Eilen tuli kuluneeksi 15 vuotta
Mestarin poismenosta. Versitaali artisti käännöspopista Hard Rockiin ja iskelmähitteihin. Gone but not forgotten-termi kuvaa lukuisia modernin ajan taitelijoita, mutta yksi Kirkan meriitti on kiistämättä se, että herra oli oikeasti lahjakas laulamaan. -Remu, Juice, Neumann, Hynynen... maamme kevyen musiikin skenessä riittää menestyneitä miessolisteja, joita yleisestä musiikillisesta lahjakkuudesta ja lavakarismasta huolimatta ei kaikella kunnioituksella voi pitää kovin poikkeuksellisina laulajina, mutta Kirka oli jo 50 vuotta sitten poikkeus tähän sääntöön.
Kirkan tuotanto on laaja ja tribuutiksi voisi linkata periaatteessa mitä vaan mainioista Alice Cooper-covereista Den Glider Iniin (Never Forget), mutta tällä kertaa valikoitui The Spell.
Muistan kuinka joskus ~2008 allekirjoittaneelle avautui Kirkan "hevituotanto" ihan puskista. Tuohon asti olin tosiaan tuntenut hänet iskelmähiteistä, Hengaillaan:sta ja Mestareista, mutta nimenomaan laulutaitojensa puolesta (aksentti tai ei) Kirka ei häviä tuon ajan Hard Rock-skenen suurille nimille yhtään.