Otetaanpa nyt tämä räikein herne ensiksi nokkaan - kummallista miten kukaan kehtaa väheksyä suomalaisen jääkiekon monipuolisinta palkintoa. Ja jonkun hurrirantapalloseuran puusilmä-kannattajat vielä väittävät etteivät ole kuulleet koko pilipali-pokaalista. Aika syvältä tynnyristä tuijotetaan omaa napaa, jos ei ole käsitystä lajin arvokkaimmasta palkinnosta.
Varsinkin silloin, kun aikaa riitti vielä juniori-kiekonkin seuraamiseen, tuli Kivilinnaa jännättyä ihan tosissaan. Mestaruuspokaalit kertovat vain yhden ikäluokan paremmuudesta, Kivilinna puolestaan kruunaa koko maan parhaan jääkiekkoseuran.
IFK-nuoriso on aina ollut mukana just sopivan tiukasti kärjen tuntumassa koko ABC-kirian paksuudelta. Ja kuten tämänkin kauden pisteistä näkyy, aivan kakkospaikan tuntumassa lähes 20 pisteen porukassa. Rankat miinukset sekä liigamiehistön ja A-nuorten puolivälierä-jumituksesta, B hoiti kultaa ja muistaakseni C selvisi välieriin asti. Varmasti useimpina vuosina IFK on aina roikkunut top5-seurana, mutta puuttuvat mitalit ja mestaruudet eivät tuo kirkkainta sijaa. Kokonaiskisan mitalisijat kuitenkin hyvinkin arvokkaita ja todistavat toimivasta juniorityöstä ilman voittojakin.
Tosiaankin Mestiksen pisteytys näkyy nousseen jo identtiseksi SM-Liigan kanssa. Ehkä pientä yliarvostusta, vaikka eihän siitä nyt kellään ole näyttöä että Pelicans tai muutkaan juhlisi ylivoimaisena voittajana pelattuaan kauden mestisläisiä vastaan. Se mikä kuitenkin puolustaa, on tasavertainen kilpailu muiden lasikaton alle vangittujen joukkueiden kesken. Kun liigaa pidettiin suljettuna, oli hieman vaikeaa päästä mukaan taistelemaan pisteistä ylemmän kastin kanssa.
Tämähän tuli jo aiemmin sanottuakin, mutta toivottavasti kaikki tiedostavat Aaro Kivilinna-palkinnon merkityksen : koko Suomen paras jääkiekkoseura kuuden eri sarjatason yhteistuloksella. Kanada-malja puolestaan annetaan yhden suljetun sarjan parhaalle joukkueelle. SM-Liiga ei ole täysin sama asia kuin suomalainen jääkiekkoilu, pelejä löytyy monelta muultakin eri tasolta.