Kärsivällisyys koetuksella
Voi Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä sietää asioita, joita en voi muuttaa. On sietämätöntä, että itselle tärkeää ja suorastaan rakasta asiaa vatkataan ja paheksutaan täysin suhteellisuudentajuttomasti siellä täällä ilman mitään lajikunnioituksen häivääkään.
Miksi lätkän pitäisikään olla mikään koko kansan keihäskisa, joka kuuluu kaikille kuin peruskoulu. Pakkoko sinne jäähalliin on lapsiaan viedä, jos ei pidä ohjelmaa sopivana. Minä aion viedä heti, kun ikä riittää jaksamaan pitkän katsomorupeaman ja kerron, että lätkäpelissä on omat juttunsa, joita ei tehdä muulla kuin kaukalossa, ja että jos mailat alkavat kopsahdella pihapelissä velipoikaan, ne takavarikoidaan saman tien.
Alkaa tuntua siltä, että olisi parempi, jos jääkiekko valuisikin marginaaliin, missä lajin ei tarvitsisi kantaa päävastuuta kansan moraalin kehittämisestä ja ylläpidosta. En halua kuulla enää yhtään irjatulosennäköisen puolitutun iltapäivälehtiasiantuntevaa taivastelua mistään lätkään liittyvästä. En halua kuulla enää yhdestäkään poliitikosta, joka ei osaa pyytää avustajaansa selvittämään yksinkertaista asiaa verovarojen käytöstä ja liikeyritysten toiminnasta vaan joutuu kysymään sitä ministeriltä. Vai paljonkos se iiefkoon valtionapu olikaan ja saavatko kaikki SM-liigaseurat sakkorahastoonsa yhtä paljon?
Tappelut eivät kuulu jääkiekkoon sikäli, että matsi ei olisi matsi, jos siellä ei tapella. Sen sijaan jääkiekkoon kuuluu se pieni kutina, kun katsomosta silloin tällöin aistii, että kentällä saattaa kohta kiehahtaa. Ja kiehahdus. Ja minä tarkoitan nyt kahden täysikasvuisen suhteellisen tasaväkistä huiskimista, enkä mitään mailalla päähän hakkaamista. Yhtä lailla lajiin kuuluu se toiveikkuus, että kohta joku saattaa kiepautella häikäisevästi kiekkoa haluamaansa paikkaa muiden pystymättä estämään. Peli on kolmiosainen improvisoitu taisteludraama tai parhaimmillaan useampien matsien mittainen jatkotarina. Jos sitä yrittää selittää jollekin, joka ei peleissä käy, on kuin yrittäisi selittää leffan hillittömästi naurattavaa tilannekomiikkaa jollekin, joka ei ole leffaa nähnyt.
Voi olla, että lajin julkisuuskuva pelottaa jonkun hallista pois. Onnea valitsemallansa tiellä niille, jotka muodostavat käsityksensä elämästä iltapäivälehtien myynninedistämisvärikuvien ja uutisvalintojen perusteella. Siinä todellisuudessa kaikki liikenteestä politiikkaan ja parisuhteeseen on yhtä samaa saippuaista likasanko-oopperaa. Toiset tiedonvälittäjät ne vain kaivavat, vääntävät ja värittävät näkösälle vaikka pyhäkoulusta raflaavimmat yksityiskohdat. Minusta mokoman pörinän keskellä on parasta vain pitää oma pää kylmänä ja pystyssä.
En mitenkään voi uskoa, että kun Eduskunta, Hallitus, Veikkauksen hallintoneuvosto, Irja Tulonen ja Jukka Rautakorpi (Karpelan liitän listaan vasta jos hänenkin moponsa lähtee keulimaan) nyt kitkevät tomeralla kädellä lätkästä pienenkin mahdollisuuden tappelunnujakkaan silloin tällöin, kansa virtaa taas halleihin täyttäen ne ääriään myöten innostuksella, rahalla ja tunnelmalla. Myönnän auliisti olevani väärässä sitten, kun tämä kuitenkin tapahtuu. Samalla voi sitten vaikka lisätä kysyntää vastaavasti muutaman välisarjan lisää - ja tuplata paikallispelien määrän. Kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Kirosana.