Viime aikoina on monessa ketjussa siinnyt keskustelua Pohjois-Amerikkalaiseen jääkiekkoiluun kuuluvista kirjoittamattomista säännöistä. Ajattelinkin nyt aloittaa oman ketjun näille joidenkin mielestä täysin typerille ja toisten mielestä vähintäänkin järjellisille ja jopa kunnioitettaville tapauksille. Jospa keskustelu tästä minuakin paljon kiehtovasta asiasta saataisiin näin kasaantumaan tähän yhteen ketjuun.
Laitetaan muutamia esimerkkejä tilanteista, jotka ovat ylittäneet keskustelukynnyksen tässä ihan viime aikoina.
- Ottawa-Pittsburgh-ottelussa pelattiin viimeisiä hetkiä, Ottawa johti 5-3 ja Pittsburgh pelasi ilman maalivahtia. Aiemmin ottelussa kaksi maalia tehnyt Martin Havlat jäi punaviivalle kärkkymään paikka läpiajoon ja helppoon hat-trick-maaliin, jättäen muut Ottawa-pelaajat puolustamaan omaa maaliaan. Tämä kiehautti Penguins-pelaajat ja myös monet fanit, jotka kaikki syyttivät Havlatia Penguins-joukkueen nöyryyttämisesti ja kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisesta.
Itse olen myös siinä porukassa, joka tuomitsee Havlatin tempun. Syynä se, että hän halvensi Pittsburgh-joukkuetta osoittamalla, että heitä vastaan ei mukamas tarvitse puolustaa omaa maalia miesalivoimalla pelatessa, vaan voi kärkkyä punaviivalla ainoastaan oma (halpa) hattutemppu mielessään. Lisäksi keskustelupalstoilta on saanut lukea, että Havlat halvensi myös omia joukkuetovereitaa, kun jätti heidät keskenään suojelemaan omaa maaliaan ja ajatteli vain maalisaldoaan.
- Toinen tapaus, joka tulee heti mieleen, oli Domi-Shelley-episodi. Tilannehan oli sellainen, että Domilla ja Shelleyllä oli pelissä koko ajan pientä kärhämää ja Shelley yritti saada Domia tappelemaan. Domi ei suostunut, ilmeisesti lääkärin määräyksestä (tosin ainoastaan pari päivää myöhemmin Domi otti jo ihan oikeasti yhteen Doug Doullin kanssa). Joka tapauksessa erään yhteisen vaihdon jälkeen miehet jutustelivat toisilleen vaihtoaitioista, jolloin Domi otti tussin, kirjoitti nimmarin mailaansa ja heitti sen Shelleylle Columbuksen vaihtopenkille. Tämä nostatti jälleen tunteita puoleen ja toiseen. Toiset pitivät pilaa hauskana ja toiset tuomitsivat sen Shelleyn nöyryyttämisenä ja kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisena.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Domi on aina ollut show-mies ja vaikka viime vuosina on rauhoittunut, niin tällaisia ylilyöntejä tulee näköjään edelleen. Kuten toisessa ketjussa jo sanoinkin, niin mieluummin minä seuraan kavereita, jotka pudottavan hanskansa, ottavat rehdin matsin ja sitten ilmeettömästi jäähyboksiin, oli tappelun tulos sitten mikä tahansa. Ja jos esim. terveyssyistä ei pysty tappelemaan, niin ihan vaan jos selvästi kertoo tilanteen vastustajalle, niin kyllä tämä sen myös ymmärtää. Ja sitten hanskat putoavat mahdollisesti seuraavassa kohtaamisessa.
Muutenkin jääkiekkotappeluissa on paljon näitä kirjoittamattomia sääntöjä, joista monet on vuosien kuluessa on lisätty myös ihan viralliseen kirjoitettuun säännöstöön. Kuten päällä puskeminen, hiuksista repiminen, jne.. Lisäksi tappelua ei saa jatkaa jäässä ollessa tai kun linjurit ovat tulleet väliin. Toiset pitävät näitäkin sääntöjä typerinä ja ovat sitä mieltä, että jos tapellaan, niin silloin on kaikki keinot käytettävissä. Se, että suosikkini on Jim McKenzie kertoo varmasti kaiken omasta kannastani siihen millaisia tappelijoita minä arvostan.
- Yksi asia vielä, eli tämä Suomessakin keskustelua herättänyt varusteiden ja mailojen mittauttaminen. Kaikkihan tietävät, että jokaisessa joukkueessa on pelaajia, jotka pelaavat sääntöjen vastaisilla varusteilla ja aivan sääntöjen mukaista olisi näistä rankaista. Vastustajalla on mahdollisuus varusteiden mittauttamiseen. Tätä kuitenkin nähdään erittäin harvoin ja jos nähdään niin mittaamista pyytävän joukkueen edustajaa syytetään epärehdistä pelistä ja kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisesta. Toki jokaisen tulisi pelata oikean kokoisilla varusteilla, mutta esim. tärkeässä pelissä mailan mittauttamisen käyttäminen viimeisenä oljenkortena on mielestäni naurettavaa.
Osasta edellä mainittuja tilanteita suurin lukijoista osa on varmasti samaa mieltä, mutta tiedän, että joihinkin tapauksiin löytyy myös eriäviäkin mielipiteitä. Näkisinkin mielelläni paljon hyviä ja perusteltuja kommentteja puoleen ja toiseen tästä jääkiekkoiluun kuuluvasta kiehtovasta ilmiöstä.
Laitetaan muutamia esimerkkejä tilanteista, jotka ovat ylittäneet keskustelukynnyksen tässä ihan viime aikoina.
- Ottawa-Pittsburgh-ottelussa pelattiin viimeisiä hetkiä, Ottawa johti 5-3 ja Pittsburgh pelasi ilman maalivahtia. Aiemmin ottelussa kaksi maalia tehnyt Martin Havlat jäi punaviivalle kärkkymään paikka läpiajoon ja helppoon hat-trick-maaliin, jättäen muut Ottawa-pelaajat puolustamaan omaa maaliaan. Tämä kiehautti Penguins-pelaajat ja myös monet fanit, jotka kaikki syyttivät Havlatia Penguins-joukkueen nöyryyttämisesti ja kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisesta.
Itse olen myös siinä porukassa, joka tuomitsee Havlatin tempun. Syynä se, että hän halvensi Pittsburgh-joukkuetta osoittamalla, että heitä vastaan ei mukamas tarvitse puolustaa omaa maalia miesalivoimalla pelatessa, vaan voi kärkkyä punaviivalla ainoastaan oma (halpa) hattutemppu mielessään. Lisäksi keskustelupalstoilta on saanut lukea, että Havlat halvensi myös omia joukkuetovereitaa, kun jätti heidät keskenään suojelemaan omaa maaliaan ja ajatteli vain maalisaldoaan.
- Toinen tapaus, joka tulee heti mieleen, oli Domi-Shelley-episodi. Tilannehan oli sellainen, että Domilla ja Shelleyllä oli pelissä koko ajan pientä kärhämää ja Shelley yritti saada Domia tappelemaan. Domi ei suostunut, ilmeisesti lääkärin määräyksestä (tosin ainoastaan pari päivää myöhemmin Domi otti jo ihan oikeasti yhteen Doug Doullin kanssa). Joka tapauksessa erään yhteisen vaihdon jälkeen miehet jutustelivat toisilleen vaihtoaitioista, jolloin Domi otti tussin, kirjoitti nimmarin mailaansa ja heitti sen Shelleylle Columbuksen vaihtopenkille. Tämä nostatti jälleen tunteita puoleen ja toiseen. Toiset pitivät pilaa hauskana ja toiset tuomitsivat sen Shelleyn nöyryyttämisenä ja kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisena.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Domi on aina ollut show-mies ja vaikka viime vuosina on rauhoittunut, niin tällaisia ylilyöntejä tulee näköjään edelleen. Kuten toisessa ketjussa jo sanoinkin, niin mieluummin minä seuraan kavereita, jotka pudottavan hanskansa, ottavat rehdin matsin ja sitten ilmeettömästi jäähyboksiin, oli tappelun tulos sitten mikä tahansa. Ja jos esim. terveyssyistä ei pysty tappelemaan, niin ihan vaan jos selvästi kertoo tilanteen vastustajalle, niin kyllä tämä sen myös ymmärtää. Ja sitten hanskat putoavat mahdollisesti seuraavassa kohtaamisessa.
Muutenkin jääkiekkotappeluissa on paljon näitä kirjoittamattomia sääntöjä, joista monet on vuosien kuluessa on lisätty myös ihan viralliseen kirjoitettuun säännöstöön. Kuten päällä puskeminen, hiuksista repiminen, jne.. Lisäksi tappelua ei saa jatkaa jäässä ollessa tai kun linjurit ovat tulleet väliin. Toiset pitävät näitäkin sääntöjä typerinä ja ovat sitä mieltä, että jos tapellaan, niin silloin on kaikki keinot käytettävissä. Se, että suosikkini on Jim McKenzie kertoo varmasti kaiken omasta kannastani siihen millaisia tappelijoita minä arvostan.
- Yksi asia vielä, eli tämä Suomessakin keskustelua herättänyt varusteiden ja mailojen mittauttaminen. Kaikkihan tietävät, että jokaisessa joukkueessa on pelaajia, jotka pelaavat sääntöjen vastaisilla varusteilla ja aivan sääntöjen mukaista olisi näistä rankaista. Vastustajalla on mahdollisuus varusteiden mittauttamiseen. Tätä kuitenkin nähdään erittäin harvoin ja jos nähdään niin mittaamista pyytävän joukkueen edustajaa syytetään epärehdistä pelistä ja kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisesta. Toki jokaisen tulisi pelata oikean kokoisilla varusteilla, mutta esim. tärkeässä pelissä mailan mittauttamisen käyttäminen viimeisenä oljenkortena on mielestäni naurettavaa.
Osasta edellä mainittuja tilanteita suurin lukijoista osa on varmasti samaa mieltä, mutta tiedän, että joihinkin tapauksiin löytyy myös eriäviäkin mielipiteitä. Näkisinkin mielelläni paljon hyviä ja perusteltuja kommentteja puoleen ja toiseen tästä jääkiekkoiluun kuuluvasta kiehtovasta ilmiöstä.