Yleisellä tasolla joskus näinkin. Ja yleisellä tasolla jatkaen, suurimmat hudit politiikassa tulevat kuitenkin niiden toimesta, joilla ei ole liike-elämän ja johtamisen mukaan tuomaa osaamista eikä riittävää koulutusta. Kokoomuksen ketjussa kun ollaan, täällä tällaisen henkilön valinta ministeriksi tai puolueen puheenjohtajistoon on onneksi todella harvinaista. On kuitenkin aikoinaan valittu, valitettavasti.
Joo, näin on.
Kokoomuksella on perinteisesti paljon Kokoomusnuorten kasvatteja johdossa. Vaikka broilerihautomoita usein vähän ylenkatsotaan, kyllä niiden johtotehtävät jotakin positiivistakin poliittiseen johtamiseen tuovat. Monet niissä pätevöityneet kuitenkin ovat ja ovat olleet varsin asiallisia ja vastuullisia poliitikkoja, oli heidän mielipiteistään sitten mitä mieltä tahansa: kuten nyt vaikkapa Kokoomuksesta O-P Heinonen, Jyrki Katainen, Kai Mykkänen, Antti Häkkänen ja Daniel Sazonov.
Paras kombinaatio poliittiseen johtamiseen on varmaankin se, että on kokemusta strategisesta työstä yrityksessä, virkatehtävässä tai miksei myös kolmannella sektorilla sekä poliittisesta päätöksenteosta kuntatasolta ja mahdollisesti ruohonjuuritason puoluetyöstä alkaen.
Mitä tulee erilaisten "rivityöntekijöiden" rooliin politiikassa, niin varmasti on täysin eduksi, että heitä on valtuustoissa ja eduskunnassa. Mutta tämmöisten henkilöiden liian nopea nousu poliittisiin johtotehtäviin (esim. ministeriksi) on varsin arveluttava tilanne, koska pätevyyttä strategisesta työstä ei ennestään ole. Enkä tarkoita halveerata ns. tavallista työtä, mutta onhan se nyt vaan hiton hankala hypätä ministeriksi, jos aiempi johtajakokemus on täysin olematon. Sillä voi olla aika suuri vaikutus koko valtioon. Parasta olisi, jos henkilöt tämmöisistä taustoista pätevöityvät pidemmällä aikavälillä poliittisessa työssä: paikallispolitiikassa, eduskuntatyössä ja eduskuntaryhmissä, valiokunnissa ja puoluetyössä.