En nyt parempaa ketjua keksi, mutta vuodatetaan tähän vähän.
Muistan kun Perrin aikanaan siirtyi Jokereihin. Jotain odotuksiakin tuosta oli, mutta niin vain vaikea ympäristö ja pieni keskenkuntoisuus vaivasivat. Nopealla aikataululla mies lempattiin Poriin ja tässä kohdin omat muistikuvat katoavat hetkeksi. Jälkiviisaana voisi sanoa, että muistaa juuri niin paljon kuin tuon ajan viestinnällä pystyi Ässien ulkkaria seuraamaan. Seuraavat selkeämmät muistikuvat sitten ovatkin jo NHL:sta kun se meilläkin piipahtanut ja pihalle laitettu pieni mies pelasi isojen poikien sarjassa, voittaen lopulta sen suurimman.
Paluu Eurooppaan ja lopulta Jyväskylään sitten onkin jotain sellaista, mikä rehellisesti sanoen vetää hiljaiseksi ja herättää kateutta. Tuossa on sitä jotain kun maailmalta voittajana palaa pelaaja siihen seuraan, josta hän otti sen viimeisen ponnistuksen urallaan eteenpäni. Ja tuolta ei tullut mitään yksijalkaista jäähdyttelijää tai muuta, vaan ~1p/o keskiarvolla puolivuosikymmentä paahtava kapteeni, mestaruuden takuumies, fanien suosikki ja esikuva alueen junnuille.
Teillä oli (ja on vielä hetken) jotain sellaista käsissä, mistä kannattaa olla ylpeä. Tuollaiset pelaajat ovat seuralleen niin tärkeitä palasia, että tämä "suunnitelman seuraaminen" tuntuu käsittämättömältä paskalta. Toki tulevaisuutta on hyvä suunnitella ja myös seurata suunnitelmia, mutta aivan oikeasti. Jos olosuhteet muuttuvat ja vielä 40-vuotiaana seuran tärkeimmällä henkilöllä on pelillisesti annettavaa, pitäisi suunnitelmaa osata muuttaa ajoissa. Ei noin tärkeiden pelaajien arvoa mitata vain mahdollisuutena kaupata kesken kauden eteenpäin.
