No nyt se junnaaminen kantaa hedelmää. Je suis ränninkiertolätkä.
Ässät pelaa illasta toiseen vähän kuin pleijarikiekkoa, jossa tärkeintä on oman pään suojelu. Pyöriköön vastustaja kulmissa, kunhan ei pääse kauhean usein suoriin hyökkäyksiin, tai irtopaloihin kiinni. Ja kun peli menee kulmapyörimiseksi, niin Ässät toimii. Niinhän se menee - kun laskeutuu samalle tasolle porilaisen kanssa, niin tavallaan häviää joka tapauksessa.
Ja kyllähän Talaja-Joensuu-Turgeon-Appelgren-Järvine jne on aika helppo laittaa pelaamaan rännikiekkoa jo ihan ensivilkaisulla kauden alun taktiikkapalavereissa. Vääntövoimaa ja maskipelaamista on. Valitettavasti pakistosta ei ihan kauheasti irti saa (Viirret oli omassa päässä aikasta paljon myöhässä kaiken suhteen, vaikka pelaakin hyvin kiekolla). Kyllä mieluusti katsoisin tuossa joukkueessa vielä joko yhtä laitahyökkääjää, tai puolustajaa.
Ässät tuntuu tosi usein alivoimaiselta hyökkäyspäässä, mutta silti saa pelattua välillä kulmarallin jälkeen jonkun "miten se ny toho unohtu"-tyylisiä paikkoja.
Hämeenaho ei ole vaikuttanut kauhean terävältä tässä kauden edetessä. Siis hyvin se pelaa ja on ikäisekseen ihan hirmuinen talentti, mutta perusratkaisut ovat joskus vähän suupaisuja ja tökkäilyjä. Se tappamisen meininki, tai jotain muuta.
Barachin koohottamista on aina yhtä ilo seurata, vaikka tänään oli enemmän häsäyspäivä. Oli muuten viime viikolla ihan uskomattoman lutuinen näky, kun Turgeon ja Barach kävelivät siviilissä vierekkäin.
Matinpalo, McCoshen ja Määttä ovat kyllä piristävän hyviä puolustuspäässä. Myös Laakso ja Sevänen pelaavat hyvin mailalla, mutta Seväsen ongelma on erityisesti ne kusiset syötöt omalla alueella. Phillips väläyttelee.
Graber on pelannut alivoimilla hyvin.
Se, mitä tässä yritän sanoa on, että kyllä tätä paljon mieluummin katsoo kuin mitään viime kausilta. Nyt on aihio ja joukkue toteuttaa sitä.