Footless: Joo, tietenkin Blues-fanit sanoivat sen ensin, mutta myös HIFK-fanit, minä mukaanlukien, sanoimme saman ilman apuja. Muistan myös kehuneeni Murphyn avojäääpommia edellisellä vierailullanne, kuten moni muukin. Ko. pommi oli kuitenkin kalpea aavistus Kantorin pommista Tuomaiseen, joten ajattelin, että ehkä tällainen poikkeuksellinen yksittäinen(kin) tapahtuma olisi syöpynyt jonkun paikalla olleen Blues-faninkin mieleen. Kukaan ei sanonut kuitenkaan mitään.
Mitä siitä voidaan päätellä?
Joko:
1) asia eli pommit/taklaukset ei ole keskiverto-Bluesfanille tärkeä
2) Bluesin kulttuuri on niin nuorta, että ikäviä asioida ei haluta nähdä. Kuten levyksi ajettuja Bluesilaisia ja selvää fyysisyydessä häviämistä. HIFKin ekassa maalissahan niin ikään ajettiin Bluesilainen pystyyn eli levyksi Bluesin maalin takana T.Ruudun toimesta, joka sen jälkeen nousi maalintekoon Bluesilaisen yhä mankuessa jäähyä maalin takana. Tuollaisia maaleja HIFKin verkkoon inhoan poikkeuksellisen paljon. Enkä voi olla kommentoimatta omien heikkoutta.
Nämä olivat ääriesimerkkejä, totuus löytynee jostain välistä. Kyseessä ei muuten ole minkäänlainen provo meikäläisen taholta, olen pitemmän aikaa lukenut eri joukkueiden fanien analyysejä otteluista ja yrittänyt muodostaa niistä jonkunlaista kuvaa ko. joukkueen fanikulttuurista. Olen tietenkin lukenut pääasiassa vain minua enemmän kiinnostavista joukkueista, joita ovat HIFK, Jokerit, Blues, HPK, Ipa ja Tappara.
Tässä lyhyet, eikä niin vakavissaan otettavat tyypitykset. Ja huom! täysin meikäläisen subjektiivisin silmin todetut. Sisältää yleistyksiä ja epätarkkuuksia, myös silkkaa skeidaakin epäilemättä:
-HIFK; kaikki fyysisyys nähdään, myös omien alakynteen jääminen tuomitaan alimpaan helvettiin. Tuomareita haukutaan aina keskivertoa enemmän, tunteet ovat pelissä ylipäätään aika laajassa kirjossa niin hyvässä kuin pahassakin. Rankkaa kritiikkiä tietyille henkilöille; pelaajat, valmentajat. Koulukunnat tappelevat keskenään usein itse ottelun nopeasti hyläten. Itse olen yksi tyypillisimmistä tämän lajin edustajista. Omien huonous ja vastustajan kehuminen hallitaan aika hyvin. Mopo karkaa käsistä äkkiä. Huumoria paljon.
-Jokerit; kirjoitukset jakautuvat kahtia: yksi osa erittelee analyyttisesti ja suhteellisen objektiivisesti pelin tapahtumia. Lähes sellaisenaan mediaan otteluraporteiksi kelpaavia, pieni stilisointi vain tarpeen. Toinen osa on aikamoista teinixtyyppistä-osastoa, missä esiin nostetaan usein yksi ottelutapahtuma (taklaus tai maalitilanne) ja puhutaan sitten pelkästään siitä. Tunteita käytetään tässä osiossa myös todella paljon, osiossa 1 ei niinkään paljon. Osataan nähdä myös omien huonous. Vastustajan hyvyyttä ei kovin usein.
-Blues; sekoitus HIFKin ja Jokerien fanien kirjoituksia. Mukavasti sekaisin viileää analyysiä ja kiihkeää tunnepohjaista älämölöä. Bluesilaisten heikkous esimerkiksi fysiikassa on aika pyhää aluetta, samoin tietyt pelaajat (Tuomainen, Vykoukal). Tuomareita haukutaan yhtä paljon kuin HIFKin kirjoituksissa. Annetaan (fyysisyys poislukien) reipasta tunnustusta vastustajallekin ja omien huonous noteerataan. Myös hyvin paljon henkilökohtaisia inhokkeja. Hauskaa luettavaa lähes aina.
-HPK; ...no, aikalailla totisemmaksi menee kuin pk-seudulla. Hyviä analyysejä. poikkeuksellisen paljon absoluuttista jääkiekkotietämystä. Ei kovin paljon wannabe-jengiä, jolle jääkiekko on sivuseikka, toisin kuin kaikilla kolmella pk-seudun jengillä. Kirjoitukset keskittyvät pääasiassa omaan joukkueeseen, usein luulee, että vastustajaa ei kentällä ollutkaan.
-Tappara; totista, paitsi muaddib. Vertahyytävän hyvää historian ja tilastojen tuntemusta. Jääkiekkojengiä viimeisen päälle, hyvässä ja pahassa.
-Ipa; kuin Tappara. Tilastohirmuja täynnä. Lisäelementtinä myös teinix-osastoa a.k.a wannabe-ryhmää. Selvästi nuoremman väestönosan jengi kuin Diesel ainakin JA:n kirjoituksista päätellen.