Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
~MORJESTHA!
Pari vuotta sitten elikkä syksyllä 2003 lävähti Englannista mielenkiintoinen hitti ja sanoma: "I BELIEVE IN A THING CALLED LOVE".
Olin silloin Danskenmaalla ja englantilaiset tuttuni suosittelivat tätä levyä samantien. Nimikkobiisissä oli kaikkea, AC/DC:n ja Van Halenin tyylistä riffittelyä, Queenin mahtipontisuutta ja oopperamaisuutta ja korkeat, erittäin korkeat vokaalit joita on kuultu enemmän poppipuolella. Niin ja ne puvut ja videot! Heti alusta alkaen tämä kyseinen tyyli alkoi sitten jakamaan mielipiteitä rajusti kahtia, tai oikeastaan kolmia, toiset rakastivat bändiä todella paljon, toiset vihasivat bändiä sydämestään, toiset pitivät riffeistä mutta hyvin provosoiva falsetto, laulutyyli ei napannut.
Minä rakastuin bändiin, levy napsahti non-stopille välittömästi, ja etenkin se musiikkiin ja oivallisiin videoihin kätketty huumori ja provosointi oli mielestäni jotain mitä tämä nykyinen musiikkimaailma ja elämätouhu yleensäkin kaipaa, eli sitä että vedetään rohkeasti omalla tyylillä, pilke silmäkulmas~ha mutta kuitenkin kunnioittaen juuria, tässä tapauksessa etenkin 70-luvun klassisen rokin suuria nimiä.
Ensimmäinen levy PERMISSION TO LAND oli täynnä toinen toistaan mah~tawampia rockkappaleita, eli muitakin kuin superhitti I BELIEVE IN A THING CALLED LOVE. Tässä tapauksessa tosin suurhittiyskään ei allekirjoittanutta ahdistanut yhtään, biisi kuulostaa koko ajan vain paremmalta ja olihan se hel~wetin positiivista että joutui katsomaan oikein MTV Europen Music Awardsit - ja se että siellä, ja yleensäkin kyseisellä kanavalla esitetyssä musiikkikappaleessa kuultiin semmoinen nykyään uhanalainen laji kuin kitarasoolo. Kaunista.
Ensimmäiseltä levyltä iskivät etenkin tyly Baskervillen koiraan viittaava BLACK SHUCK...
"In a town in the east
The parishioners were visited upon
By a curious beast
And his eyes numbered but one and shone like the sun
And a glance beckoned the immediate loss
Of a cherished one
It was the coming of the
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) That dog don't give a fuck...
Flames licked round the sacred spire
And the congregation's last line of defence
Was engulfed in fire
As the flaming priest stepped into the firing line
On the business end of a beam of despair
God, he took his own life
During the coming of the
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) That dog don't give a fuck...
A nimbus of blue light surrounds a crimson paw
As he takes another fatal swipe
At the Blytheburgh Church Door
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) That dog don't give a fuck
Black Shuck...
Lisäksi, mahtipontinen balladi LOVE IS ONLY A FEELING, tiukka LOVE ON THE ROCKS WITH NO ICE, tykittävä GET YOU HANDS OFF MY WOMAN (Motherfucker), jota tosin eräällä keikalla vedettiin lapsille soveltuvana versiona GET YOUR HAND OFF MY WOMAN (if you don't mind too much). Hahahahhah...tätä on kuiva englantilainen huumori parhaimmillaan.
"You are drunk and surly
In Latino lover mode
We all know what's on your agenda
We've broken the code
I've got no right to lay claim to her frame
She's not my possession
You cunt.
Get your hands off my woman motherfucker
Get your hands off my woman motherfucker
Octoped, you've got six hands too many
And you can't keep them to yourself
You're too fat and too old to marry
So they left you on the shelf
I've got no right to lay claim to her frame
But you soiled my obsession
You cunt.
Get your hands off my woman motherfucker
Get your hands off my woman motherfucker..."
Tuo levy soi pitkään ja soi edelleen...ei siinä ole heikkoja raitoja! Darknessia on koko ajan manattu, ensin yhden hitin ihmeeksi, sitten yhden levyn ihmeeksi ja...niin, katsotaas ny, taitaa bändi vaan porskuttaa sillä klassinen rock ei kuole! Ja jos bändi on saanut erään jumalistamme eli Brian Mayn hyväksynnän sen täytyy olla erittäin hyvä. Ennen kaikkea tärkeää on se ettei bändi itse ota itseään liian tosissaan...se on jotain aina arvostettavaa kun maailma on täynnä maailmaa parantavia ja huumoritonta siirappia levittäviä bändejä, laulajia, musiikkia ja kappaleita.
Kävipä bändi myös Suomessa, kesän 2004 Ankkarokissa ja oli ilo todistaa että riffit kuulostivat tiukilta myös livenä ja falsetto kulki korkealta! Ainoa jonkinlainen minimiinus olivat ylipitkät tauot mutta ymmärrettävästi tuoreella bändillä ei ole mitään älytöntä settia varastossa.
Tässä parin vuoden sisällä on toki eksynyt talteen myös muutama bootleg ja b-puolia joista parhaimmistoon ovat nousseet etenkin oiva Radiohead-cover STREET SPIRIT, sekä trademark-Darkness soundilla vedetyt MAKIN' OUT, HOW DARE YOU CALL THIS LOVE ja PHYSICAL SEX. Maistuu.
Long live The Darkness!!!
********************************
Syy miksi avasin tämän ketjun nyt on se että olen laillisin keinoin onnistunut hankkimaan itselleni jo nyt ennakkopainokse Darknessin kakkoslevystä ONE WAY TICKET TO HELL...AND BACK. Niin, minä olen onnekas! Uteliaisuus kannattaa.
Toinen levy lähtee jonkin aikaa sitten julkaistun nimikkobiisinsä kanssa vahvasti liikkeelle. Silti jo tässä biisissä olevien sitrasoundien perusteella kuulee että jotain uutta on luvassa!
Levyn on tuottanut legendaarinen Roy Thomas Baker joka tunnetaan siis parhaiten työstään The Queenin kanssa - se myös kuuluu koko levyn soundeissa, tässä on nyt kuultavissa etenkin vaikutteita Queenista ja Sweet-yhtyeestä...ja vierailevia soundeja ja instrumentteja on mukana debyyttilevyä enemmän.
Tällä hetkellä parhaiten maistuvat nimikkobiisi sekä komea IT SEEMED LIKE A GOOD IDEA AT THE TIME, rankka BALD, nimeään myöten upea KNOCKERS, hyvin mielenkiintoiset soudit omaava poppis HAZEL EYES, klassisesta vanhasta englantilaisesta biisistä tiluteltu coveri ENGLISH COUNTRY GARDEN ja levyn päättävä ah, niin herkkä balladi BLIND MAN...
En ole kuullut levyn kuin noin kymmenen kertaa, nimikkobiisin useammin, mutta uskallan suositella sitä kaikille jotka pitivät ensimmäisestä levystä...kyllä, tämä bändi pelastaa vielä monta pimeää syysiltaa.
Eli - nyt kaivatte korkeakorkoiset bootsit, leveälahkeiset nahkahousut ja napit avoinna olevat valkoiset tanssipuseronne ja tulette samalla möksäyskaapista ulos: On The Darkness-fanien vuoro!
"It is better to light one small candle than to curse the darkness"
- Confucius
Pari vuotta sitten elikkä syksyllä 2003 lävähti Englannista mielenkiintoinen hitti ja sanoma: "I BELIEVE IN A THING CALLED LOVE".
Olin silloin Danskenmaalla ja englantilaiset tuttuni suosittelivat tätä levyä samantien. Nimikkobiisissä oli kaikkea, AC/DC:n ja Van Halenin tyylistä riffittelyä, Queenin mahtipontisuutta ja oopperamaisuutta ja korkeat, erittäin korkeat vokaalit joita on kuultu enemmän poppipuolella. Niin ja ne puvut ja videot! Heti alusta alkaen tämä kyseinen tyyli alkoi sitten jakamaan mielipiteitä rajusti kahtia, tai oikeastaan kolmia, toiset rakastivat bändiä todella paljon, toiset vihasivat bändiä sydämestään, toiset pitivät riffeistä mutta hyvin provosoiva falsetto, laulutyyli ei napannut.
Minä rakastuin bändiin, levy napsahti non-stopille välittömästi, ja etenkin se musiikkiin ja oivallisiin videoihin kätketty huumori ja provosointi oli mielestäni jotain mitä tämä nykyinen musiikkimaailma ja elämätouhu yleensäkin kaipaa, eli sitä että vedetään rohkeasti omalla tyylillä, pilke silmäkulmas~ha mutta kuitenkin kunnioittaen juuria, tässä tapauksessa etenkin 70-luvun klassisen rokin suuria nimiä.
Ensimmäinen levy PERMISSION TO LAND oli täynnä toinen toistaan mah~tawampia rockkappaleita, eli muitakin kuin superhitti I BELIEVE IN A THING CALLED LOVE. Tässä tapauksessa tosin suurhittiyskään ei allekirjoittanutta ahdistanut yhtään, biisi kuulostaa koko ajan vain paremmalta ja olihan se hel~wetin positiivista että joutui katsomaan oikein MTV Europen Music Awardsit - ja se että siellä, ja yleensäkin kyseisellä kanavalla esitetyssä musiikkikappaleessa kuultiin semmoinen nykyään uhanalainen laji kuin kitarasoolo. Kaunista.
Ensimmäiseltä levyltä iskivät etenkin tyly Baskervillen koiraan viittaava BLACK SHUCK...
"In a town in the east
The parishioners were visited upon
By a curious beast
And his eyes numbered but one and shone like the sun
And a glance beckoned the immediate loss
Of a cherished one
It was the coming of the
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) That dog don't give a fuck...
Flames licked round the sacred spire
And the congregation's last line of defence
Was engulfed in fire
As the flaming priest stepped into the firing line
On the business end of a beam of despair
God, he took his own life
During the coming of the
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) That dog don't give a fuck...
A nimbus of blue light surrounds a crimson paw
As he takes another fatal swipe
At the Blytheburgh Church Door
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) Black Shuck
(Black Shuck) That dog don't give a fuck
Black Shuck...
Lisäksi, mahtipontinen balladi LOVE IS ONLY A FEELING, tiukka LOVE ON THE ROCKS WITH NO ICE, tykittävä GET YOU HANDS OFF MY WOMAN (Motherfucker), jota tosin eräällä keikalla vedettiin lapsille soveltuvana versiona GET YOUR HAND OFF MY WOMAN (if you don't mind too much). Hahahahhah...tätä on kuiva englantilainen huumori parhaimmillaan.
"You are drunk and surly
In Latino lover mode
We all know what's on your agenda
We've broken the code
I've got no right to lay claim to her frame
She's not my possession
You cunt.
Get your hands off my woman motherfucker
Get your hands off my woman motherfucker
Octoped, you've got six hands too many
And you can't keep them to yourself
You're too fat and too old to marry
So they left you on the shelf
I've got no right to lay claim to her frame
But you soiled my obsession
You cunt.
Get your hands off my woman motherfucker
Get your hands off my woman motherfucker..."
Tuo levy soi pitkään ja soi edelleen...ei siinä ole heikkoja raitoja! Darknessia on koko ajan manattu, ensin yhden hitin ihmeeksi, sitten yhden levyn ihmeeksi ja...niin, katsotaas ny, taitaa bändi vaan porskuttaa sillä klassinen rock ei kuole! Ja jos bändi on saanut erään jumalistamme eli Brian Mayn hyväksynnän sen täytyy olla erittäin hyvä. Ennen kaikkea tärkeää on se ettei bändi itse ota itseään liian tosissaan...se on jotain aina arvostettavaa kun maailma on täynnä maailmaa parantavia ja huumoritonta siirappia levittäviä bändejä, laulajia, musiikkia ja kappaleita.
Kävipä bändi myös Suomessa, kesän 2004 Ankkarokissa ja oli ilo todistaa että riffit kuulostivat tiukilta myös livenä ja falsetto kulki korkealta! Ainoa jonkinlainen minimiinus olivat ylipitkät tauot mutta ymmärrettävästi tuoreella bändillä ei ole mitään älytöntä settia varastossa.
Tässä parin vuoden sisällä on toki eksynyt talteen myös muutama bootleg ja b-puolia joista parhaimmistoon ovat nousseet etenkin oiva Radiohead-cover STREET SPIRIT, sekä trademark-Darkness soundilla vedetyt MAKIN' OUT, HOW DARE YOU CALL THIS LOVE ja PHYSICAL SEX. Maistuu.
Long live The Darkness!!!
********************************
Syy miksi avasin tämän ketjun nyt on se että olen laillisin keinoin onnistunut hankkimaan itselleni jo nyt ennakkopainokse Darknessin kakkoslevystä ONE WAY TICKET TO HELL...AND BACK. Niin, minä olen onnekas! Uteliaisuus kannattaa.
Toinen levy lähtee jonkin aikaa sitten julkaistun nimikkobiisinsä kanssa vahvasti liikkeelle. Silti jo tässä biisissä olevien sitrasoundien perusteella kuulee että jotain uutta on luvassa!
Levyn on tuottanut legendaarinen Roy Thomas Baker joka tunnetaan siis parhaiten työstään The Queenin kanssa - se myös kuuluu koko levyn soundeissa, tässä on nyt kuultavissa etenkin vaikutteita Queenista ja Sweet-yhtyeestä...ja vierailevia soundeja ja instrumentteja on mukana debyyttilevyä enemmän.
Tällä hetkellä parhaiten maistuvat nimikkobiisi sekä komea IT SEEMED LIKE A GOOD IDEA AT THE TIME, rankka BALD, nimeään myöten upea KNOCKERS, hyvin mielenkiintoiset soudit omaava poppis HAZEL EYES, klassisesta vanhasta englantilaisesta biisistä tiluteltu coveri ENGLISH COUNTRY GARDEN ja levyn päättävä ah, niin herkkä balladi BLIND MAN...
En ole kuullut levyn kuin noin kymmenen kertaa, nimikkobiisin useammin, mutta uskallan suositella sitä kaikille jotka pitivät ensimmäisestä levystä...kyllä, tämä bändi pelastaa vielä monta pimeää syysiltaa.
Eli - nyt kaivatte korkeakorkoiset bootsit, leveälahkeiset nahkahousut ja napit avoinna olevat valkoiset tanssipuseronne ja tulette samalla möksäyskaapista ulos: On The Darkness-fanien vuoro!
"It is better to light one small candle than to curse the darkness"
- Confucius