Näitä valintoja kun tekee niin täytyy aina muistaa että onneksi aika kultaa muistoja todella paljon. Itsellänikin oli monia suuria sankareita josku 90 luvulla joiden otteita muistelee lämmöllä vaikkei pelaaminen välttämättä ollut järin huikealla tasolla. Nykypelaajilta vaatimus taso on aika lailla eri luokkaa.
MV:
#30 Bernd Brückler
Maalivahti on helppo valinta, vaikka toki tällä hetkellä vituttaakin katsella itseluottamuksen ja pakkien luottamuksen täysin menettänyttä sähläävää Brücksiä maalinsuulla. Onneksi paikkaaja on löytynyt omasta takaa. Joka tapauksessa Brücks on ollut ehkä suurin yksittäinen tekijä kentällä nostamassa Bluesia sm-liigan huippuseuraksi niinkuin maalivahdin tietysti kuuluukin olla. Tilastoja joku voisi tutkia, mutta aika lailla ulkomuistista luulen että Brücks on Bluesin historian ainoa voittava veskari eli siis voittanut enemmän pelejä kuin hävinnyt. Toki esim Kossukin kuuluu tähän kastiin mutta otanta on hyvin pieni.
Varalle toki voi ajatella Siekkistä, mutta nostaako yksi vahingossa voitettu play-off sarja sen jälkeen kun vahingossa päästiin ylipäätään niihin pleijareihin kuinka paljon miehen arvoa. Myllys oli Bluesissa kaikenkaikkaan aivan helvetin huono ja Lehdon paremmuus tällä osastolla selkeästi suurin yksittäinen syy miksi Tappara eteni aina mestariksi saakka silloin aikoinaan.
Puolustajat:
#42 Arto Laatikainen
10 kautta lujaa Lada laatua. Bluesin kautta aikojen paras pelaaja. SM-liigan paras puolustaja 07-08. Häikäisevintä Ladan tilastoissa on +/- tilasto jossa mies on ollut joka kaudella plussan puolella, kun mietitään millaisia joukkueita meilläkin on Ladan aikana välillä ollut.
#51 Jiri Vykoukal
5 ikimuistettavaa kautta Bluesissa, joiden arvoa ikävästi himmentää niitä seuranneet 2 kautta tepsulassa. Kautta aikojen paras ulkomaalainen pelaaja Bluesissa.
Lähimmäksi haastajaksi vois ajatella ehkäpä Peter Aholaa. Muita järin varteenotettavia haastajia ei tule valitettavasti edes mieleen.
KH:
#16 Juha Ikonen
7 kautta Bluesissa, jonka jälkeen lahden taakse ja valitettava uran loppuminen. Joukkueen kantava voima vuodesta toiseen ja MM-kisoissa asti maajoukkueessa mukana. Jos sinne hallin kattoon piti väkisin jotain vetää niin mielestäni #16 olisi ollut oikea numero #33 sijaan.
Sentteri osastolla seuraavina ehdokkaina voisi pitää Ben Eavesiä, Joakim Erikssonia ja Kent Mandervilleä. Kaikki hienoja miehiä, mutta valitettavasti ura Bluesissa todella lyhyt. Viallinen kroppa, viallinen vaimo ja viallinen ikä estivät näitä hienoja pelaajia jatkamasta Bluesissa.
LH:
#18 Erkki Rajamäki
Bluesin työteliäin pelaaja kautta aikojen. Kiistanalainen pelaaja jota silti myös lähes kaikki muiden joukkueiden kannattajat arvostavat kaikesta huolimatta. Eki on näitä pelaajia, jonka jatkosopimuksen julkistamista tässä odotellaan jännittyneinä. Jotenkin miehen näkeminen missään muualla enää vesittäisi vain niin paljon. Vantaalainen julli ja kiekkokiertolainen, joka on silti ehkä Espoolaisin kiekkoilija ikinä.
LH
#17 Ladislav "sladdi" Kohn
Harvinaisen mulkku pelaaja kaikilta osin. Todellinen jääkiekko kaukaloitten taiteilija useammin pahassa kuin hyvässä, mutta 100 maalia hei. Kyynerpäät heiluivat korkealla silloin kun mies innostui flegmaattisuudeltaan pelaamaan. Pakkien laitettua kiekon viivalta maaliin Kohn oli tuttu näky toimitsija-aition edessä puhumassa muiden maaleja itselleen. Tuosta sadasta maalistaan mies teki itse ehkä 80, mutta tilastot eivät valehtele. Suuri tähti.
Lähelle pääseviä laitureita on tietysti monia. Oskar Osala, huikea pelimies jonka osuutta ensimmäisessä mitalissa ei voida ikinä väheksyä. Martin Kariya nimenomaan Mandervillen laidassa voitti koko liigan pistepörssin. Keller pelaa itseään pikkuhiljaa tälle osastolle myös, vaikken miehestä pidäkään niinkuin en pitänyt ikinä Kohnistakaan. Toni Kähkönen? ehkä ei vielä, mutta matka on hyvällä alulla. Entä muistaako kukaan Joonas Jääskeläistä? Se Jaakko Uhlbäck joka pelasi Eavesin tai Erikssonin vieressä oli myös timanttinen. Jere Lehtisessä harmittaa lähinnä se, että joskus ollaan oltu niin pieniä ja onnettomia, ettei Lehtisen missään tapauksessa kannattanut jäädä tänne vaan mennä Turkuun. Nykypäivän Lehtiset, jos Suomi kiekko sellaisia vielä tuottaisi, onneksi tulisivat mieluummin muualta tänne.
edit: Hyökkääjistä Jan Caloun meinasi vielä unohtua. Kaukalossa toki ikimuistettava pelaaja, mutta kuitenkin omaa paremmat näytöt IFK:n puolelta. Loppu Blues paidassa ei JC:llä ollut kovin juhlava, varsinkin jos tietyt huhut pitävät paikkansa. Tero Lehterääkin joku voisi tietysti tarjota all-starsiin, vaikka aika köykäinen stara mies pelitaidoiltaan kuitenkin oli.
