Mitä mieltä palstalaiset ovat tuollaisesta kilpailusta? Itse pidän kilpasyömistä ihan samanalaisena kilpailuna kuin vaikka juoksua, hiihtoa, uintia, saunomista tai muurahaispesässä istumista. Noissa kaikissa on kyse kuitenkin pohjimmiltaan samasta asiasta eli ihmisen halusta olla paras. Kilpasyömiseen pitäisi investoida enemmän rahaa palkinnoiksi, jotta harrastajamäärät saataisiin kasvamaan. Ja ei todellakaan ole mikään helppo laji, että sen kun vaan syö. Läskit ei tossa lajissa juuri pärjää. Täytyy olla rautainen itsekuri, että malttaa myös olla syömättä, ettei tule liikaa kalorioita.
Suomen paras kilpasyömäri on tällä hetkellä Jesse Pynnönen. Maailmanlaajuisesti hän on kuitenkin vain ylempää keskitasoa ja matkaa huipulle on vielä melkoisesti. Hänellä on kuitenkin asiantunteva valmentaja ja hän on kehittynyt merkittävästi. Muutama viikko sitten oli amerikassa syöntikilpailut ja Jesse sijoittui niissä kisoissa kuudenneksi kahdeksan kilpailijan joukossa. Paremmin pärjää omassa lajissaan kuin moni suomalainen yleisurheilija. Maailman parhaana kilpasyömärinä pidetään japanilaista Takeru Kobayashia. Hän on ollut lajin huipulla jo kohta kaksi vuosikymmentä eikä ole hävinnyt kuin yhden syömiskilpailun tuona aikana.
Entä sitten syöntikilpailujen eettisyys, kun osassa maailmaa nähdään nälkää? Tuohon Jesse Pynnönen vastasi silleen, että ei kaikilla ole varaa ostaa uutta autoa tai ajaa sellaisella, mutta niin vaan autoilla ajetaan kilpaa. Lisäksi kilpasyöminen on edistyksellinen laji, kun siinä kaikki sukupuolet voivat osallistua samaan kilpailuun. Toivoisin kuitenkin, että kilpailuissa syötäisiin esim. suklaata, hapansilakkaa tai raakaa sipulia, koska hodarit ja hampparit ovat liian helppoja syötäviä.
Suomen paras kilpasyömäri on tällä hetkellä Jesse Pynnönen. Maailmanlaajuisesti hän on kuitenkin vain ylempää keskitasoa ja matkaa huipulle on vielä melkoisesti. Hänellä on kuitenkin asiantunteva valmentaja ja hän on kehittynyt merkittävästi. Muutama viikko sitten oli amerikassa syöntikilpailut ja Jesse sijoittui niissä kisoissa kuudenneksi kahdeksan kilpailijan joukossa. Paremmin pärjää omassa lajissaan kuin moni suomalainen yleisurheilija. Maailman parhaana kilpasyömärinä pidetään japanilaista Takeru Kobayashia. Hän on ollut lajin huipulla jo kohta kaksi vuosikymmentä eikä ole hävinnyt kuin yhden syömiskilpailun tuona aikana.
Entä sitten syöntikilpailujen eettisyys, kun osassa maailmaa nähdään nälkää? Tuohon Jesse Pynnönen vastasi silleen, että ei kaikilla ole varaa ostaa uutta autoa tai ajaa sellaisella, mutta niin vaan autoilla ajetaan kilpaa. Lisäksi kilpasyöminen on edistyksellinen laji, kun siinä kaikki sukupuolet voivat osallistua samaan kilpailuun. Toivoisin kuitenkin, että kilpailuissa syötäisiin esim. suklaata, hapansilakkaa tai raakaa sipulia, koska hodarit ja hampparit ovat liian helppoja syötäviä.