?
Duunari ja painaviin taklauksiin kykenevä jässikkä. Tällaiset odotukset Niemeä kohtaan. Väläytti muutaman kerran syöttöjen muodossa mutta eipä miehestä suurta hyötyä ollut tällä kaudella. Rooli ja peliaika pienimuotoista. Huhupuheiden mukaan asennekaan ei aina kunnossa. Huono yhdistelmä, jos tuollainen vaiva sattuu kädettömän duunarin kohdalle. Pitäisikö mansen miehen painua Alaskaan?
Jessen aika on tulevaisuudessa. Ensi kaudella olisi suotavaa jos pääsisi pelaamaan kolmoskentän tasolla. Tietysti, kehitystä tapahduttava ja iän puolesta pelit a-nuorissakin vielä jatkuvat.
Pakistossa kiekollinen osaaminen oli aika vähäistä. Sorokinsista ei tällä kaudella ollut ottamaan tehopakin roolia. Kiekon ylöstuonnissa ja ylivoimassa tehokkuus puuttui. Itseluottamus kateissa? Sitä tosin löytyi liikaakin, alimmaisena miehenä. Karkeita virheitä, joskin esitti välillä miehekkäimpiä otteitaan puolustuspäässä. Son moro!
Peltonen sai suonenvedon Oulussa kypärätempun muodossa. Kaikki yyveellä, ylivoimalla mies pääsääntäisesti muutenkin tehoili. Keep it simple, kiekko viivaan ja veto maalille. Suuren vastuun myötä tilasto pahasti pakkasella. Kokenut mies osaa olla ilkeä ja kova niin maalinedessä kuin kulmissakin. Korvaa huippunopeuden loistavalla sijoittumisella, pääsääntöisesti ei anna pikakiitureiden yllättää. Asennetta löytyy. Ei nyt kuitenkaan mikään nappikausi, virheitäkin matkaan mahtui. Epätasaisuutta esiintyi, kuten koko joukkueella.Dieselmäisyys sekä hyve että pahe. Nyt ja ikuisesti kova peruspakki patapaidassa.
Pauli...Luvian jätti. Tamin hehkuttama NHL-tason pakki tuli sitten puolen vuoden viiveellä. Pienesti tehoja, kohtalaisesti miikkoja, paljon penalttia. Alkukauden hakemisen jälkeen nousi tärkeäksi palaseksi puolustuksessa. Iiiso, suhteellisen hyvin luistimilla liikkuva, ulottuva, ilkeäkin. Loppukautta kohti miehet pysyivät paremmin haarukassa eikä jokainen purkukiekko lentänyt katsomoon. Ne ihmeelliset jäätymiset eivät täysin kitkeytyneet. Eli kun pikkupaineenalaisena syöttää ja tökkii kiekkoa mihin sattuu. Rauhallisempi ote olisi ajoittain suotavaa, kokeneena tekijänä virheetkin voisi pyrkiä ainakin puolittamaan. Kova kanuuna, kuhan osuu tolppien väliin. Yv-maskissa vaikea siirrettävä, aaveellä peittää ja tökkii ulottuvana sekä antaa maskimiehille keppiä. Otti roolin tietynlaisena pienempiensä suojelijana. Josko mies saataisiin pidettyä, siirto toiseen liigaseuraan ei mahdu ainakaa mun maailmaan.
Laitilan suurempi jätti oli hänkin mielenkiintoinen tuttavuus. Jonkinlainen muistikuva ladonoven kokoisesta miehestä oli Lukko-paidasta. Mieshän on tunnetusti salamannopea ja tämä ominaisuus voi aiheuttaa pientä kiireentynkää. Sijoittumisella ja ulottuvuudella pidetään kuitenkin pienet ja vikkelät ruodussa laidoilla. Ylitti ainoana Ässissä 200 laukauksen rajan, viisi maalia saldona. Eli kauhea kanuuna on pääasiassa paukuttanut pleksiä. Tehopörssilukema siedettävä. Omaa myös huikean tuijotuksen. Sekä nostelee parin potkun vauhdilla ukkoa seinille. I love it! Maalin edessä ja kulmissa sopivan ilkeä. Ei nyt ihan mikään Rob Blake mutta pitäisin miehen täyttämässä tornipakkien kiintiötä.
Pentikäinen kuulopuheiden perusteella oli ihan hirvee kesän peleissä. Petrasi kauden edetessä, iso ja jälleen suhteellisen mukavasti liikkuva jässikkä. Kehitysvaiheessa. Tuomisen ohella ainoa pelaaja plussan puolella. Pelikäsityksessä ja paineensietokyvyssä vielä petrattavaa, kasvukipuja virheiden muodossa. Peliaika loppukautta kohti väheni. Peruspakkiosastoa mun ostoskorissa jo on mutta jos ihan omaksi mies saataisiin, niin katotaan mihinkä miehen rahkeet riittää. Muussa tapauksessa, menköön tekemään virheensä muualle.
Rontti ei ota turhia jäähyjä, miinuksia tai tehopisteitä. Miehestä olisi kehittymässä parhaimmillaankin rauhallinen peruspakki, mikä ei sinänsä ole yhtään huano. Tietysti, kaikkia pelin osa-alueita kannattaa kehittää niin saa itsestään eniten irti ja on parhaiten hyödyksi joukkueelle. Loukkaantuminen kuntoutumisineen saattaa pikkasen hidastaa tahtia ensi kauden alussa.
Gladista jäi kohtalainen maku suuhun kahden kauden jälkeen, varsinkin viime kaudella Legon parina. Nyt ei oikein päässyt mukaan tempoon ja oli kokeneena miehenä ajoittain yllättävänkin suurissa vaikeuksissa. Otin miehen paluun tyytyväisenä vastaan, kaikki apu vaikeuksissa olevalle joukkueelle kelpaisi. Jotenkin jäi hailakka maku. Sarjassa Ilvestä vastaan esitti pari kovaa keskialueen pommitusta. Miehen jatko tuntuisi kaukaiselta, riippuen tosin ketkä meidän peruspakkikoviksista jatkaa.
Mestis-sankari Saarinen pääsi haistelemaan liigaympyröitä, pamauttipa runkkiksen vikassa uransa ekan liigamaalin. Ei noussut kiekollisena kovinkaan kummoiseen rooliin, eipä tosin ottanut takaiskujakaan paljoa vastaan. Normireissu.
Jokohan sankarimme Lankku olisi vetänyt viimeiset piirrot Ässäpaidassa? Epätasainen ja vammoja sisältänyt kausi. Viimeisten viikkojen aikana, toivuttuaan vammoistaan, palasi jälleen voittavaksi vahdiksi. Seisoo kiekon tiellä ja torjuu kaukolaukauksetkin minne sattuu, aiheuttaa suunnatonta mielihyvää kannattajille seikkaillessaan puutteellisena mailamiehenä maalin takana. Jeesus! Parhaimmillaan kuitenkin tilkitsee veräjänsuun. Ja sanoisinko että Takon jälkeen ehkä luotettavin veskamme. Ilves-sarjassa ei pystynyt tekemään game savereita ja jäi hieman Toskalan varjoon.
Kehityskelpoinen NHL-varaus tämä Nissinen. Ei mitään huikeita minuutteja kuitenkaan siunaantunut, lukuunottamatta Oulun reissuja ja Lankun loukkaantumisia. Pääsi todistamaan aitiopaikalta Ässien vaikeita vaiheita ja sai kaivaa laattaa verkosta tiuhaan tahtiin. Syksyinen Oulun reissu ja tv-peli Tepsiä vastaan jäivät ainoiksi voittopeleiksi.
Ja mitä valmentaja Toivolaan tulee niin...miehen kyvyt peluuttajana ja kehittäjänä ovat jääneet hämärän peittoon. Hyökkääjä- ja pakkiparit alivoimalla, ketkä laitetaan varjostamaan mitäkin tehoketjua missäkin playoff-sarjassa...jne. Kysymyksiä on herännyt. Mutta kaipa miehellä on tekemisissään joku visio.
Jaksaakohan sitä tänä vuonna seurata näitä muitten pelejä? Voi tulla aika huikee kevät eli kai sitä pitää ainakin toisella silmällä. Välillä voisi tehdä ihan hyvää unohtaa koko laji hetkeksi. nim. "Pitsiturnausta odotellessa"