En tiedä, olenko mielipiteeni kanssa yksin, mutta minusta Miettisellä on kaksi keskeistä ongelmaa kokoonpanojen kasauksessaan: 1) halu peluuttaa sosiaalikiekkoa, jossa kaikki pelaajat yritetään pitää jatkuvasti tyytyväisinä jakamalla peliaikaa ja näyttöpaikkoja tasaisesti; 2) tarve yrittää väkisin levittää ratkaisuvoimaa kaikkiin neljään hyökkäysketjuun.
Nämä kaksi asiaa eivät olisi ongelmia keskellä synkkää marraskuuta, mutta kun runkosarjaa on jäljellä vain 12 ottelua, niistä alkaa muodostua merkittävä uhkakuva KalPan pudotuspelimenestykselle. Tässä vaiheessa kautta pitäisi kokoonpanon olla vähitellen löytänyt lopullisen muotonsa, jotta hyökkäysketjut pystyisivät hiomaan yhteispeliään ja kuvioitaan. Ketjujen yhä jatkuva rotaatio sotkee tämän mahdollisuuden, mistä selkeänä osoituksena on maalinteon viimeaikainen takkuaminen.
Suosittelen kahden periaatteen käyttöönottoa solmun avaamiseksi:
1) Pelaajien jakaminen tuloksentekijöihin ja tukipelaajiin.
Nyt on korkea aika tunnustaa tosiasiat: materiaalissa ei riitä ratkaisuvoimaa neljään, eikä kunnolla edes kolmeen ketjuun. Hyökkäykseen on muodostettava selkeä painopiste pistämällä parhaat pelaajat yhteen. Ratkaisuvoiman hajauttaminen useampaan ketjuun syö tehoja jokaiselta tuloksentekoon kykenevältä pelaajalta, mikä heijastuu suoraan koko joukkueen iskukykyyn ja näkyy nollana maalina tulostaululla.
Tästä johtuen muodostaisin hyökkääjistä kaksi koria: tuloksentekijät ja tukipelaajat. Tuloksentekijöihin kuuluvat nykyisessä kokoonpanossa mielestäni seuraavat pelaajat: Pitkänen, Sebok, Kantola, Klemetti, Räsänen ja Bracco. Loput ovat ovat tukipelaajia.
2) Toimivien parien ja hyökkäysketjujen hyödyntäminen.
KalPasta on kokoonpanojen jatkuvasta veivaamisesta huolimatta löydettävissä muutamia pelaajia, joiden yhteispeli on sujunut keskenään suhteellisen mallikkaasti. Mielestäni selkeästi paras löytö tähän mennessä on ollut loistava ja energinen nelosketju Jokinen-Humaloja-Knuutinen. Välittömästi Knuutisen tervehdyttyä muuraisin hyökkäyksen kivijalan tämän ketjun ympärille. Pudotuspelejä silmällä pitäen tässä olisi yksi parhaita nelosketjuja Liigassa.
Lisäksi parit Sebok-Kantola ja Pitkänen-Räsänen pitäisin yhdessä. Kumpikin näistä pareista on kauden mittaan osoittanut, että yhteispeli sujuu paikoitellen oikein mallikkaasti.
Näitä kahta periaatetta noudattamalla hyökkäyksestä hahmottuisi tällainen (edellä mainitut parit ja ketju lihavoituina; pelaajien kätisyydet huomioitu):
1: Klemetti - Sebok - Kantola
2: Pitkänen - Räsänen - Bracco
3: Könönen/Korhonen - Immonen - Tavernier/Ruuttu/Vartiainen
4: Jokinen - Humaloja - Knuutinen
Jonkinlaisen kilpailuasetelman ylläpitämiseksi, ja Miettisen kokoonpanon jatkuvasta säätämisestä saatavan tyydytyksen täyttämiseksi, kolmosketju muodostettaisiin ottelukohtaisesti periaatteella parhaat pelaa. Ykkös-, kakkos- ja nelosketjuihin tekisin muutoksia ainoastaan loukkaantumisten vuoksi.