Ässät pelaa molempiin päihin kaavamaiseti kurinalaisesti. Tästä syystä en nyt tekisi eilisestä sen suurempia johtopäätöksiä siitä mihin keväällä piisaa. Tasaista tullee olemaan.
Koko kausihan on ollut tietynlaista niukkuutta ja perustunut kurinalaisuuteen, tiiviiseen puolustuspeliin ja maalivahtiin. Tasokkaan Lukko-matsin jälkeen on sitten tasapainoiltu rimaa hipoen. Ehyttä 60 minuuttista ei oo meinannu tulla millään, heikkoja alkuja, oh-hoh maaleja omiin ja keskivertoa helpompia vessan taakse.
TPS peli lähimpänä kokonaisuudessaan ja SaiPa-pelin 3. erä vähän parempaa. Yhtään väheksymättä sitä, että noustiin rankkarivoittoon Hämeenlinnassa päävastustajan vierasilla.
Eilen Karrin kivikasvoiset kommentit kertoi miten jos johonkin tällä kaudella voi olla tyytyväinen niin joukkue on monesti kyennyt kasaamaan itsensä huonon 1. erän jälkeen. Sitä tiettyä punasta lankaa sitkeyden ja sietämisen suhteen on ollut havaittavissa.
On kyllä. Enigmaattinen joukkue. Sellasen raikkaan ja dynaamisen suorittamisen, sekä köyhän kiekollisuuden ja selviytymisen välinen ero pelien välillä on suuri. Täytyykö sitten salaa olla kiitollinen, että ne parhaat esitykset nähty kotiyleisön edessä Isomäessä.
Pitäs saada se perus-puolustuspaketti taas kuntoon ja iskeä hyökkäyssuuntaan niillä aseilla ja vahvuuksilla mitkä on ketjuilla ja yksilöillä aiemminkin toiminut. Riittääkö rahkeet ja pelihuumori, kestääkö kantti?
Herkullinen asetelma huomiselle. Vaikeuksien kautta voittoon eilen ja Korhoselle W. Mitä lie perjantai-ilta tuokaan.