Muodostaisin ketjut seuraavasti:
Santavuori-Uusikartano-Armia
Zaborsky-Niemi-Savinainen
Yetman-Dixon-Smolenak
Laaksonen-Sillanpää-Mäkilä/Mutanen/Palonen
Antaisin ykköselle kärsivällisesti vielä monta peliä aikaa. Toki mikäli heidän pelinsä ei kulje niin peliaikaa olisi pelikohtaisesti vähennettävä ja annettava vastuuta muille ketjuille. Eiköhän se pikkuhiljaa alkaisi taas toimia. Santavuori on mielialaltaan hieman haastava pelaaja siinä mielessä, että hänen täytyy tuntea itsensä tärkeäksi joukkueelle, jotta peli kulkisi optimaalisesti. Siinä olisi nyt Kivelle pieni psykologian oppitunti paikallaan, jos hän ei tätä asiaa automaattisesti osaa hoitaa. Uusikartano parantanee varmasti peli peliltä. Oivaltavuus ei ole kadonnut mihinkään. Armia kaipaisi yhtä onnistunutta maaliin johtanutta suoritusta, jotta rentous taas paineiden keskellä löytyisi. Omat odotukset ovat kasvattaneet paineita ja nyt luoneet tuskaa pelaamiseen. Ne jalat ovat myös hieman jumissa, näkisin silti henkisen tilan olevan suurempi este.
Kakkonen ja kolmonen voisivat hyvin olla toisinkin päin. Zaborsky, Savinainen ja Niemi ovat kaikki todella oivaltavia, ovelia ja liukkaita kulmapelaajia. He ajattelevat pelistä selkeästi samalla tavalla. Liian usein ajatellaan, että ketjuun täytyy laittaa erityylisiä pelaajia, jotta roolit menevät suurinpiirtein näin: pelintekijä, työhevonen, maalintekijä tms. Itse ajattelen, että on parempi, kun ketjun palaset ajattelevat pelistä samalla tavalla. Savinainenhan on tällä hetkellä mielestäni yksi parhaista pelaajistamme, eikä vähiten monikäyttöisyytensä takia. Mieshän sopii ketjuun kuin ketjuun, kenen kanssa tahansa. Miten on mahdollista, että noin kevyt kaveri on noin sitkeä vääntäjä.. Äärimmäisen liukas kaveri kulmissa. Niemen siirto tähän ketjuun hajoittaisi toimivimman ketjumme eli nelosen, mutta mielestäni Niemen voi tuossa nelosessa korvata Sillanpäällä huomioiden myös sen, että joukkueen menestyksen kannalta nelosketjun toimivuus ei ole kuitenkaan aivan se keskeisin asia.
Seuraavaan ketjuun laittaisin nämä ylijäävät ns. ykköskorin pelaajat, vaikkakaan en ole ollenkaan varma ketjun toimivuudesta. Yetman on hyvässä kunnossa, sen näkee hänen pelaamisestaan. Mies tarvitsisi nyt onnistumisia, kuten toki muutkin joukkuekaverinsa. Dixon on ammattimies, se huokuu hänestä, mutta pistenikkari hän ei ole. Hän kuitenkin voittaa lähes poikkeuksetta kaksinkamppailut, erityisesti aloitukset, puolustaa säntillisesti ja menee täysillä tilanteisiin pelirohkeuden ollessa huipussaan. Kiekkovarmuuttakin on yllinkyllin. Luovuudessa on puutteita. Luovuuden puuttumisesta saadaankin aasinsilta ketjun kolmanteen lenkkiin eli Smolenakiin. Smolenak on äärimmäisen tasapaksu pelaaja, jolla ei oikeastaan ole selkeitä vahvuuksia. Varma suorittaja kuitenkin kaveri on ja tehnee tasaisesti perusduunia jokaisessa pelissä sarja-avauksesta kauden viimeiseen vaihtoon. Voimaa löytyy kyllä riittävästi ja lähes kaikki muutkin ominaisuudet ovat OK-tasoa, mutta luovuus on kateissa. Eiköhän tämäkin koostumus toisi tukea kahdelle muulle tulosyksiköllemme ajan mittaan ja kuka ties ajan myötä ottaisi jopa päävastuun.
Alustavasti sijoittaisin nelosketjuun vahvan ja kankeasta tyylistään huolimatta vauhdikkaan Laaksosen ja tietysti Sillanpään. Kolmas lenkki voisi vaihdella Mäkilä-Mutanen-Palonen -akselilla. En yhdy tässä tapauksessa Jortikan mielipiteeseen yli kymmenen vuoden takaa, että nelosketjun ainoa tarkoitus olisi antaa muille ketjuille lepoaikaa.
Vaikka ehdotankin pieniä ketjumuutoksia, en näe, että olisi syytä painaa minkäänlaista paniikkinappulaa, vaikkakaan peli ei ole ollut yhtä loisteliasta kuin viime kaudella. Lukko sumputti ja taktikoi avauspelissä Ässien pelin ja koko ottelun vauhdin, TPS hävisi oikeastaan itse tuon Turun ottelun omiin virheisiinsä ja Pelicans pelasikin sellaista suikkasmaista avointa vauhtikiekkoa, että heikompaa hirvitti. Täytyy muistaa, että oma pelaamisemme on aina vahvasti riippuvaista vastustajasta. Tarkoitan nimenomaan sitä, että joukkueemme voi näyttää huonolta, jos vastustaja pelaa esim. taktisesti hyvin. Pelillisesti olemme olleet joka ottelussa niukasti, mutta kuitenkin selvästi parempia. Se kuulostaa kannattajan värilasihöpinältä, mutta se on mielestäni faktaa. Muutama vuosi sitten tämä oli hyvin, hyvin harvinaista. Vaikka olemme varmasti olleet kaukana parhaastamme (tai ainakin viime kauden tasosta), niin olemme olleet joka ottelussa hallitseva osapuoli, mutta tehottomuus maalipaikoissa ja lopulta se luovuuden puute hyökkäyspäässä on estänyt täyden pistepotin keräämisen.
En todellakaan pidä siitä, että ketjuja muokataan jatkuvasti. Joskus yhteisen sävelen löytymiseen kuluu hieman aikaa. Nyt kun olen oppinut tuntemaan uusien pelaajiemmekin ominaisuudet tarkemmin, niin lähtisin näillä ketjuilla eteenpäin ja olisin kärsivällinen.