Vaikka vanhojen muistelu harvoin tilanteita muuttaa, niin vähän sitä on nyt pakko harrastaa.
Verrataanpa vaikka Rautakallion aikaan. Lahti-kaupungin ihmiset rakentavat Rockylle jo patsasta, joten on syytä miettiä, ovatko asiat paremmin vai huonommin. Suhosellakin on merkityksensä nykymenestyksessä, mutta Suhosen aikana oli liian lähellä tilanne, jossa oltaisiin nähty nousu ja tuho samalla kertaa.
Rocky peluutti ketjuja tasaisesti. Siitä seurasi muistikuvieni mukaan välillä syvä ahdistus, kun takaa-ajotilanteessa viimeistä minuuttia pelaa nelosketju, sillä on niiden vuoro. Kokoonpanon tiivistäminen oli mahdottomuus, aikalisää nähtiin melko harvoin, maalivahti ei yleensä päässyt pois, vaikka meni kuinka huonosti (tosin Kilpeläinen nousi valtakunnan eliittiä kohti). Positiivisia puolia oli, että usein alemmat ketjut hankkivat jäähyjä, ja sitten kärkiosasto pääsi vähän tuoreempana kokeilemaan sitä yv:tä. YV oli järkyttävää myös silloin. Jos ketjut eivät toimineet, pelin sisällä ne eivät muuttuneet. Kahden kuukauden sisään saattoi pientä hienosäätöä odottaa.
Nyt ollaan menossa toiseen ääripäähän. Pidän siitä, että pelin tapahtumiin reagoidaan, eivätkä ketjut ole välttämättä pysyviä. Ymmärrän myös sen, että välillä tiivistetään peluutusta. Nykyään peluutus on kuitenkin yksi isoimmista ongelmista. Ei ole mitään järkeä siinä, että vaikkapa Dixonin ketju hankkii jäähyn pitkän vaihdon jälkeen ja sitten jää pelaamaan siitä yv:stä ensimmäiset 1-1,5 minuuttia pois. Armia vetää kahdessa ketjussa illasta toiseen n. puolet pelistä.
Ymmärrän Zaborskyn käyttämisen av:ssa, koska tällöin viivamiesten on oltava hereillä ja varovaisia. Lähtönopeus on omaa luokkaansa ja se on pelote alivoimallakin. Kuitenkin Dixon ja Zaborsky on peluutettu ihan kuiviin, kun pelaavat yv:t, av:t ja tuplavaihtoa tasaviisikoin. Siitä maksetaan hintaa meneillään olevassa slumpissa. Alkukaudesta toiminut alivoima on ollut viime aikoina melkein yhtä järkyttävää kuin ylivoima. Vaikka Zaborskyn olkapäävaivat ovat ikäviä, niin jos sillä pystyy huilin jälkeen pelaamaan, huili saattaa osoittautua kultaakin kalliimmaksi. JYP-pelin voitolla olisi voinut antaa lepoa vaikka vuorotellen Dixonille ja Armialle, nyt siihen ei ole mahdollisuutta.
Pakiston osalta on sanottava, että kun viivalla pelaavat ylivoimaa säännöllisesti nimet Sammalkangas, Uusitalo ja Kudroc, se lähentelee lajin halveksuntaa. Honkanen on asenteellaan raivannut tiensä vakiokokoonpanoon, mutta on myös yksi syyllinen siihen, että nyt ovat alamäkiajot käynnissä. Honkanen-Taimi ei toimi, se on ihan sama, miten hyvin harjoittelevat.
Organisaatiolla menee ihan hyvin. Vaikka jäljellä olevissa kotipeleissä ei kävisi kuin kausikorttilaiset, jäädään budjetoidusta yleisömäärästä plussalle. Lisäksi riippuen sijoituksesta playoffeissa tulee 1-2 kotipeliä vähintään, ja kyllä porilainen kansa niihin tiensä löytää.
Se vain harmittaa, että tällä joukkueella olisi järkevämmällä toiminnalla voinut oikeasti haastaa liigan kärkijoukkueita. Nyt jäädään väkisinkin statistin rooliin, ja ensi kaudeksi tämä lauma katoaa kuin kutut laitumelle. Talous on kunnossa ja budjetti joustaa, mutta vastaavia pelaajia on vaikea löytää. Jälkiviisaus on aina parasta viisautta, mutta sittenkin parivaljakko Rautakallio-Kivi olisi voinut olla optimaalisin vielä yhden kauden ajan. Sääli, ettei se ollut mahdollista.
Loppuun totean, että on selkeästi eri juttu pohtia näitä kuin vaikkapa koko seuran olemassaoloa karsintojen aikaan. Tärkeimmät asiat ovat ihan ok tasolla, mutta väitän, että tietyllä tavalla nyt maksetaan Karrin oppirahoja. Siitä tulee vielää hyvää jälkeä, uskon niin.
