Lepoedussa on se juttu, että sellaista ei ole olemassa. Tai on, mutta se ei tarkoita sitä, että sananmukaisesti lepäämällä ja/tai sohvalla makaamalla saavutettaisiin yhtään mitään etua.
(Ammatti)urheilijan elämä on todellisuudessa hyvin kurinalaista ja rakentuu pitkälti treenaamisen, palautumisen, ravinnon ja muun kehonhuollon ympärille. Arki voi tietysti vaihdella paljon lajistakin riippuen, mutta esimerkiksi useimmilla huippujääkiekkoilijoilla on tiukka harjoitteluaikataulu, tarkasti suunniteltu ruokavalio ja palautumiseen keskittyvä elämäntyyli.
Tosiaan, useimmille ammattiurheilijoille lepopäivä ei tarkoita sitä, että vain maattaisiin sohvalla tekemättä mitään. Sen sijaan lepopäivä on usein aktiivista palautumista, johon voi kuulua kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, venyttelyä, joogaa tai mitä tahansa muuta kevyttä tekemistä. Tarkoituksena on pitää keho liikkeessä ilman, että se rasittuu liikaa.
Lepopäivän sisältö riippuu tietysti myös kilpailukauden vaiheesta. Kovan harjoitusjakson aikana lepopäivä voi tarkoittaa vain kevyempää harjoittelua, kun taas kisakauden ulkopuolella urheilija saattaa ottaa enemmän kokonaan vapaita päiviä, mutta hyvin harvoin jos koskaan täysin vapaita päiviä.
En nyt väitä enkä usko, että Havunkaan alaisuudessa olisi ollut täysin mitääntekemättömiä päiviä jätkillä, mutta jotenkin kaikkine vapaaehtoisine harjoituksineen ja muineen vaikuttaa, että siitä levosta ei olla osattu ottaa kaikkea irti niin, että toimintakyky säilyy ja/tai se maksimoidaan sellaista vastustajaa vastaan, joka on pelannut kovan pelin edellisenä päivänä.
Petun tultua kuvioihin ainakin joitakin vapaaehtoisia treenejä "peruttiin", eli kaikki olivat jäällä. Tämän toivon tuovan sen loppuliitteen "etu-" sanalle lepo. Tuntuman ylläpitämistä, että ollaan valmiina kun kiekko tippuu jäähän.