Kielten opiskelua omatoimisesti

[Jaws]

Huomenna laitan luultavasti Amazonista tilaukseen slovakin kielen kirjan, 26 euron huokeaan hintaan. Kuinka kauan noissa toimituksissa yleensä menee, että posti tipahtaa laatikkoon?

S úprimným pozdravom, Jaws. (Ystävällisin terveisin, heheh)

 

[Hemingway]

Ikää on jo sen verran, että tekee mieli opiskella jotain käytännöllistä, kun mieli vielä ottaa sujuvasti vastaan. Valitsin espanjan, josta olen kauan sitten opiskellut perusteet, vähän enemmänkin.

Minulla on kokemusta kieliopillisesti vaikean kielen opiskelusta melko pitkälle, minkä vuoksi espanjan kielioppi vaikuttaa läpikävelyltä. Sekin on opeteltava, mutta ymmärtämisongelmia sen kanssa tuskin tulee. Sen kuin lukee ja pänttää.

Sanasto sen sijaan on aina haaste. Siihen ei auta kuin kova työ. Apuna käytän Memriseä, jota oikeastaan inhoan, mutta se on tarjolla olevista systeemeistä paras aktiivisen sanavaraston kehittämiseen. Sanojen opiskelussa pyrin tasaisuuteen. Yritän oppia viikossa vähintään 70 sanaa eli 10 sanaa päivässä. Näillä sanoilla tarkoitan vahvoja sanoja, sellaisia, että varmasti niiden merkityksen muistan.

Tällä tahdilla sanavarastoni pitäisi olla vuoden päästä sen verran suuri, että sanomalehtien lukeminen onnistuu ja kirjojakin voin tapailla. Siitä se sitten lähtee etenemään, kun pääsee kuluttamaan kieltä. Kielen 3000 yleisintä sanaa kattaa noin 85 % yleiskielen sanoista.

Kirjoitin tähän ketjuun motivoidakseni itseäni. Kerron silloin tällöin, miten juttu etenee. Tunnustan myös mahdollisen epäonnistumiseni. Niinhän kielten opiskelussa helposti käy. Alkuinnostus ei jaksa aina kantaa pysyvään lopputulokseen.

Learn something new every day - Memrise

 

[Sistis]

Minulla on kokemusta kieliopillisesti vaikean kielen opiskelusta melko pitkälle, minkä vuoksi espanjan kielioppi vaikuttaa läpikävelyltä. Sekin on opeteltava, mutta ymmärtämisongelmia sen kanssa tuskin tulee. Sen kuin lukee ja pänttää.

Espanjan kielioppi onkin alkuun helppo. Minä en päässyt niin pitkälle, että siitä tulisi erityisen vaikea, joskin sellainenkin aste kuulemma löytyy - noin ainakin opettajani aikanaan kertoi.

Ensimmäiset haasteet tulevat minusta siinä, kun kokeilee tunnistaa, käyttääkö suomalaisen imperfektin asemasta espanjan preteritiä vai imperfektiä. Nuo kun ovat kaksi eri asiaa... nyrkkisääntönä oli, että "näytelmän kulissit" ovat imperfektillä ja "näytelmän juoni" preteritillä. Mutta eipä tuo käytännössä niin helppoa ollut...

 

[Hemingway]

Ensimmäiset haasteet tulevat minusta siinä, kun kokeilee tunnistaa, käyttääkö suomalaisen imperfektin asemasta espanjan preteritiä vai imperfektiä. Nuo kun ovat kaksi eri asiaa...

En epäile, etteikö espanjankin kieliopissa olisi haasteita, mutta koska olen opiskellut haastavaa kieltä ja oppinut siihen, että eteenpäin pääsee, kun vain tekee, hakkaa päätään seinään ja malttaa, niin en usko, että minulle tulee kieliopin suhteen sellaista tunnetta, että en tästä selviä. Ja kun sellainen usko on, se auttaa jatkamaan eteenpäin, vaikka lopullinen ymmärtäminen voikin viedä vuosia.

Minkään kielen oppiminen ei ole helppoa, mutta espanja kuitenkin kuuluu maailman helpoimpiin kieliin. Jos sitä jaksaa 500 tuntia takoa, passiivinen kielitaito on hyvä ja aktiivinenkin auttava. Reilu tunti intensiivistä opiskelua päivässä ja vuosi. Siitä tuo taito tulee.

Tuppaa vain olemaan niin, että ihmiset yliarvioivat opiskeluun käyttämänsä ajan. Kansalaisopiston tai lukion tehottomilla tunneilla istuminen ei myöskään varsinaista kielen opiskelua ole. Sillä menetelmälle ei pääse puusta pitkään.

 

[Ben Marco]

Itse aloitin englannin omatoimisen pänttäämisen vuosituhannen vaihteessa, kun törmäsin exän broidilla tämän kirjahyllyyn, josta löytyi oman suosikki-kirjailijan lähes koko tuotanto (thus far) englanniksi. Muistaakseni lainasin herralta yhden kirjan ja takaisin ei ole paluuta ollut sen jälkeen. Vihkoon merkkasin useamman vuoden kaikki uudet sanat ja harjoittelin kieltä siis pelkästään kirjoja (fiktiivisiä) lukemalla. Samalla pänttäsin vihkoon kirjoitettua sanastoa ja pikkuhiljaa luetun ymmärtäminen parani. Olikohan rapiat 3000 sanaa mitä tuli kirjattua ylös. Edelleen tänä päivänä löytyy tuo sanavihko, johon silloin tällöin jonkun uuden laitan ylös, vaikka lukeminen on jo pääsääntöisesti todella hyvällä mallilla.

Dictionary äpsi aivan loistava apuväline myös.

Ja ei, englanti ei välttämättä ole helppo kieli.

 

[Jaws]

Helkkarin hankalaa keskustella, kun itse ei ymmärrä läheskään kaikkea mitä toinen sanoo ja toinen puolestaan ymmärtää käytännössä täysin, mitä hänelle sanotaan. Tällainen tilanne on todella rasittava, varsinkin kun on jo yli viikon yrittänyt keskustella tällä tavoin.

Keskustelen siis slovakiksi slovakialaisen kanssa, välillä puhuen englantia ihan vain selvyydeksi, että tiedetään mistä puhutaan. Keskustelun toisella osapuolella on helppoa, kun voi kirjoittaa miten vaikeita lauseita tahansa, luottaen siihen että minä käännän ne viimeistään Googlen kääntäjällä jos en ymmärrä. Yleensä ymmärrän kyllä lähes kaiken mitä slovakiksi minulle kirjoitetaan, mutta itse kun koitan tuota kieltä sönköttää niin vedän ihan peruslauseilla.

Toisaalta hyvä asetelma, sillä tällä tavoin oppii paljon paremmin kieltä kuin sillä pelkällä kirjan pläräämisellä. Sitäkin kautta tulee opeteltua, mutta tuo kirja käy asioita eri järjestyksessä kuin haluaisin internetissä keskustella.

Melko tyytyväinen olen opiskeluuni tähän asti. Paljon on vielä opittavaa. Todella paljon.

 

[Zous]

Kova halu olisi opiskella Englantia hieman paremmin. Ymmärrän sitä kyllä hyvin tekstistä ja puheesta, mutta sitten kun itse pitäsi sitä alkaa puhumaan, niin ei onnistukaan enään niin hyvin. Ehkä myöskin tuohon vaikuttaa se, että jäätyy aika helposti jos pitää ruveta engelskaa jollekkin puhumaan. Kirjoittaminen meinaan onnistuu paljon paremmin. Kuitenkin kun laiska on, niin vaikea opetella oma toimisesti mitään. Toki jos ottaisi esim. DVD:ltä leffoista ja sarjoista tekstityksen pois, niin voisi auttaa hieman. Toki sekään ei auta niin paljoa siihen itse puhumiseen.

Toinen kieli mistä olin yhdessä vaiheessa kiinnostunut oli Espanja. Osaan sitä jonkun verran, mutta olisi kiva opetella hieman lisää. Se kyllä taas on huomattavasti vaikeampaa kuin esim. Englanti, niin taitaa jäädä omatoimisesti oppiminen vähälle. Espanjaa kuitenkin tosiaan osaan sanallisesti jonkun verran, mutta Ruotsia en muutamaa sanaa enempää vaikka olen sitä koulussa opiskellut. Eli ei se omatoiminen opiskelu aina huonompaakaan ole.

 

[Tarinankertoja]

mutta sitten kun itse pitäsi sitä alkaa puhumaan, niin ei onnistukaan enään niin hyvin. Ehkä myöskin tuohon vaikuttaa se, että jäätyy aika helposti jos pitää ruveta engelskaa jollekkin puhumaan.

Työväenopistoissa on englannin ja ruotsin keskusteluryhmiä, joissa luetaan päivän lehtiä ja keskustellaan niistä. Erittäin suositeltavaa puhetaidon kohennukseen ja sujuvuuden lisäämiseen. Siellä kaikki on about samaoilla ongelmilla ja jos vetäjä on natiivipuhuja, aina parempi. Halpojakin ovat, eiku menox kun syksyllä taas alkavat.

 

[varjo]

Kyllä minä sanoisin että paras tapa hakea itseluottamusta englantiin on aloittaa siitä mitä osaa ja rakentaa siltä pohjalta.

Toki crash-coursena tuollainen keskustelukurssi on varmaan ihan hyvä mutta tiedä sitten jos jäätymistä on nyt ilmassa niin tuollaisesta helposti saa isompia kammoja+ homma ei ikinä toteudu. Eli jos kirjallinen ulosanti on ok, niin eikun kv. foorumeille säätämään ja aktiivisesti juuri ottamaan osaa keskusteluihin.
Alkuun varmasti viestien kirjoitus menee hitaasti mutta uskaltaisin luvata että siinä parinsadan viestin jälkeen ainakin itsevarmuus alkaa kasvaa ja loppukädessä sen siirtäminen sitten puheeseen on ihan vain yksi pieni askel.

Yleensä kun seuraa suomalaisten englanninpuhumista niin selvästi suurin hidastava tekijä monella on jonkinlainen jäätyily kielioppia muodostaessa ja sanoja muistella, aika moni aktiivisesti kieltä käyttävä monesti puhuu jopa aika huonoakin englantia mutta kun sanoja tulee ulos (no, toki rajaus siihen että englanninkieliset sanat olisivat etu) niin kyllä se kohdekin pääasiallisesti ymmärtää jotain. Sellainen aika klassinen fiba tulee kun puhutaan kellonajoista ja kello on esim. puoli kaksi. No, normisuomalainen siinä sitten miettii vartin että oliko "puoli" nytten to vai past jne. kun taas sanomalla vain "half two" 99% ihmisistä ymmärtää mistä on kyse ja keskustelun olennainen informaatio on siirretty ja voidaan siirtyä seuraavaan kohtaan. Sanavarastonkin kapeutta on helppo paikata käyttämällä niitä sanoja mitä osaa, ts. vaikkapa puutarhanhoitokeskusteluissa "unohduksissa olevan" lawn mowerin sijaan voi puhua grass cutterista (tai grass cuttingista) ja vastapuoli kyllä tarkentaa (jos olennaiseksi näkee) onko kyse vaikka siimaleikkurista vai juurikin ruohonleikkurista.

Sitten oma porukkansa on lapsuutensa englanninkielisiä kirjoja yms. seuranneet joitten kieli on varsin vivahteikasta mutta taas 99% ei-natiiveista ei ymmärrä puoliakaan adjektiiveistä. KISS-periaate on englannissa, etenkin ei-natiivien kanssa puhuttaessa, aika olennainen jos tahtoo että puheessa on sopiva flow.

 

[pernaveikko]

Sellainen aika klassinen fiba tulee kun puhutaan kellonajoista ja kello on esim. puoli kaksi. No, normisuomalainen siinä sitten miettii vartin että oliko "puoli" nytten to vai past jne. kun taas sanomalla vain "half two" 99% ihmisistä ymmärtää mistä on kyse ja keskustelun olennainen informaatio on siirretty ja voidaan siirtyä seuraavaan kohtaan..

Sitä ei tosiaan kaikki taida tietää, että "half two" on puoli kolme eikä puoli kaksi.

 

[Rod Weary]

Joo, kyllä sitä saksaa pitäisi taas palautella mieleen. Lukiosta on kuitenkin jo 30 vuotta aikaa, eikä "ich komme" riitä kovin pitkälle. Kuullun ymmärtäminen on sentään pysynyt jotenkin hallussa, mutta se suomalaisten perisynti, puheen tuottaminen, on aika ruosteessa. Onneksi lausuminen ei sentään tuota mitään isoja ongelmia edelleenkään. Taidan aloittaa ihan sanavaraston kartuttamisella ja otan jossain vaiheessa iltalukemiseksi jotain alan lehtiä. Enkä tarkoita nyt tuota esimerkkitokaisuani, vaan jotain omiin harrastuksiini liittyvää ajattelin.

Vai onko parempia ehdotuksia? Mihinkään iltakursseille en ehdi, joten kotona tai lenkillä/työmatkalla tuo opiskelu pitää suorittaa. iPhoneen saa näköjään ainakin yhden ilmaisen palikan aiheeseen liittyen. Lataanpas heti.

 

[Sipulikas]

Olen miettinyt, että olisi mukava lukea jotain uniikimpaa. Siksipä olenkin pohtinut, jos opettelisi itsekseen slovakkia. Osaan jo muutamia sanoja ja laskea kymmeneen, osaan myös tervehdykset. Mutta pitänee harkita.

Slovakki on mietinnässä täälläkin, kun siellä suunnalla reissaaminen kiinnostaisi. Jyväskylän yliopiston kielikeskuksella on muuten alkeiskurssi verkossa, jos et ole vielä sitä huomannut. JY taitaakin käsittääkseni olla Pohjoismaiden ainoa yliopisto, jossa ko. kieltä voi opiskella.

 

[Sistis]

Vai onko parempia ehdotuksia? Mihinkään iltakursseille en ehdi, joten kotona tai lenkillä/työmatkalla tuo opiskelu pitää suorittaa. iPhoneen saa näköjään ainakin yhden ilmaisen palikan aiheeseen liittyen. Lataanpas heti.

Meikäläinen aloitti saksan opiskelun 25-vuotiaana työväenopistossa. Jaksoin tätä pari vuotta, mutta sitten espanjan kieli vain alkoi kiinnostaa enemmän. Tämän jälkeenkin olen toisinaan yrittänyt vähän palautella huonoa saksan kielen taitoani mieleen, mutta kovinkaan hyvin en ole siinä onnistunut. Yhtä kaikki, ihan ensimmäisellä kurssilla meillä käytettiin kirjana sellaista kuin "Das ist Deutschland". Tuohon kirjaan pohjautuvan kurssin materiaalia löytyy ihan YLE:n sivuilta tehtävineen.

Veikkaan, että tuolta et opi sinällään mitään uutta, mutta ehkä saat pikakertauksen ihan perusteista. Hier, bitte: Das ist Deutschland – saksan alkeet | Saksa | Oppiminen | yle.fi

Itse yritän nyt tosissani tuota espanjaa tankata omatoimisesti. Sitäkään en ole enää muutamaan vuoteen ehtinyt opiskella. Syynä tähän tankkaukseen on se, että lähden muutaman kuukauden kuluttua reissulle Chileen, joten tuo vähäinenkin taito olisi hyödyksi. Matkailusivujen lukeminen ja sähköpostien vaihto hotellien ja retkioperaattoreiden kanssa on hoitunut espanjaksikin. Ainakin omasta mielestäni olen ymmärtänyt, mistä on kyse... mutta se puhuminen... Chilessä puhuvat kuulemma myös suhteellisen nopeasti ja nielaisevat vielä sanojen loput pois... ovat vähän kuin Etelä-Amerikan turkulaisia....

 

[varjo]

Sitä ei tosiaan kaikki taida tietää, että "half two" on puoli kolme eikä puoli kaksi.

Niin, tuo on kyllä toisaalta käsittääkseni brittienglannin piirre että määreen puute on=past.

Se pointti oli kyllä että jos tahtoo kehittää itseluottamusta puhumisessa, niin puhuu vain sen mitä osaa sen sijaan että jumittuu miettimään miten joku asia pitäisikään sanoa. Jos menee väärin, niin keskustelutoveri joko korjaa/kysyy tai sitten ei. Mutta jos yrittää miettiä jatkuvasti mikä on "oikea" tapa sano jotain, niin sujuvuus katoaa. Sitten kun puhe on jokseenkin sujuvaa ja itseluottamus puhumiseen löytyy, virheitäkin on helpompi alkaa korjailemaan ja kehittämään kieltä ylipäätänsä.

 

[Rod Weary]

Veikkaan, että tuolta et opi sinällään mitään uutta, mutta ehkä saat pikakertauksen ihan perusteista. Hier, bitte: Das ist Deutschland – saksan alkeet | Saksa | Oppiminen | yle.fi

Kiitos tuosta linkistä. Jotain tuollaista kaipailinkin. Kyllä tämäkin alkuun varmaan on ihan riittävällä tasolla minulle.

 

[Tarinankertoja]

Ruotsia ja Saksaa voi kuunnella älypuhelimien radioapseilla. Puhekanava vaan kuunteluun esim työmatkoille (politiikka ja kulttuuria lähinnä). Siinä sitä saa kielikylpyä joka päivä mukavasti. Puheen parantamiseen se ei auta, siihen auttaa vain puhuminen, vähänenkin, joten keskusteluryhmät antaa edes mahdollisuuden käyttää säännöllisesti kieltä täällä kotimassa.

 

[Toejoen Veikko]

eikä "ich komme" riitä kovin pitkälle.

Olen ollut siinä uskossa, että juuri tuossa kohtaa maali on ihan huulilla.

Vai onko parempia ehdotuksia? Mihinkään iltakursseille en ehdi, joten kotona tai lenkillä/työmatkalla tuo opiskelu pitää suorittaa.

Aloitin espanjan opiskelun WordDive verkko-opiskelun muodossa. Pari viikkoa mennyt ja Petu Matikaista lainaten: "eteenpäin on menty".

 

[Rod Weary]

Ruotsia ja Saksaa voi kuunnella älypuhelimien radioapseilla. Puhekanava vaan kuunteluun esim työmatkoille (politiikka ja kulttuuria lähinnä). Siinä sitä saa kielikylpyä joka päivä mukavasti. Puheen parantamiseen se ei auta, siihen auttaa vain puhuminen, vähänenkin, joten keskusteluryhmät antaa edes mahdollisuuden käyttää säännöllisesti kieltä täällä kotimassa.

Toki toki. Mutta viittasin tuolla keskusteluongelmallani lähinnä siihen, että sanavarasto on päässyt pahasti rapistumaan vuosien varrella, jos se nyt vastentahtoisen lukiosaksan takia mikään erikoinen on koskaan ollutkaan. Meillä oli siis aika vastenmielinen opettaja saksassa. Small talk ja kaupassa tms. asiointi ei ole muuten ollut ikinä ongelma vieraissa kulttuureissa. "Ich wolle die... you know... kauluspaita probieren... Was? KAULUSPAITA!". Nyt aikuisena tuo motivaatio on hiukan eri tasolla kuin kapinallisena der Jungena. Aika paljon on tullut em. kielialueella vierailtua viime vuosina ja meno jatkuu samaa tahtia edelleen. Nyt haluaisi oikeasti oppia puhumaan saksaa.

 

[müller]

Deutsche Welle tarjoaa myös ilmaiseksi saksankielen kursseja aina B1-tasoon asti. Nämä kurssit on tosin saatavilla vain saksaksi, englanniksi ja venäjäksi. Suosittelen ainakin kiinnostuneita kokeilemaan.

Deutsch Interaktiv | DW.DE

 

[Jaws]

Slovakki on mietinnässä täälläkin, kun siellä suunnalla reissaaminen kiinnostaisi. Jyväskylän yliopiston kielikeskuksella on muuten alkeiskurssi verkossa, jos et ole vielä sitä huomannut. JY taitaakin käsittääkseni olla Pohjoismaiden ainoa yliopisto, jossa ko. kieltä voi opiskella.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan slovakkia. Olen oppinut paljon todella nopeasti, ja ymmärrän lukemaani melko hyvin vaikka osaankin vasta vain perustaitoja, kuten esimerkiksi puhua säästä, kellonajasta ja kysellä kuulumisia. Monet asiat tuntuvat kieliopillisesti aika helpoilta eikä ole hirveän monimutkaista. Eniten ongelmia aiheuttavat ne tilanteet, joissa pitää miettiä, että onko tämä sana nyt maskuliini, feminiini vai neutraali ja missä muodossa sana pitää kirjoittaa. Sanojen oikeinkirjoitus on välillä hankalaa, kun pitää tarkastaa että tuliko tähän nyt se heittomerkki vai mikä. Silti tykkään kovasti. Paljon hauskempaa lukea tuollaista vähemmän puhuttua kieltä, kuin että lukisi jotain tylsää saksaa tai espanjaa.

Učim sa slovenčinu.

 

[Morgoth]

Työväenopistoissa on englannin ja ruotsin keskusteluryhmiä, joissa luetaan päivän lehtiä ja keskustellaan niistä. Erittäin suositeltavaa puhetaidon kohennukseen ja sujuvuuden lisäämiseen. Siellä kaikki on about samaoilla ongelmilla ja jos vetäjä on natiivipuhuja, aina parempi. Halpojakin ovat, eiku menox kun syksyllä taas alkavat.

Onko jollakin kokemusta näistä IETLS yms. kursseista joista saisi virallisen todistuksen englanninkielen osaamista? Millainen se itse testi on jne.? Eivät nuo nyt ainakaan ihan kamalan kalliita näyttäisi olevan.

 

[ernestipotsi]

Tehdään nosto!

Itseopiskeluihminen ilmoittautuu. Minulle kaikki järjestetyt kielikurssit ovat aina olleet hankalia, mutta itseopiskelu luonnistuu huomattavasti paremmin. Tällä hetkellä työn alla on saksan sekä korean kielet.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tuntuu, että kahta täysin erilaista kieltä on helpompi opiskella samanaikaisesti kuin jompaakumpaa erikseen. Kumpikaan kieli ei ole minulle uusi. Lukiossa kirjoitin pitkän saksan (2007), mutta se on käytön puutteesta osin unohtunut.

Opiskelun apuvälineet:
- oppikirjat
- Anki-flashcardit
- Memrise
- Lang-8
- youtube
- skype

Jos opiskelumetodeita lähtisi jollain mutu-tuntumalla arvioimaan, niin ehkä näin:
- sanasto 50%
- kielioppi 20%
- kirjoittaminen 10%
- keskustelu 10%
- viihde 10%

Saksan kieli on sanaston ja kieliopin puolesta helpohkoa, joskin artikkelit tuntuvat yhtä luonnottomilta kuin aina ennenkin. Korean kielioppi on lähellä japania, tosin ilman monimutkaista kirjoitusjärjestelmää. Sanavarasto ja kielioppi ovat kaiken kielitaidon perusta. Tekstin tai puheen tuottaminen on minulle ollut ikäänkuin testi tai palkinto missä näytetään (itselle ja muille) mitä olen oppinut. Viihde (musiikki, leffat jne) on rennompaa oppimista jossa en keskity varsinaisesti kieleen, vaan imen kielitaitoa passiivisesti.

Edellämainittujen lisäksi kertailen hieman myös ruotsin kieltä lukemalla HBL:stä HIFK-aiheiset uutiset sekä pläräämällä 10 Anki-korttia päivässä.

 

[Dynastia]

Onko kenelläkään kokemusta Worddive nimisen ohjelman käytöstä kielten oppimiseen? Itse olen sitä hetken aikaa käyttänyt englannin kielen kohentamiseen ja tuntuu varsin mielekkäältä ohjelmalta opiskella kieltä. Onko muilla kokemuksia kyseisestä ohjelmasta ja kuinka tehokkaaksi oppimismuodoksi olet ohjelman kokenut? Kannattaako ohjelmaa alkaa käyttämään ihan tosissaan vai siirtyäkkö muihin opiskelumuotoihin? Kurseilla minulla ei ole mahdollisuutta käydä joten itsenäinen opiskelu ainut vaihtoehto.

 

[Ministeri]

Onko kenelläkään kokemusta Worddive nimisen ohjelman käytöstä kielten oppimiseen? Itse olen sitä hetken aikaa käyttänyt englannin kielen kohentamiseen ja tuntuu varsin mielekkäältä ohjelmalta opiskella kieltä. Onko muilla kokemuksia kyseisestä ohjelmasta ja kuinka tehokkaaksi oppimismuodoksi olet ohjelman kokenut? Kannattaako ohjelmaa alkaa käyttämään ihan tosissaan vai siirtyäkkö muihin opiskelumuotoihin? Kurseilla minulla ei ole mahdollisuutta käydä joten itsenäinen opiskelu ainut vaihtoehto.

Mina olen vahan aloitellut espanjan opiskelua Wordivella ja vaikuttaa ihan hyvalta.
Pari tuntemaani kaveria oli tuolla ohjelmalla aiemmin itsekin aloitelleet ja ihan kohtuullisesti tuntuivat espanjalla toimeen tulevan.

 

[Dynastia]

Itsellä olisi halu kohentaa vajavaista englannin kielen taitoani, jotta ulkomailla käydessä asioiden hoito ja "niitänäitä" juttelu sujuisi paremmin. Ongelma vain on ruuhkavuodet, ja kortilla oleva opiskeluaika/jaksaminen. Siispä keksin, että työmatkat autolla(45 min päivässä) olisi oivallinen hetki käyttää kielen opiskeluun. Osaako joku suositella jotain kieliohjelmaa, joka perustuisi ainoastaan kuuntelemiseen ja kuulemansa mieleenpainamiseen, sekä toistamiseen? Olisi siis ihanteellinen opiskelupaketti autoillessa.