Ensinnäkin, kuten kaikki ovat jo todenneet, molemmat sentterit on SAATAVA MM-kisoihin. Suomella on kerta kaikkiaan niin iso aukko Jokisen ja Koivun jälkeen senttereissä. Onhan siellä tietysti Niko Kapanen ja sentteriksi kelpaava Ruutu, mutta.... Molemmat jäljessä Koivua ja Jokista. Sitten on näitä neloskentän jätkiä, kuten Hahl.
Saku Koivu. Siinä on jätkä, joka taistelee joukkueensa eteen 100%:sti. Pelaa fyysistä peliä ottelusta toiseen huolimatta pienestä koostaan. Tekee tärkeitä maaleja ja antaa namusyöttöjä. Pelisilmä aivan uskomaton ja sydän paikallaan. Tulee mieleen esimerkiksi 1999[?] Norjan kisoissa pelissä Ukrainaa vastaan annettu syöttö Kimmo Rintaselle. Koivu houkutteli kolme ukrainalaista kimppuunsa ja sitten "silmät kiinni" -syöttö Rintaselle. Koko 1999 MM-kisat oli Koivulta mahtavaa peliä. Pistepörssin voitto, mukana kaikissa tärkeissä ratkaisuissa [paitsi loukkaantumisen takia pois toisesta finaalista Tshekkiä vastaan].
Ihmiset ovat pahasti aliarvioineet Koivun tämän vuoden liigassa. 20 ottelussa Koivu teki 16 pistettä, 8 maalia ja 8 syöttöä. Kaikki hehkuttavat aina Sakun passeja, mutta osaapa hän maalejakin tehdä - aina tärkeimmissä otteluissa. Koivun vierellä oikeastaan vain Nurminen pystyi tekemään niitä maaleja, Alatalot sun muut Bouckit eivät oikein sopineet kuvioon. TPS:n viisikkopuolustamis -taktiikalla nuo pisteet ovat kovat. Sakulta odotetaan liikoja, koko ajan pitäisi petrata suorituksiaan. Totuus on se, että vuoden 1995 MM-kisojen nuori ja multilahjakas sentteri on sitä vieläkin. Jos nyt näin arvokisoja ajatellen katsotaan, niin:
1995 = 8 peliä ja 10 pistettä. Avainpelaajia mestaruuden kannalta.
1998 = Olympialaiset Naganossa. 6 peliä ja 10 pistettä.
1999 = Pistepörssin voitto unelmakisoissa. 10 ottelua ja 16 pistettä.
2003 = Kotikisoissa 7 ottelua ja 11 pistettä. Aloitusprosentti 62%
2004 = World Cupissa vei osumallaan Suomen loppuotteluun. Suomen joukkueen paras maalintekijä!
Koivu ei ole taantumassa vaan on pitänyt tasonsa loukkaantumisista huolimatta.
Olli Jokista en lähde tietämättömänä analysoimaan, mutta sen tiedän, että kausi kaudelta Olli vain kehittyy ja viisastuu. Kaukana on tyhmät jäähyt ja tehottomuus. Tulevaisuudessa Olli menee kyllä Sakun ohi vääjäämättä, mutta vielä ei ole sen aika. Molemmat ovat tärkeitä myös pukukopissa, mutta erityisesti Sakulla on ollut pukukopissa suuri merkitys. Olli ei ehkä puhu paljoa pukukopissa, mutta lietsoo joukkueensa taisteluun esimerkillään jäällä. Ollilla on tällä hetkellä kaikki kunnossa, mutta ehkäpä Ollista tulee ykkönen Torinossa...
Tällaiset arvokysymykset, kumpi ykköskenttää tuovat vain harmia. Ei niillä ketjuilla loppujen lopuksi ole merkitystä, kunhan molemmat äijät saadaan kisoihin ja ykkösylivoimaan - homma toimii. Tekstini tarkoitus oli näyttää, että vaikka Saku olisikin hidastunut [mikä on aivan normaalia] - ei taidot ole mihinkään kadonneet. Saku tekee pisteitä edelleen kuin liukuhihnalta. Olli Jokinen on varmasti vähintään yhtä hyvä pelaaja kuin Saku, mutta en ole O.J:n uraa niin tarkasti katsastellut kuin Sakun, että voisin hänestä mitään järkevää sanoa.
Vastaus kysymykseen: Saku Koivu.
Teksti on varmasti aikamoista sekamelskaa, mutta tämä on kirjoitettu aika myöhään. Pyydän anteeksi. Ja myönnän, että tämä oli PUOLUEELLINEN kannanotto. Kiitos ja anteeksi.
Saku Koivu. Siinä on jätkä, joka taistelee joukkueensa eteen 100%:sti. Pelaa fyysistä peliä ottelusta toiseen huolimatta pienestä koostaan. Tekee tärkeitä maaleja ja antaa namusyöttöjä. Pelisilmä aivan uskomaton ja sydän paikallaan. Tulee mieleen esimerkiksi 1999[?] Norjan kisoissa pelissä Ukrainaa vastaan annettu syöttö Kimmo Rintaselle. Koivu houkutteli kolme ukrainalaista kimppuunsa ja sitten "silmät kiinni" -syöttö Rintaselle. Koko 1999 MM-kisat oli Koivulta mahtavaa peliä. Pistepörssin voitto, mukana kaikissa tärkeissä ratkaisuissa [paitsi loukkaantumisen takia pois toisesta finaalista Tshekkiä vastaan].
Ihmiset ovat pahasti aliarvioineet Koivun tämän vuoden liigassa. 20 ottelussa Koivu teki 16 pistettä, 8 maalia ja 8 syöttöä. Kaikki hehkuttavat aina Sakun passeja, mutta osaapa hän maalejakin tehdä - aina tärkeimmissä otteluissa. Koivun vierellä oikeastaan vain Nurminen pystyi tekemään niitä maaleja, Alatalot sun muut Bouckit eivät oikein sopineet kuvioon. TPS:n viisikkopuolustamis -taktiikalla nuo pisteet ovat kovat. Sakulta odotetaan liikoja, koko ajan pitäisi petrata suorituksiaan. Totuus on se, että vuoden 1995 MM-kisojen nuori ja multilahjakas sentteri on sitä vieläkin. Jos nyt näin arvokisoja ajatellen katsotaan, niin:
1995 = 8 peliä ja 10 pistettä. Avainpelaajia mestaruuden kannalta.
1998 = Olympialaiset Naganossa. 6 peliä ja 10 pistettä.
1999 = Pistepörssin voitto unelmakisoissa. 10 ottelua ja 16 pistettä.
2003 = Kotikisoissa 7 ottelua ja 11 pistettä. Aloitusprosentti 62%
2004 = World Cupissa vei osumallaan Suomen loppuotteluun. Suomen joukkueen paras maalintekijä!
Koivu ei ole taantumassa vaan on pitänyt tasonsa loukkaantumisista huolimatta.
Olli Jokista en lähde tietämättömänä analysoimaan, mutta sen tiedän, että kausi kaudelta Olli vain kehittyy ja viisastuu. Kaukana on tyhmät jäähyt ja tehottomuus. Tulevaisuudessa Olli menee kyllä Sakun ohi vääjäämättä, mutta vielä ei ole sen aika. Molemmat ovat tärkeitä myös pukukopissa, mutta erityisesti Sakulla on ollut pukukopissa suuri merkitys. Olli ei ehkä puhu paljoa pukukopissa, mutta lietsoo joukkueensa taisteluun esimerkillään jäällä. Ollilla on tällä hetkellä kaikki kunnossa, mutta ehkäpä Ollista tulee ykkönen Torinossa...
Tällaiset arvokysymykset, kumpi ykköskenttää tuovat vain harmia. Ei niillä ketjuilla loppujen lopuksi ole merkitystä, kunhan molemmat äijät saadaan kisoihin ja ykkösylivoimaan - homma toimii. Tekstini tarkoitus oli näyttää, että vaikka Saku olisikin hidastunut [mikä on aivan normaalia] - ei taidot ole mihinkään kadonneet. Saku tekee pisteitä edelleen kuin liukuhihnalta. Olli Jokinen on varmasti vähintään yhtä hyvä pelaaja kuin Saku, mutta en ole O.J:n uraa niin tarkasti katsastellut kuin Sakun, että voisin hänestä mitään järkevää sanoa.
Vastaus kysymykseen: Saku Koivu.
Teksti on varmasti aikamoista sekamelskaa, mutta tämä on kirjoitettu aika myöhään. Pyydän anteeksi. Ja myönnän, että tämä oli PUOLUEELLINEN kannanotto. Kiitos ja anteeksi.