Tammikuun toisella viikolla KiVa pelasi tällä kaudella toisen kerran kotonaan Sportia vastaan, tuloksena oli hyvästä pelistä huolimatta 0-1 tappio. Se ei isommin tunteita kuohuttanut, mutta lohipaitojen valmentajan Harri Aholan jatkamattomuusilmoitus tuli ihan puskista ja herätti huomiota. Se herättänee keskustelua talven mittaan, joten sitä voi pitää myös varhaisena lähtölaukauksena uuteen kauteen valmistautumiselle. Sen vuoksi avattakoon aiheelle oma ketjunsa.
Lohipaitojen kuluva kausi on ollut menestys ja monelle yllätys. Niin myös minulle. Elokuussa tilanne näytti vielä aivan muulta, mutta silloin vasta harjoiteltiin. Lokakuusta alkaen meno on ollutkin pääosin voitokasta. Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Lyhyesti ynnättynä:
- Ahola on tehnyt hyvällä tatsilla pitkäjänteistä työtä viime talvesta saakka
- nuori joukkue on koottu taiten
- liigalainat ovat olleet pääosin erinomaisia
- lainaveskarit ovat olleet myös erinomaisia, ns. voittavia maalivahteja
- ulkkarit Jasko ja Acres (+ Tuominen) olivat avainasemassa alkukauden menestyksessä
- joukkue ei ole silti erityisen kallis
- pelitapa on osoittautunut melko pienikokoiselle joukkueelle sopivaksi
- se on myös sisäistetty hyvin, eikä ajoin tiheästi vaihtunut pelaajisto ole menoa suuremmin hidastanut
- joukkue ei ole monen muun seuran tavoin toistaiseksi isommin "romahtanut"
- KiVa on ottanut vahvan aseman Uudenmaan ainoana mestisjoukkueena, jonka myös yleisö on löytänyt viime kautta paremmin. (Tähän tietysti kätkeytyy myös runsaasti muutakin työtä, hallintoa, markkinointia, sopimuksia...).
Siinä plussia. Miinuksista ehkä merkittävin on liigaseurojen tarpeista kummunnut rosterin aika ajoin kiivaskin eläminen: tänään sisään, huomenna ulos. Lajiin kuuluvat loukkaantumiset taas ovat vaikeasti ennakoitavissa ja aina yksilötapauksia (esim. Acres, Vuorisaari, Kaltiainen, Wessman).
Edellä kerrotusta voi vetää helposti johtopäätöksiä, että lohipaidat ovat löytäneet oivan, Aholan viitoittaman väylän. Joen tai puron. KiVan lähivuosien rooli tuntuisi luontevasti olevan nuorten pelaajien kehittäminen sekä omia että liigajoukkueita varten.
Mutta kuka ottaa vetovastuun toukokuussa? Joitakin arvauksia ja heittoja on esitetty, mutta "vakavasti otettavia" ehdokkaita ei ole vielä silmiin sattunut. Olipa kuka tahansa, nyt voi jo todeta, että haastava tehtävä on edessä.
Lopuksi jokunen toive rosteripohjaksi, jotta jatkuvuuttakin olisi: Haapis, Talaja, Jeskanen, Siren, Perkkiö, Manninen... Vuorisaari, Mäntylä, Koskela, Dowhayko... Rynnäs/Wessman, NN. Mieluusti näkisin myös Rannan veivejä ja Ahosen tyylikästä puolustamista, mutta pahoin pelkään, että emot vievät. Ahlqvist yrittänee vakiinnuttaa paikkansa jossain liigajoukkueessa.
Lohipaitojen kuluva kausi on ollut menestys ja monelle yllätys. Niin myös minulle. Elokuussa tilanne näytti vielä aivan muulta, mutta silloin vasta harjoiteltiin. Lokakuusta alkaen meno on ollutkin pääosin voitokasta. Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Lyhyesti ynnättynä:
- Ahola on tehnyt hyvällä tatsilla pitkäjänteistä työtä viime talvesta saakka
- nuori joukkue on koottu taiten
- liigalainat ovat olleet pääosin erinomaisia
- lainaveskarit ovat olleet myös erinomaisia, ns. voittavia maalivahteja
- ulkkarit Jasko ja Acres (+ Tuominen) olivat avainasemassa alkukauden menestyksessä
- joukkue ei ole silti erityisen kallis
- pelitapa on osoittautunut melko pienikokoiselle joukkueelle sopivaksi
- se on myös sisäistetty hyvin, eikä ajoin tiheästi vaihtunut pelaajisto ole menoa suuremmin hidastanut
- joukkue ei ole monen muun seuran tavoin toistaiseksi isommin "romahtanut"
- KiVa on ottanut vahvan aseman Uudenmaan ainoana mestisjoukkueena, jonka myös yleisö on löytänyt viime kautta paremmin. (Tähän tietysti kätkeytyy myös runsaasti muutakin työtä, hallintoa, markkinointia, sopimuksia...).
Siinä plussia. Miinuksista ehkä merkittävin on liigaseurojen tarpeista kummunnut rosterin aika ajoin kiivaskin eläminen: tänään sisään, huomenna ulos. Lajiin kuuluvat loukkaantumiset taas ovat vaikeasti ennakoitavissa ja aina yksilötapauksia (esim. Acres, Vuorisaari, Kaltiainen, Wessman).
Edellä kerrotusta voi vetää helposti johtopäätöksiä, että lohipaidat ovat löytäneet oivan, Aholan viitoittaman väylän. Joen tai puron. KiVan lähivuosien rooli tuntuisi luontevasti olevan nuorten pelaajien kehittäminen sekä omia että liigajoukkueita varten.
Mutta kuka ottaa vetovastuun toukokuussa? Joitakin arvauksia ja heittoja on esitetty, mutta "vakavasti otettavia" ehdokkaita ei ole vielä silmiin sattunut. Olipa kuka tahansa, nyt voi jo todeta, että haastava tehtävä on edessä.
Lopuksi jokunen toive rosteripohjaksi, jotta jatkuvuuttakin olisi: Haapis, Talaja, Jeskanen, Siren, Perkkiö, Manninen... Vuorisaari, Mäntylä, Koskela, Dowhayko... Rynnäs/Wessman, NN. Mieluusti näkisin myös Rannan veivejä ja Ahosen tyylikästä puolustamista, mutta pahoin pelkään, että emot vievät. Ahlqvist yrittänee vakiinnuttaa paikkansa jossain liigajoukkueessa.