Itseäni tuo joukkue ei säväytä. Tasapaksu sakki joka väistelee kaikkea nykykiekon mukaisesti. Edelleenkään joukkueesta ei ole löytynyt sellaista pelaajaa tai pelaajia jotta katsoisin Ässien kokoonpanon ennen peliä. Pubikiekko sopii korkeintaan aloittelevien alkoholistien pojat on poikia-kuittaukseen. Pehmeetä on lätkä nykyään.
Onko Kuitenkaan? Jos nyt oikein miettii vaikka 2006 -jengiä, niin ei tuo pelin ydin lopulta paljoa siitä eroa. Joo silloin oli valkoiset intiaanit ja Nickerson/Komarov, pitkälti yksittäisiä väläyksiä keväältä mitkä luo mielikuvan hillittömästä riehumisesta kaukalossa. Fobba osui taklauksen kunnolla kerran kymmeneen peliin ja meni Grönvallin nilkka, Joensuu ajaa tuon ihan saman nykylätkässä. 2006 Jesse tosin irroitteli vastustajan nivusia paikoiltaan, pelkällä mailalla. Mutta nyt on sitä hartiaa ja rytkettä. Fobba ei tänä päivänä taitaisi ehtisi osumaan tuonkaan vertaa, aiheuttaisi enemmän viisikolle ongelmia. Grönvallin tapaista maalitaulua ei kaukalosta löydy, kaikki osaa luistella. Nykypakiston Matinpalo-McC kyllä tarjoilee ne poikkarit maalin edustalla, tuskin McC:n osalta on nähty lähellekään koko kavalkadia mitä po-lätkään on tarjota. Nickerson-Toivonen kyllä tarjosi kilahdusmomenttia varmasti enemmän, sekin on seikka mikä on enemmän kultainen muisto ja mielikuva menneisyydestä.
Ehkä lätkä on pehmeää nykyään, väittäisin kyllä taklausten ja kaiken muun sattuvan enemmän mitä pari vuosikymmentä sitten, pelaajat on paremmassa kunnossa ja silti sairastuvat pullistelee pelimiehiä.
Musta vähän tuntuu, että sinulla on muistot kultaantuneet. Jos jostain katselee jotain vanhoja pelejä niin usein hämmästyy, miten olematonta touhua se on ollut. Katsoo ja hämmästelee, mikä muka tuossakin niin sytytti.
Kun alkaa tuntua, ettei peli enää sytytä niin ehkä ei vain enää itse syy. Peli muuttuu, mutta kyllä katsojakin muuttuu.
Tämä on erittäin hyvä huomio! Taitaa nuo 2006 poffit löytyä sieltä sun täältä tallenteena, Yotubessakin oli kokonaisia pelejä joskus. Ei ne todellakaan ole mitään ilotulitusta kellon ympäri. Katsoin pari vuotta sitten sen ehkä historian suurimman rantapallomeren, eli Tapparan lomille lähetyksen. ..tuo peli oli aikanaan pakko jättää väliin ja katsoa canal+ kautta, kun kuumetta pukkasi yli 39:n ja mun perus kolmeviis jotain lämmöille se oli liikaa:D Se on varmaan mestaruusmatsin lisäksi se isoin höyryjen päästö lähimenneisyydessä, patoja murtui. Välierissä ei enää ollut sitä sähköä ilmassa vaikka Kärpät poljettiinkin suohon.
"katsoja muuttuu", tuo on todella hyvä pointti.
Toisinaan sitä tulee kiintiö täyteen. Mun elämälle Selinin aika Ässissä teki ison palveluksen.
Pääsi ns. irti siitä, että Ässät vie miestä. Tuli oltua kiukkusella tuulella pelien jälkeen ja perhe siitä kärsi kun iso mies mökötti :D.
Nyt toki vituttaa tappiot ja voitot saa loistofiiliksen, mutta enää ei ole pakko katsoa peliä jos on joku perhemeno eikä enää pelin jälkeen vituta samoin kuin aiemmin.
Eilinen peli paikanpäällä oli pitkästä aikaa sellainen, että tuli oltua ihan oikeasti tunteella mukana. Ässät taklasi pelissä paljon, siis oikeasti paljon. Tuo on sitä Ässälätkää mitä haluan nähdä. Kiitos siitä Joensuulle ja hänen esimerkille. Jopa Appelgren painoi painavia pommeja.
Aikalailla kuin omasta kynästä tämä. Pelottavankin paljon;)
Eilen kyllä huomasi vatsassa sen vanhan kunnon pleijarifiiliksen, pitkä oli odotus illan peliin. Tuntuu mahtavalta saada kokea vielä näitä fiiliksiä, vieläköhän sitä jaksaisi lähteä bussimatkailemaan ympäri Suomen!