Tuntematon Sotilas on hyvä. Siis Mollbergin versio. Siinä on saatu kirjan juoni ja henki mielestäni erinomaisesti valkokankaalle. Roolisuoritukset ovat hyvät ja mielestäni enemmän Linnan kirjan mukaiset. Mollen version haukkuminen johtuu siitä, että sitä verrataan Laineen versioon, jonka automaattisesti oletetaan olevan kirjan kaltainen, vaikkakin se itseasiassa menee aika kauas siitä. Vaikeata perustella, mutta yritetään: Laineen versio on pelkistetty, tärkeitä juonikohtauksia jätetään pois. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat ylireagoituja - koko porukka on kuin kylähulluja sodassa. Verrattuna Mollen versioon siis vissi ero, koska tässä roolihahmot ovat suhteellisen normaaleita ihmisiä, joilla oma persoonallisuus tulee esiin normaalilla tavalla - juuri kuten Linnan romaanissa.
Huono: Stanley Kubrickin Hohto. Suosikkiohjaajanikaan ei onnistunut saamaan Kingin klassikkokirjaa valkokankaalle mitenkään kovin hyvin. Kirjan henki ei välittynyt sellaisenaan, kuin sen olisi pitänyt. Pelkistetty kauhuleffa, josta puuttuu monia oleellisia kohtauksia ja romaanin pääsanoma: Hotel Overlook on kirottu jää pois. Leffassa pääsanoma on Jack Torrancen sekoaminen. Ja miksi kokki Halloran pitää tappaa leffassa? Ei se kirjassakaan kuollut vaan pelasti Wendyn ja Dannyn...
Täysin erilainen: Ian Flemingin 007 ja Timantit ovat ikuisia kirjan filmaus. Ainakin muistaakseni, kirjan olen lukenut vain kerran. Vaikea sanoa, kumpi on parempi, niin erilaisista teoksista on kyse. Kirja käsittelee timanttien salakuljetusta, kun taas leffassa SPECTRE kiristää maailmaa avaruudessa kiertävällä avaruusaluksella, jossa timanttien avulla saadaan laser-säde aikaan... ainoastaan päähenkilöiden nimet ovat samoja.
Papillonia en ole lukenut, mutta leffa oli ainakin mahtava. Kirjakin kuulemma on aivan huippu. Pitää ottaa kesän projektiksi, jahka Täällä Pohjantähden alla trilogia on luettu.
