Mahtavaa että vihdoinkin on alettu pelaamaan sillä omalla tasolla. Syynä voi olla Dixonin lähteminen, Uden palaverit tai mikä tahansa, mutta pääasia että homma pelaa.
Paljon tuli jupinaa siitä, kun kuukausi sitten pohdiskelin loppuaikojen Dixonin hyötyjä joukkueelle. En edes perus- jatkistyyliin haukkunut paskaksi, vaan toin esille selkeitä haittoja miehen pelaamisessa, jotka eivät enää edistäneet joukkueen etua. Valmennuksen suuntaan tuossa peluuttamisessa menee tietysti kasa risuja. Dixonin tavallaan odotettiin olevan ratkaisu jokaiseen ongelmaan, niin valmennuksen kuin ilmeisesti taustalla lamaantuneen joukkueenkin toimesta.
Nyt siirtorajan jälkeen on ollut nähtävissä, mikä vaikutus peliin on tasaisemmalla peluutuksella ja erityisesti sillä, kun vaihdot pysyvät järkevän mittaisena. Pelirytmi pysyy koko ajan hyvänä, kun kukaan ei jää vaihdosta toiseen roikkumaan kentälle väsyneenä vielä tehopisteen toivossa. Enkä nyt väitä että Dixon olisi pelannut pelkästään omista pisteistään, vaikka loppuajat olivatkin melkoista kelkkailua ja virheitä omassa päässä. Paras paikka Dixonille on mielestäni kovassa joukkueessa hieman taustalla, jossa tulosvastuu jakautuu tasaisemmin. Kukapa pelejä pelannut ei silti haluaisi olla joukkueensa selkeä ykköstähti, jos siihen vain on mahdollisuus. Kaikkea hyvää hänelle jatkoon, hieno pelaaja.
Voittoja kun tulee nyt solkenaan, kaikki näyttää kovin ruusuiselta. Eilinen esitys kuitenkin vakuutti erityisesti, Ässien peli vaan virtasi, vääjäämättä kohti kolmea pistettä. Itseluottamus on tarttunut jokaiseen pelaajaan ja maalinteko sujuu kuin leikki, kunhan paikoille päästään. Vaikka otteluketjussa oli jotain jupinaa tylsästä pelistä, niin omaan silmään eilinen oli varsin mainio tiistaipeli tähän sarjaan. Kyseessä ei ollut mikään puolustus- tai tuurivoitto, vaan ihan pelattu voitto. Sihvoslaista silmää taktiseen puoleen en omista, mutta melko hyvin Ässät painoi eilen rintamahyökkäyksiä nopeilla viivojen ylityksillä, sentterin kautta pelaten. Jokerit ei ainakaan osannut sulkea omalta pään seinään hakkaamiseltaan keskialuetta? Jokerit ei karvannut kovinkaan paljon, ne kerrat mitä löi painetta Ässien pakeille sieltä tultiin kuitenkin kiekkokontrollilla lähes virheettömästi pois paineen alta.
Pelaajista Malkamäki on malliesimerkki siitä, kun itseluottamus nousee muutaman pykälän. Kaveri pelaa oikeasti todella hyvää peliä tällä hetkellä, liike on kunnossa ja virheet vähenee. Malkamäki tuo Uden ohella kiekon tarvittaessa suht vaivattomasti jalalla ylös, mutta jos vastustaja vetäytyykin punaviivan alle menee sormi suuhun ja riskit kasvaa. Nuo tilanteet eivät ilmeisesti kuulu pelikirjan sivuille, sen verran sekavia hetkiä niistä on toisinaan tarjolla?
Ylivoimasta ei eilisten pätkien perusteella voi paljoa sanoa, ennen taukoa se oli kuitenkin varovasti sanottuna kehityskelpoista. Alivoima onneksi toimii ja jäähyjä ei jouduta ottamaan, värilaseilla nähtynä Jokerit sai kohtalaista kiriapua eilen tuomareilta. Oulussa nämä nousee isoon rooliin, siellä ei ole vara jäähyillä, väittäisin että aika usein Raksilassa on kaaduttu nimenomaan vastustajan ylivoimapeliin. Mielenkiintoinen peli tulossa, Ässillä hyvät mahdollisuudet "yllättää" lisää.
