Tämä neljäs finaali jäi paikan päällä olleena siitä mieleen, että läpsyttimet taisivat olla ensimmäistä kertaa Raksilassa käytössä. Ties myös ensimmäistä kertaa Suomen liigajengeistä? No, olisivat saaneet jäädä tulematta.
Ratkaiseva finaali oli suoranaista ilotulitusta muihin sarjan peleihin, ja varsinkin toiseen Oulun peliin, verrattuna. JYP veti melkoisen siilipuolustusvaihteen silmään, ja vasta melko myöhäisessä vaiheessa ottelua jokuvitunmikkoviitanen saa kiekon verkon perukoille.
Loppupeleissä kevään 2009 hopea ei tuntunut pahalle triplan kariutumisen, vaan Vesa Viitakosken vuoksi. Mies oli tullut menestymisen perässä Ouluun pitkän uran päätteeksi, sai paljon paskaa niskaansa ja loisti pudotuspeleissä, varsinkin välieräsarjassa Bluesia vastaan. Hänelle olisi mestaruuden suonut.
Kärppien penkin takana seisseellä JYP-ikoni Matti Alatalolla taisi sykkiä vielä hurrikaanisydän tuona keväänä. Eihän hänen omien sanojensa mukaan tarvinnut edes valmentaa kun pystyi vain nauttimaan joukkueensa esityksistä.
Tämä oli joka tapauksessa ansaittu mestaruus Jyväskylään, ei kahta sanaa!